Translate

perjantai 18. marraskuuta 2011

Missä ollaan, mikä maa, moni teistä veikkaa Espanjaa

Iso betonitehdas

Merikortista löytyi Puerto Ricon sataman puhelinnumero..

Ennen lentoa hylätyt pullot







Suurin piirtein näin lauloi Irwin aikoinaan ja teki Kanarian saaria tunnetuksi meille suomalaisille. Nyt  Gran Canarialla liehuu pohjoismaiset liput joka puolella ja ravintolavalikosta löytyy jokaiselle jotakin omasta kotimaasta tuttua ruokaa.

Lähdimme maanantaiaamuna Graciosan saarelta kohti Puerto Ricoa ja ennätimmekin jo tiistai- iltana Playa del Inglesin nurkille, joten yövyimme ankkurissa hiekkarannan edustalla.
Aamulla matka kulki ohi ison betonitehtaan. Melko iso määrä on tarvittu betonia, jotta kaikki saaren talot, hotellit ja apartomentokset on saatu pysymään kasassa. Kuljetusta varten näytti olevan myös iso lastauspaikka laiturilla, joten osa kuljetuksista ainakin tapahtuu vesiteitse.

Moni varmaan ihmettelee, että ohitimme pari saarta noin vain ja valitsimme sen, missä on eniten turisteja. Mutta sattui näet niin, että saimme hetken mielijohteen lauantai-iltana katsoa lentoja Suomeen. Vanhempamme olivat kyselleet muutamaan kertaan, josko välillä käväisemme kotimaassa ja aina oli vastattu että joku kaunis päivä…Kun kerran kaunista säätä oli luvattu, varasimme ensin venepaikan Gran Canarialta ja sitten lennon. Kiire meinasi tulla, sillä dieseliä saatiin vasta maanantaiaamuna kello 11.30 ja matkaa Graciosasta olisi jonkun verran Puerto Ricoon. Mutta saavuimme sinne keskiviikkoaamuna ja laitoimme veneen kuntoon ja kiiruhdimme lentokentälle. Kuuden tunnin lentomatka tuntui leikinlaskulta pitkien purjehdusmatkojen jälkeen ja koneessa oli kuuma, olemme kai niin tottuneet tuulenvireeseen.

Ainostaan lapset tiesivät tulostamme ja Kuopion vanhempia oli varoitettu tulosta, muuten pääsimme tänään yllättämään kaverit Paraisilla työn äärestä.
Siinä muutama suu loksahti auki meidän pyrähtäessä puotiin sisään, ja muutamat ilonkyyneleetkin vuodatettiin, sen verran kiva oli nähdä kavereita.

Olemme viikon verran Suomessa ja sukkuloimme pääkaupunkiseudun ja Paraisten väliä, eikä kaikkien luokse ennätä millään. Mutta jospa edes murto-osan.

Joten kaikille lukijoille terveiset täältä Tuijan ja Eskon pöydän ääreltä – täällä ei keinu, ei huoju, eikä tuule.
Kaksi viimeistä yötä olemme nukkuneet käsivarret leveänä, pään yläpuolelle runsaasti tilaa ja suihku sekä wc käden ulottuvilla. Mitä luksusta!

2 kommenttia:

Hafenmeister kirjoitti...

HAH
Olin Finnboatin juhlakokouksessa perjantaina25.11. ja eräs nimeltämainitsematon henkilö, jonka puhetta Hentti on oppinut imitoimaan, kertoi, että herra HOO on nähty Turkulaisessa Citymarketissa. Maitojunaa ei arvuuteltu, mietittiin vaan, josko jotain vakavaa täällä olisi tapahtunut. Pikkujouluja vaan tulitte kuokkimaan ;-)

Arja kirjoitti...

Hahhah, päästiinpä yllättämään kaikki,vaikka puoliakaan ei ennätetty tavata. Mutta yritystä oli ainakin.Hauskinta lienee, että täällä Puerto Ricossa on paljon Paraislaisia. Tuletko muutenkatsastamaan veneen Karibialle?