Grenada Elinan silmin jatkuu

Ihmissyöjiä ja hyvinkälääisiä

Columbus löysi Grenadan jo v. 1498. Ajatella, että osuikin tänne, eikä mennyt ylä- tai alapuolelta ohi. Grenada-nimi tulee Andalusian Granadasta, jota tämä vihreä saari myöhemmin paikalle purjehtineiden espanjalaisten mielestä muistutti. Britit eivät nimeä muuttaneet, kun 1600-luvun alkuvuosina yrittivät tehdä saaresta siirtomaansa. Paikalliset alkuasukkaat eivät ajatuksesta kuitenkaan pitäneet, vaan pistivät seilorit poskeensa ja työnsivät loput engelsmannit takaisin mereen! 

Ranskalaiset tulivat läheiseltä Martiniquen saarelta puolivuosisataa myöhemmin paremmin informoituina. Nyt oli mukana heliseviä helyjä ja alkoholia alkuasukkaille lahjoiksi. Kun karibialaiset olivat krapuloistaan selvinneet, he ymmärsivät tulleensa huijatuiksi ja yrittivät taistella kauniin saaren takaisin haltuunsa. Jokseenkin näin tuo tarina alkaa.

Mutta meitä ei ole syöty täällä, eikä edes maistettu! Joten ehkä olemme tervetulleita vieraita tälle paratiisisaarelle. Kaikki tervehtivät toisiaan lakkaamatta, pitkälle jälkeen puolenpäivän kuuluu edelleen iloinen ”Good Morning!” Täällä ei olla niin tarkkoina aikataulujen kanssa. Bussitkin lähtevät silloin, kun ovat täynnä. Asiakkaita täytyy odottaa, tietenkin! Saamme sitten kotiin palattuamme hämmästyttää hyvinkääläisiä uudessa ostoskeskuksessa hymyilemällä iloisesti kaikille ja kyselemällä ohimennen kuulumiset, ihan ventovierailtakin.

Eilen pääsimme snorklaamaan. Vesi oli lämmintä, kirkasta ja niin suolaista! Iiris oppi kerrasta, Rapuhan tuo onkin jo tähtimerkeiltään. Homma sujui mainiosti Arjan turvallisessa opastuksessa. Äidillä oli enemmän hankaluuksia hengittää putken läpi. Ehkä juuri sairastetuilla, useilla flunssilla ja poskiontelotulehduksilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Mutta onnistui sekin lopulta ja helpottuu varmasti, kunhan saadaan lisää harjoitusta tulevina päivinä. Tällä sukelluksella näkyi kaloja, simpukoita, koralleja… kun vielä osuttaisi kilpikonnaan, rauskuun, hummeriin! Arja tosin sai Lobsterista näköhavainnon. Mutta ovat arkoja eläimiä ja nopeita uimareita, joten tällä kerralla illallispataan jouduttiin laittamaan kanaa. Herkullista oli sekin, kookosmaidon ja sitruunaruohon kera haudutettua. Aurinko porotti eilen(kin) ankarasti ja sukelluspaidoista huolimatta Hyvinkäältä tulleet kalpeanaamat onnistuivat polttamaan itsensä. Iiris vielä hieman pahemmin. Harmillista ja tuskallista Ravullekin!

Parhaillaan kirjoittelen tätä tarinaa Morne Rouge Bayssä, laguunissa. Veneessä on kuuma, sormet tarttuvat näppäimiin. Mutta en valita J! Ulkona välkkyy turkoosi meri, hiekkaranta on häikäisevän valkoinen. Välillä joutuu pulahtamaan mereen vilvoittelemaan, Serenan takakannella on hieno uimalaituri ja makeanvedensuihku. Lounaaksi nautimme juuri paikallista kalaa voissa paistettuna ja salaattia. Kalan meille toi aamulla suoraan veneeseen paikallinen alkuasukas, tummaakin tummempi ”Billy-Boy”, joka kiitti saamastaan 5:n Karibian dollarin setelistä.  Ja voileivästä, jonka aamupalapöydästämme vielä matkaevääkseen sai.

Illalla yritämme vielä etsiä baarin jossa nauttia yksi wlan.  Samalla ne pakolliset rommit. There is no Free Internet! Maksavista asiakkaista täällä pidetään ja turistisesonki on kaudelta jo ohi. Siksi olemme näille ihmisille tärkeitä täällä nyt.

Serenan kippari ja perämies vakuuttavat lujasti olevansa Paraisilta.  Se lukee myös Serenan perässä. Pargas, Finland. Ei kuulkaapas, hyvät lukijat, pidä paikkaansa! Tämä laiva on lastattu hyvinkääläisillä! Maistraatin papereissa ja Lokikirjassa on herrasväen osoitteena Hämeenkatu, Hyvinkää. Eivät muista enää, jotta myivät talonsa Käsityöläiskujalta, Paraisilta, kun Serenaa maailmanympärysmatkalle varustettiin! Se, mitä kodista jäljelle jäi, on pakattu laatikoihin. Jotka puolestaan asuvat nyt Hyvinkäällä.