St Martin

Pientä pintaremonttia

Serena kelluu vedessä. Takahytistä kuuluu vasaranpauke. Aivoihini hiipii pakostakin mielikuva meriveden täyttämästä takahytistä. Ja että vettä pulppuaisi koko ajan lisää peräsimen ympäriltä – vuotokohdasta, jota juuri tutkitaan. Tai tarkemmin sanottuna hakataan vasaralla ja taltalla.
Mielikuvaa ei paljon rauhoita, vaikka kannen keulaosaan on siirretty kaikki vesi- ja polttoainepytyt, köydet, vara-ankkuri ja jolla moottoreineen. Jolla on jopa täytetty merivedellä, jotta saatiin keulaan lisää painoa. Keulapiikkiin, sänkyymme siis, on survottu vastaavasti kaikki painavat tavarat, mitkä eivät kestä sadetta. Keula ui syvällä ja perä on ilmassa. Silti vasaran ääni on maaginen…

Diagnoosi on, että peräsinakselin ympärillä oleva hapero lasikuitu on jäänyt eläkkeelle ja se olisi korvattava nuoremmalla. Se suolavedellä kuorrutettu eläkeläinen lähtee vain kovalla moukaroinnilla irti. Ja jotta uuden lasikuidun saisi tarttumaan, on vanha maali irrotettava (lue pölytettävä) rälläkällä.
Lasikuidustukakku on tehtävä parissa erässä, että se ennättää kuivua.
 Kuulostaa helpolta, paitsi että siinä menee muutama päivä. Ja muutaman päivän olemme vankeina veneessä, sillä ”automme” on muissa tehtävissä siellä keulassa, vedellä täytettynä. Voisihan siinä vaikka kylpeä ajankuluksi…

Korjausapuna meillä on viime toukokuusta tuttu kaveri, jonka synttäreillä Hentti esiintyi Elviksenä. Sama kaveri, joka korjasi viimeviikolla Ivecon starttimoottorin nolla-ajassa. Ja kumosi kaikki aiempien saarten korjaajien kauhuskenaariot veneen ylösnostosta ja moottorin ylösnostosta!
Erikoistyökaluilla ja notkeilla käsillä hän sai rikkinäisen startin irti ja uuden tilalle. Ja ehkä asiaan vaikutti 16 vuoden ammattitaito moottoreista Hollannissa. Eli mitä tästä opimme – kannattaa kysyä ainakin neljältä ammattimieheltä, ennen kuin tiedät totuuden! Sikäli kun ongelman laatu antaa periksi kysellä niin monelta saarelta neuvoa…

Suzuki päätti sitten matkia Ivecon ongelmia eikä halua käynnistyä. Ja jos käynnistyy, niin sammuu varmuudella matkanvarrella. Joskus käynnistyy uudestaan tai sitten ei. Kuten eilen. Saimme onneksi hinauksen veneelle ystävällisiltä Puerto Ricolaisilta. Tulivat vielä tänään kysymään, miten perämoottorin kanssa menee. Vastasimme jolla keulassa vedellä täytettynä, jotta ihan hyvin. Paneudumme näet tänään toiseen ongelmaan. Mitä niitä samoja kokoajan vatvomaan.
Hymyilivät ymmärtäväisesti ja sanoivat, jotteivät veneilijältä ongelmat lopu. Luvattiin tavata jossain, kunhan päästään liikkeelle.