Translate

perjantai 28. helmikuuta 2014

Arjan eiku arjen askareita



Istun makuuhuoneessamme tietokoneen ääressä. Tuoli on keinonahkaa ja tarttuu ihoon kiinni, ellei siihen laita tyynyä tai pyyhettä. Sähköjohto ylettyy juuri ja juuri lähimpään pistorasiaan ja kaapeli kulkee lattian poikki seinässä olevaan rasiaan, josta on yhteys nettiin. Molemmat rasiat ovat olohuoneessa.

Liukuikkunat on työnnetty sivuun ja hyttysverkon läpi tulee välillä kevyt tuulahdus viileää ilmaa.
On perjantai- ilta ja vartija istuu kaiketi kopissaan, sillä sieltä kuuluu television ääni. Aaltopeltinen korkea aita on tiukasti kiinni ja pysyy. Se aukeaa vain meille asukkaille tai työntekijöille.
Saranoista tuleva kova narina paljastaa jokaisen sisälle yrittävän.

Ostimme aamulla kadunkulmasta tutulta kaverilta hedelmiä. Hän tulee aina pullollaan olevan jeeppinsä kanssa kulmille ja niin tänäänkin. Jos takaluukun olisi avannut, olisi tielle vierinyt puolikuutiota kookospähkinöitä. Takapenkiltä löytyivät papaijat, appelsiinit ja banaanit ja katolta pöytä.
Putiikin pystyyn laittaminen vei muutaman minuutin. Koska hedelmät ovat tuoreita ja paikka niin lähellä meitä, ostamme häneltä usein hedelmiä. Tänään saaliiksi jäi parin kilon papaija, nippu banaaneja ja muutama muu hedelmä – hintaan  4 euroa.

Syön niitä tässä kirjoittamisen ohessa ja maistuvat ihanilta.

Ostosten jälkeen lähdimme pääkaupunkiin, St Georgesiin, bussilla. Eli niillä Hiacen kokoisilla pakettiautoilla, joihin saa mahtumaan ainakin 17 henkeä. Reggae soi ja sisäänheittäjän silmät vaanivat joka kadunkulmaa, josko saataisiin muutama asiakas lisää. Siellä huudellaan ”anteeksi rouva, tuletteko kyytiin” tai huidotaan kiivaasti sormilla, jotta kyytiin mahtuu vielä. Peruutetaan, jos on pienikin epäilys saada yksi kyytiläinen lisää.
Bussi maksaa alle euron ja sillä saa vauhdikasta menoa. Joka päivä. Välillä sisäänheittäjä voi hakea ruokaa taikka juomaa ja kaikki odottelevat tyytyväisinä. Siinäpä olisi Hesan bussikuskeille uutta iloa työpäivään!

Selvitimme pääkaupungissa, jos saisimme lähetettyä (ne jäljellä jääneet vähät tavarat) Suomeen rahtilaivalla. Englantiin saakka ne tulevat halvemmalla kuin lentokoneessa ekstra matkatavarana. Mutta se kallein hinta muodostuu Englannin ja Suomen välille. Odottelemme tarjousta.

Lounastimme paikallisessa kuppilassa, minä kokeilin ”oil down”  - paikallista kansallisruokaa. Maukkaita, maustettuja vihanneksia kanan kera. Ja lasillinen kraanavettä. Hentti söi kanaa ja makaronipiirakkaa, janoon meni kaksi Caribia… olutta siis. Koko lasku oli 11 euroa. Ja nälkä lähti.

Haimme ruokakaupasta jotain pientä ja kadulta vihannekset vielä repun täytteeksi ja sitten kotiin.
Sovimme viikkosiivouksen kaksi kertaa normaalin seitsemän tilalle ja olemme tainneet voittaa henkilökunnan luottamuksen, sillä nyt saamme 2 wc- paperirullaa viikonlopuksi! Täällä ei turhaan törsäillä.

Pauline siivoaa kämppämme aina puhtaaksi ja vaihdamme yleensä kuulumisia. Hänen työaika on 9- 17 ja viitenä päivänä viikossa, kesälomaa kertyy 3 viikkoa vuodessa, talvilomaa ei tunneta – mitäpä sitä pitämään, kun ei ole talveakaan…


Olemme tuoneet veneestä kippoa ja kappoa tänne, samoin pöytäliinoja. Asunto tuntuukin nyt kodilta. Meillähän on kotoisa kaasu – uuni, jääkaappi ja jopa mikro täällä. Ja pyykkikoneet ihan vieressä vapaasti käytettävissä. Luksusta.


Iltapäivällä pikku kieppi rannalle. Uinti merivedessä virkistää aina. Ja valokuvattavaa piisaa joka kerta.
Takaisin palatessa ihmettelimme autokoulun autoja - niiden ratissa on vain ja ainoastaan naisia. Arvelimme, etteivät miehet täällä maassa kortilla ajele. Ja niinhän se oli, kun kysyttiin paikallisilta. Miehet ovat itseoppineita eivätkä koulua tarvitse. Rattijuoppoudesta (jos nyt sellaista tunnetaan) voivat vain naiset saada korttinsa hyllylle kuivumaan.


Ruotsalaisten poikain ilonpitoa


Paikallinen uimari

Täällä linnut käväisevät sokeritankkauksessa baarissa






Viikolla pidettiin lähikuppilassa bingo ja pääpalkintona oli lammas. Sen voitti joku veneilijä. Toivottavasti oli takahytissä vielä tilaa...

Huomenna suuntaamme Jussin ja Kimmon kanssa kalamarkettiin ja ostamme illaksi grillattavaa kalaa sekä lisukkeita. Suuntaamme  Mona F – veneeseen iltaa viettämään. Pääsemme vaihteeksi jolla-ajelulle. 

Serenasta sen verran, että se on pesty ja puleerattu. Virallinen arvioija kävi keskiviikkona ja tuomio oli realistinen. Arvo on kymmenen prosenttia siitä, kun Serena starttasi Suomesta. Piste.
Korjauskustannukset 50 000 USD. Euroopasta saa sillä rahalla 20 vuotta nuoremman ja hiukan isomman veneen. Valitettavasti näin on totuus. Serena halusi Karibialle ja tänne se saa jäädä.
Nyt sitten etsimme ostajaa…
Mutta täytyy myöntää, että nukumme nyt paremmin, kun asioihin on tullut joku selvyys.

Suihku kutsuu hikistä kirjoittajaa. 












perjantai 21. helmikuuta 2014

Juridiikkaa ja kummajaisia





Kun saavuimme viimeviikolla tänne, saimme Rannikkovartioston komentajalta kopion, jossa veneen löytänyt kalastaja ilmoitti veneen arvon olleen sitä luovutettaessa viranomaisille 1000 000 ECD eli noin 300 000 euroa!!!!
Melko paljon, jos ajattelee että aikoinaan veneen ostohinta, ennen suuria varusteluja, oli 70 000 e. Harvoin se arvo kasvaa, kun onnettomuuteen joutuu.
No mutta, kaiken takana oli kuitenkin himoittu hinauspalkkio. Hinauksesta, jota kukaan ei ollut tilannut – emme me eikä Rannikkovartiosto.
Komentajan mielestä maksamaton hinauspalkkio voisi olla esteenä maasta lähtemiseemme.
Erikoista, mutta päätimme ottaa asiasta selvää. Otimme telakan suositteleman lakimiehen (naisen) ja hän selvitti asian melko nopeasti:

Kalastaja oli toiminut laittomasti ottaen tuntemattoman veneen hinaukseen. Siinähän olisi voinut olla räjähteitä, huumeita tai mitä vaan. Taikka matkustajat merihädässä. Lisäksi kalastaja ei ilmoittanut heti viranomaisille veneen löydettyään, vasta kun hän toi Serenan maihin. Haiskahtaa…


Mutta asianajajan kirjeessä ilmoitetaan nyt selkeästi, ettei meillä ole mitään velvollisuuksia kalastajaa kohtaan ja samaisen kirjeen sai jo paikallinen Imigrationin päällikkö, eli joka valvoo maahantulovirallisuuksia. Nähtäväksi jää, onko lentokentällä hankaluuksia.

Kävimme myös poliisiasemalla. Tunnistamassa kotietsinnöissä löytyneistä tavaroista omiamme – vaan ei ollut. Teimme myös ilmoituksen veneeseen kohdistuneesta varkaudesta. Lista kadonneista tavaroista on nyt heillä.
Kuten huomaat, lomamme täällä ei ole pelkkää auringonpalvontaa ja hiekkarantoja. Vaan käyntejä erikoisissa paikoissa.

Venettä on siivottu ja jääkappikin tuli puhtaaksi ilman oksennusta. Olihan siellä paljon elävää ruokaa, mutta kun ne lappoi äkkiä  jätesäkkiin, suihkutti pesuainetta perään ja huuhteli, niin kyllä siitä melkoisen puhdas tuli.
Veneemme vieressä on käynyt jollalla monta ihmettelijää, mutta tulipa siihen eräs päivä kaksi suomalaistakin. Eivätkä vaan ihmetelleet, vaan auttoivat meitä laittamaan ankkurin ulos. Ankkuri, mikä varkailta oli unohtunut. Nyt vene ei hakkaa laiturin reunaa vasten. Jussi Turust ja Kimmo Kuopiosta seilaavat Mona F – nimisellä huikean isolla paatilla täällä. Ja kuten tapoihin kuuluu,  hauskoja iltoja on vietetty puolin ja toisin. 

Jussi lainasi snorklausvempaimia ja Hentti sai potkurin sekä peräsimen vapaaksi naruista. Moottori on sivelty dieselin ja öljyn sekoituksella ja odotellaan, josko suola irtoaisi.

Kävimme tiistaina St Georgessa, pääkaupungissa. Lounasajan tultua astuimme sisään paikalliseen kuppilaan. Jalkani alla rusahti torakan kroppa toivottaen vieraat tervetulleeksi. Ruokana oli mureaa kanaa, makaronipiirakkaa, riisiä, pinaattia, kurpitsaa ja salaattia. Koko lysti maksoi 12 e ja sisälsi yhden oluen sekä kraanavettä.

Suihkusta tulee silloin tällöin lämmintä vettä. Vesihän lämpenee ulkona mustissa sammioissa ja loppu lämmitys tapahtuu suihkun lähettyvillä, meille tuntemattomalla vempaimella. Kunhan muistaa painaa nappulaa seinästä.

Hentti yritti katsoa ajanvietteeksi putousta netin kautta ja onnistui. Emmerdale sen sijaan on kielletty ja se ei netin kautta näy. Hassu juttu.

Muuten kaikki rullaa jotenkin eteenpäin. Huomenna on lauantai, voisipa vaikka lähteä bussilla saarikierrokselle.

Terveisiä täältä hernekeiton ääreltä



Ruotsin konsulaatti samassa talossa, kuin lakinaisemme

Banaanin myyjä

Kalan perkaamista

Hyvin ravistettuja viinejä Serenan uumenista

Paikallinen Fortum raivaa sähkölinjoja esille viidakkoveitsellä, peltikatolla seisten

Suihku


Ja kuumavesi

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Verenpainetta



Vaihtoehtoja

Täällä verenpaine nousee ja unettomat yöt hiipivät arkeen. Mitä ihmettä tehdä Serenan kanssa.
Pyörittelemme vaihtoehtoja ja jokaisessa tuntuu olevan vain harmia taikka uusia, isompia ongelmia
edessä.

Faktaa ennen vaihtoehtoja:

·         Kähvellettyjen tavaroiden arvo on reilusti yli 30 000 e
·         Rikkoutuneiden ja rikottujen tavaroiden (mastot, purjeet, puuosat, tutka, tuuligeneraattori jne) arvo on myös yli 40 000 euroa, varsinkin jos korjaukset tehtäisiin Suomessa
·         Edes pienillä korjauksilla Serena ei ole päiväpurjehduskunnossa, saati sitten yöpurjehduskunnossa, Atlantin ylityksestä puhumattakaan
·         Vakuutusyhtiö ei tässä vaiheessa ole mukana rahoittamassa vahinkoja, tulevaisuudesta ei ole tietoa
·         Palkka ei juokse täällä ollessamme, emmekä nauti työttömyyskorvauksia
·         Asunto meille täällä maksaa 600 e kk, lisäksi Hyvinkään vastike. Ruoka melko samanhintaista kuin Suomessa

Minkä seuraavista vaihtoehdoista Sinä valitsisit tai minkä me valitsisimme?

            VAIHTOEHTO YKSI SERENA TUODAAN EUROOPPAAN JA SIELTÄ SUOMEEN


·         Kulut rahtialuksella Eurooppaan, esim dytyachttransport.com 10 000 euroa
·         Vene tulisi siirtää Martiniquelle tai USVI:lle lastaukseen, lähdöt maaliskuussa tai kesäkuussa
·         Euroopasta Suomeen kanavia pitkin, loput purjehtien, aikaa ja rahaa menisi melkoinen potti
·         Moottorin (USVILLE mentäessä maston ja purjeiden) tulisi olla kunnossa
·         Sähköjen tulisi toimia veneessä
·         Katkennut ohjausvaijeri tulisi saada kuntoon
·         Vene tulisi siivota ja varustaa asumiskuntoon (vesipumppu, jolla, ostaa uusi perämoottori ja uimataso…)
·         Suomessa meillä olisi vene, tosin paljon korjausta vaativa

VAIHTOEHTO KAKSI OTETAAN AIKALISÄ ELI JÄTETÄÄN SE TÄNNE TELAKALLE JA MIETITÄÄN

·         Veneen säilytyskustannukset telakalla ovat kuukaudessa 350 -400 euroa
·         Täytyisi ostaa varastettujen aurinkopaneelin ja tuulettimen tilalle uudet, jotta ilma vaihtuisi veneessä eivätkä paikat homehtuisi, kun vene jäisi seisomaan telakalle
·         Vene tulisi siivota huolella ja rakentaa jonkinlainen suojakatos istuinkaukalon päälle
·         Saisimme lisää aikaa, jos päätämme myydä veneen. Ostajan etsinnän kanssa ei olisi kiirettä
·         Saisimme veneen pois vedestä ja voisimme jättää osan tavaroista sinne
·         Saisimme lisäaikaa myös vakuutusjutun suhteen


VAIHTOEHTO KOLME MYYDÄ VENE TÄÄLLÄ

·         Ostajan löytyminen lyhyellä ajalla vaikeaa
·         Hinta alhainen, sillä veneessä on niin paljon rikkoutuneita osia. Vaikka veneessä on uudehkot keulapotkuri, vedentekokone, ankkurivinssi ja invertteri, eivät ne taida myyntipuheena olla parhaat. Lisäksi surkea ulkonäkö ei juuri houkuta , vaikka sisätilat saataisiinkin siisteiksi
·         Tulisi tehtyä hätiköityjä ratkaisuja
·         Vene täytyisi nostaa ylös, jotta ostaja näkee pohjan ja mahdolliset vauriot, minkä vaijereineen pudonnut masto on voinut tehdä pohjan alle
·         Saisimme asian pois mielestä







sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Uusia päiviä










Huomenta. Ulkona tuulee kovin ja sataa vettä. Hiippailin koneeni ääreen, sillä heräsin taas neljän jälkeen. Tosin nukkumaan mentiin jo kahdeksan jälkeen, niin kaipa yöuni on riittävä. Ellei siitä laske pois paria herätystä siinä välillä. Naapurin 4 koiraa näet pitävät haukkumiskisoja aina öisin. Tahi meteliä vartijan avatessa aaltopellistä tehtyä porttia, kun tulija on ensin tuutannut autostaan käskyn.


 

Serena keikkuu Rannikkovartioston laiturissa. Henkilökunta suhtautuu veneellä käynteihimme ymmärtäväisesti ja ovat muutenkin olleet erittäin kohteliaita. Vaihtoehdothan ovat meilläkin vähissä, sillä miten me saisimme veneen siirrettyä ankkuriin - emme uskalla testata, toimiiko moottori, koska veneen alla menee mahdoton määrä vaijereita, purjeenriekaleita ja köysiä katkenneen maston jäljiltä. Ja koska vesi on sameaa eikä meillä ole snorklausvempaimia, on turha yrittää käynnistää konetta – meidän tuurilla kone starttaisi ja kaikki härpäkkeet olisivat potkurin ympärillä alle sekunnissa.

Jos saisimme veneen ankkuriin, olisimme ikuisia jollaliftareita, sillä jolla on rikkoutunut, muutenhan se olisi kelvannut varkaille. Yritämme tutkia, josko siitä saisi vielä kulkupelin. Tietenkin varkaat veivät airot ja perämoottorin mennessään.








 

Päätimme eilen antaa koko veneen olla ja teimme aamulla kävelyretken kohti True Blue Bayta. Flora ja fauna – retkellä bongasimme haikaroita, rapuja, liskoja ja ravintolan, jossa nautimme merelle katsellen juotavat.

Tulimme takaisin asunnolle ja valmistin aterian. Veneeseen oli jätetty osa säilykkeitä ja olemme kantaneet niitä tänne asunnolle. Niinpä söimme perjantaina Lotan ja Teemun Puerto Ricossa antamaa hernekeittoa ja eilen ankanrintaa sekä hedelmäsalaattia. Huomenna papuja jne…


Iltapäivällä, kun aurinko ei enää polttaisi vaaleaa hipiäämme, lähdimme uudelle kävelylenkille. Suuntasimme vajaan puolen tunnin matkan kohti rantaa. Istuimme hiekkarannalla katsellen Prickly Bayn ankkurissa olevia veneitä. Ne keinuivat kilpaa maininkien mukana.

Joku tuli jollalla lähelle rantaa, laski pikkuankkurin veteen ja kuski ui rantaa. Jotkut taas uskaltautuivat yrittämään rantautumista kovista mainingeista huolimatta.

Hentti kysyi, kaipaanko purjehtimista? Ei, en kaipaa, sillä itse purjehtiminen on mukavaa oikeastaan ja ainoastaan Suomen kauniissa saaristossa. Mutta kaipaanko muuten tätä elämää, kysyi Hentti uudestaan. Kyllä. Kaipaan. Kaipaan uimista ja päivittäisiä kurkistuksia vedenalaiseen elämään.
Kaipaan merituulen läpivetoa veneessä, kaipaan kauniita auringonnousuja ja -laskuja. Kaipaan sitä tunnetta, kun saavuttiin uuteen paikkaan. Kaipaan tuoreiden hedelmien ja vihannesten makua.
Kaipaan niin montaa asiaa, mutta onneksi muistan kaiken kaipaamani ja se saa riittää. Olemme olleet onnekkaita, että olemme kokeneet kaiken tuon. 

Pulahdimme iloisina veteen ja annoimme maininkien viedä.