Translate

torstai 22. syyskuuta 2011

Pain Killers


Tiistai tuli ja meni enemmän tai vähemmän ihmetellessä, tuleeko tästä koskaan valmista. Varaosia tuntui puuttuvan kokoajan ja niitä tilattiin sitä mukaa. Purskahdin melkein itkuun miettiessäni mistä aloittaisin siivouksen. Pölyä oli joka puolella, kaapeissa, laatikoissa, astioissa ja jopa keulaan sullotut tavaramme olivat saaneet osansa – kukaan työmiehistä ei ollut tajunnut peittää tavaroita saatikka sulkea keulaan menevää ovea. Kunpa olisin viimeksi lähtiessäni arvannut rälläkän soivan veneessä. Siivoaminen oli verrattavissa talven jälkeen tehtävään urakkaan. Erona oli vain koko mukana oleva omaisuus ympärillä, työkaluja joka puolella ja kaksi miestä koneen kimpussa.
Vaikka kaikki on edennyt hitaasti, Neil tuntuu ajattelevan turvallisuutta ja tekee työnsä huolella.
Kun yli neljä viikkoa sitten saavuimme tänne, tuntematta ketään korjaajaa, saati konehuoneessa olevaa vikaa, oli mahdoton tietää mitä tulee tapahtumaan. Olisimme voineet vuokrata asunnon kuukaudeksi tai lentää Suomeen tai ostaa kuukauden bussikortin tai hakea varaosia niiden puuttuessa, mutta koska huomisen käsikirjoitus on ollut aina tuntematon, olemme eläneet kysymysmerkkinä koko täällä olo ajan.
Ja vain odotelleet. Huomista.
Keskiviikkona aurinko paistoi ja työt sujuivat. Mahdammekohan jo ensi viikolla päästä lähtemään?
Päivä sujui ongelmitta ja Neil lopetti työt illalla kuuden jälkeen. Aloimme laittaa työkaluja sisälle ja valmistelemaan lähtöä Penhalin asunnolle. Jostain kuului omituista ääntä ja kesti hetken ennen kuin ymmärsimme mistä se tulee – automaattinen pilssipumppu sylki ulos veneen sivusta dieseliä telakan pihalle! Siinä kuului monta kirosanaa, ennen kuin käsi löysi pilssikaivosta katkaisijan. Syykin löytyi nopeasti – päivällä irrotettu dieseltankin letku oli jäänyt odottamaan kytkemistä uuteen moottoriin ja oli unohtunut auki korjaajalta. Letku oli sitten pudonnut veneen pohjalle ja valutti dieseliä pilssikaivoon.  No toimipahan ainakin automatiikka. Hentti kytki käsipilssin väliaikaisesti takaisin, jotta saimme pumpattua tavaraa sankoon ja kannettua sitä tikapuita pitkin alas jäteöljyastiaan. Ilta pimeni, muumilaakson lattia oli liukas ja kaikkialla haisi diesel. Olin valmis räjäyttämään koko veneen, mutta tuskinpa se meidän tuurilla olisi edes räjähtänyt.
Palkitsimme itsemme urakan jälkeen Pain Killersillä, kaupasta saatavilla 500 milligrammaisilla päänsärkylääkkeillä, joka lienee Buranan kaltaista. Koko askin hinta oli huimaavat 50 senttiä ja otin saman tien kaksi askia.

2 kommenttia:

Dave kirjoitti...

Smör, smör! Livet skulle vara lättare om man skulle kunna ens segla. Viikonloppuna tuli siirrettyä Cassanda 13 m/s tuulessa talvisatamaan. Pelkkä iso vei yli kahdeksaa solmua. Nam. Tänään ei sitten ollut tuulta ollenkaan. Nosto parin viikon päästä. Te kerkisitte hieman aikaisemmin.. :) Tsemppiä - jälkiruuan merkitystä ei voi kuin korostaa!

Arja kirjoitti...

Meillä on pienet purjehdus prosentit matkasta, mutta promillet voivat nousta, ellei matka pian jatku...