Translate

perjantai 27. tammikuuta 2012

Dominica ja Portsmouthin kaupunki



Wc- paperia






Dominica on vehreä ja uniikki saari. Turismi on vielä melko pientä ja asukkaitakin on vain 65 000, joten tuntee löytäneensä jotakin alkuperäisen kaltaista saarella kierrellessä. Kävelimme tiistaina vieraiden kanssa kaupungin läpi eikä kukaan tyrkyttänyt mitään, kaupat olivat vaatimattomissa rakennuksissa ja hintataso alhainen. Värikkäät rakennukset kuuluvat tänne Karibian teiden varsille ja mielikuvitusta on tosiaan käytetty väreissä ja muodoissa.

Söimme 2 euron täyttävän lounaan – kanaa ja perunaa. Kyytipojaksi osa porukasta tyytyi veteen, toiset joivat paikallista Kubuli- olutta. Teimme katsauksen leipäkauppaan ja kouluun, viimemainittu kertoi olevansa huumevastainen koulu ja jossa kaikilla oppilailla oli siistit kouluasut. Sämpylöitä taas myytiin hintaan 25 senttiä kappale, koko vastasi meidän puolikasta patonkia ja kun sellaisen sai käteen uunituoreena, oli jokaisen meistä haukattava niistä palanen.

Keskiviikkona otimme saarikierroksen kohteeksi kansallispuiston, josta löytyi myös yksi saaren monista vesiputouksista. Meille kaikille sademetsässä käynti olisi ensimmäinen. Kansallispuisto oli melko korkealla ja kuumaan ilmaan tottuneena olimme kaikki melko kevyessä vaatetuksessa, joten kylmä ilma tuntui aluksi oudolta ja sai ihon kananlihalle. Otimme oppaan, joten saimme enemmän irti kierroksesta.
Sademetsästä löytyy arkipäivään niin lääkettä, syötävää kuin vessapaperia ja vaikka mielikuva rehevästä metsästä oli valmiina, oli se kuitenkin vielä mielikuvaa rehevämpi. Sen sijaan eläinten puuttuminen oli ehkä pettymys, olimme kaikki odottaneet näkevämme enemmän elämää metsässä, ja se vähäinen elämä olikin turistien aikaansaamaa.

Vesiputous oli hieno kokemus – sen kauneus oli uskomaton ja elämys uida kristallinkirkkaassa vedessä ja istua kovalla voimalla putoavan veden alla oli päivän kohokohta. Vesi oli paikka paikoin niin syvää, etteivät jalat ylettyneet pohjaan, joten siellä voi sukellella huoletta. Pitkästä aikaa sai uida makeassa vedessä ja se tuntui luksukselta ainaisen suolaveden jälkeen. Olimme Vinsen, Olwen ja Hentin kanssa tyytyväisiä, että olimme innostuneet uimaan, sillä harvoin tulee elämässään käytyä uimassa vesiputouksen alla. Sanna ja Jarkko keskittyivät uimareiden kuvaamiseen, joten saimme hienoja kuvia uintireissusta.

Olimme istuneet Hiacessa useamman tunnin ajan auton ajellessa serpentiini- ja neulansilmäteitä ylös ja alas ja näimme matkalla tienvarteen hylättyjä autonromuja tuhansittain ja melko erilaisia asuntoja, osa luksustason omakotitaloja ja osa vaatimattomista materiaaleista kyhättyjä hökkeleitä.
Teitten tekemine saarelle ole ollut helppo tehtävä, sillä maaston korkeuserot ovat suuria ja matkanteko olikin melko hidasta. Suoria tieosuuuksia ei montaa mahtunut kuuden tunnin ajomatkaan, mutta onneksi kukaan ei voinut pahoin.





2 kommenttia:

pirjo varvi kirjoitti...

nauttikaa...täällä kuusamossa miinus40 ja meillä paraisillakin yli 20 miinusta,,että tuli se talvi tääne kuitenkin,,hyvää ystävän päivää 14.2 näin etukäteen<3 minähän risteilen taan t.ku-tukholma-t-ku välillä..terveisin Pirjo V..

Arja kirjoitti...

Hui kamala mikä pakkanen!!!!!
Hyvää Ystävänpäivää sinne merelle!