Translate

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Äkkilähtö


Mitä ihmettä meille on taas tapahtunut? Voi ei, voi hemmetti, ei voi olla totta. Apua, mitä me nyt tehdään? Jippii, taas Karibialle! Ai poliisista? Mitä? Interpol on ottanut teihin yhteyttä?
Siinä oli muutamia viimepäivien sanoja. Todellakin, miten meille aina sattuu ja tapahtuu, vaikka nytkin ollaan yritetty elää ihan tavallista kerrostaloelämää – käyty perjantaisin saunassa ja tervehditty naapureita kohteliaasti, käyty harrastuksissa, laitettu normaalia ruokaa, siivottu asuntoa ja käyty kaupassa. Siis ihan niinkuin tavalliset ihmiset tekevät. 

Siksi tuntuukin niin epätodelliselta, kun tulee ilmoitus, että Serena on löytynyt Grenadasta. Tai kun Paraisten Poliisi soittaa ja kertoo itse Interpolin kyselleen heiltä Serenan omistajia. Höh, eihän sellaista satu kuin elokuvissa? Eikä sellaisia onnettomuuksiakaan satu kuin elokuvissa. Mutta meille sattuu.

Olemme olleet yhteydessä Grenadan Coast Guardiin, ystävällisesti he ovat puhelimessa selostaneet Serenan olevan heidän valvovien silmien alla ja luukut on laitettu lukkoon, joten se mitä on tallella, on tallella.

Jorma ja Riitta, Teemu ja Lotta, Bengt ja Solweig ovat auttaneet meitä kertomalla Karibian yhteyshenkilöiden tietoja. KIITOS och TACKAR! 

Olemme pyöritelleet päitämme ja ajatuksiamme ja lopputulos on aina sama – Karibialle on lähdettävä, halusipa tai ei. Veneen kohtaloa on selvitettävä paikanpäällä ja se ei käy päivässä eikä kahdessa. Eikä kaiketi viikossa eikä kahdessa. 

Joten surffailimme netissä Momondon & Ebookersin sivustoilla, ja BINGO, maanantaiksi sattui kukkarolle sopiva lähtö (lue älyhalpa ).

Mukaan pakataan paljon tyhjiä kasseja, muutamat hellehepeneet (tuskin veneessä olevat vaatteet olevat enää elossa) veneen paperit, kamera (saatte nauttia kuvasadosta) läppäri, ja siivouskamaa. Onhan siinä tullimiehillä taas ihmettelemistä. Että erikoiset turistit lähdössä aurinkorannalle.

Eniten toivon, että snorklausvälineet olisi jätetty veneeseen ja pääsisimme taas morjestamaan rauskuja ja hummereita.

Alkuun ajatus lähtemisestä tuntui oudolta, jopa vastenmieliseltä, mutta tarkemmin ajateltuna – elämäähän tämä on ja nyt aiotaan nauttia joka sekunnista, vaikka sitä hometta putsatessa taikka lämmöstä hikoillessa. Jipppppppiii, ihanaa päästä aurinkoon ja lämpöiseen meriveteen. Konkurssi tulee rahojen suhteen ja suunnittelemamme talonrakennus meni nyt ”jäihin” taikka ”lämpöön” mutta menköön.

Televisiossa pyörii ohjelma ”Tervetuloa Kotiin”, olisipa sellainen ohjelma veneille, voisin ilmoittaa Serena heti sellaiseen. Ensin se pitäisi saada kotiin ja sitten kuntoon, sen jälkeen kaikki auttaneet pääsisi vielä purjehtimaan vuoronperään. Muuten idea on mainio, mutta miten hemmetissä veneen sisälle mahtuisi kaikki korjaajat ja sisustajat.

No niin, loppupäivät lienevät kovin kiireiset, sillä joudumme jättämään kotimaan kuudeksi ( hihiii!) viikoksi, joten seuraava päivitys voipi tulla vasta Karibialta.

Mutta pysy linjoilla, tiedät enemmän…

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No nyt oli uutinen...mahtavaa, mutta ajatukset ovat varmasti aika sekavat, kyllä se siitä!!! Aurinkoista matkaa ja ottakaa ilo irti elämästä, kerranhan vain täällä ollaan!!! Mekin lähetään hälsamaan Mariaa siihen lähisaarelle parin viikon kuluttua! Aurinkoista ja onnellista matkaa ja lykkyä tykö, terveisin Mia ja Christer

Fagerkulla kirjoitti...

Aivan mahtavaa!
Ottakaa ilo irti matkasta. Odotamme mielenkiinnolla jatkokertomusta tälle uskomattomalle seikkailullenne. Nauttikaa joka hetkestä! Toivottavasti saatte Serenasta pelastettua teille arvokasta tavaraa.

Arja ja Hentti kirjoitti...

No kyllä se loppujen lopuksi on kiva lähteä, odottipa siellä mitä tahansa...
Päivitän kuvia ja fiiliksiä sieltä, jos vain netti toimii ja miksipäs ei.

Anonyymi kirjoitti...

Jihaaa, ha det så bra och hoppas ni har mycket att hämta med er tillbaka.
Njut, det är ni verkligen värda!

Peggy

Philomena kirjoitti...

Upeita tarinoita teidän blogissa. Luin aluksi ihan vaan mukavaa matkakertomusta. Ja nyt tämä haaksirikko-episodi. En tiedä oletteko huomanneet sitä itse, miten ainutlaatuisen tapahtunut blogistanne tekee - kaikesta traagisuudesta huolimatta. Hienoa, että tarinassa on onnellinen loppu.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä teillä riittää kiikkustuolissa muistetltavaa sitten eläkkeellä :) Lykkyä tykö reissuun!
t. Marjo ja Jukka

Arja ja Hentti kirjoitti...

Kiitti ja Tack!
Meidän keinutuoleissa täytynee olla hyvät jalakset, jottahan kestävät sen keinumisen, mitä muistelot mieleen tuovat....

Anonyymi kirjoitti...

WOW!! Varma hälsningar från Theresa Lindberg (Långström) Din kund för säkert nu
8-9 år sedan :)

Arja ja Hentti kirjoitti...

Hejssan Theresa!
Roligt, att du också läser våra äventyr!!!!

Tuuli Vie kirjoitti...

Ihan mahtava kirjoitus! Olemme seuranneet matkantekoanne, ylä- ja alamäkiänne. Melkoinen tarina! Teillä on aivan ihanan ennakkoluuloton asenne elämään. Juuri niin elämästä nautitaan 100%. Toivotaan että kaikki päätyy hyvin, ja varmasti päättyy:)

Arja ja Hentti kirjoitti...

Mukava kuulla. Luin sinunkin blogia ja mukavat on suunnitelmat teilläkin.
Kaikkea hyvää suunnitelmallenne!