Räväkän saarten välisen purjehduslegin jälkeen ankkuroitiin Dominican pohjoispäässä Portsmouthin lahteen. Jollalla Big Papan laituriin ja pian oltiinkin kuin ihan eri planeetalla! Pienten ja TODELLA vaatimattomien asumusten lomassa juoksenteli kanoja, kukkoja, koiria, kissoja ja leikkiviä lapsia ja kaikki olivat iloisia ja hymyilivät leveästi. Monista mökeistä raikui reipas reggaemusiikki ja siivoustouhut olivat menossa kaikkialla, vaikka puitteet eivät kovin hienot olleetkaan. Kaikki tervehtivät iloisesti ja olivat aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita meistä turisteista. Paljon olen matkustellut, mutta vastaavaa en ole kokenut vielä missään.
Ensimmäisenä iltana Domincassa piti heti nautiskella harvinaisella herkulla, eli valosaasteen puutteella - siis pimeydellä. Makasin kannella pitkät tovit ihaillen tuhansien tähtien kirjomaa taivasta. Kun otti vielä kiikarin avuksi, niin tähtien määrä näytti loputtomalta - mitä se todellisuudessa onkin. Tähtitaivas saa ainakin minut aina uppoamaan ajatuksiin avaruuden äärettömyydestä ja kuinka mitättömän pieni täplä maapallomme siinä on. Mieltä liikuttavaa on myös ajatus, että tähdistä silmiin tuleva valo on ollut matkalla jopa tuhansia vuosia (teleskoopeilla näkyy jopa satoja miljoonia vuosia matkannutta säteilyä). Eli näemme pitkälle menneisyyteen!
Päivät Dominicassa menivät kuin hujauksessa paikallisesta elämänmenosta nauttiessa ja saaren luontoa tutkiessa. Snorklasimme edelleen niin paljon kuin vain suinkin ehdimme. Ihan veneen vieressä oli uponnut perävaunu, jonka suojissa uiskenteli satoja erilaisia kaloja. Iso langustikin majaili renkaan alla. Hieman kauemmas kun ulotti tutkimusmatkan, niin tuntui että loputtomasti nähtiin uusia lajeja ja aina vain ihmeellisempiä asioita.
Snorklaaminen värikkäitä meren eläviä ihaillen oli kaikilta osin mahtava kokemus. Yhtenä hyvin monista kohokohdista voi mainita vaikka upean parven seepioita, jotka kelluivat liikkumatta vieri vieressä aivan nenän edessä ja jokainen niistä tuijotti lonkerot tötteröllä herkeämättä minua silmiin. Myös uiminen osana tuhansien kalojen parvia oli lähes unenomainen kokemus. Myrkylliset siipisimput ("lionfish") olivat nekin upea ja hieman pelottava näky. Harmi vain, että ne ovat karibialla vieraslaji, joka muodostaa suuren uhan riuttojen alkuperäisille kalalajeille.
Päivät Dominicassa menivät kuin hujauksessa paikallisesta elämänmenosta nauttiessa ja saaren luontoa tutkiessa. Snorklasimme edelleen niin paljon kuin vain suinkin ehdimme. Ihan veneen vieressä oli uponnut perävaunu, jonka suojissa uiskenteli satoja erilaisia kaloja. Iso langustikin majaili renkaan alla. Hieman kauemmas kun ulotti tutkimusmatkan, niin tuntui että loputtomasti nähtiin uusia lajeja ja aina vain ihmeellisempiä asioita.
Snorklaaminen värikkäitä meren eläviä ihaillen oli kaikilta osin mahtava kokemus. Yhtenä hyvin monista kohokohdista voi mainita vaikka upean parven seepioita, jotka kelluivat liikkumatta vieri vieressä aivan nenän edessä ja jokainen niistä tuijotti lonkerot tötteröllä herkeämättä minua silmiin. Myös uiminen osana tuhansien kalojen parvia oli lähes unenomainen kokemus. Myrkylliset siipisimput ("lionfish") olivat nekin upea ja hieman pelottava näky. Harmi vain, että ne ovat karibialla vieraslaji, joka muodostaa suuren uhan riuttojen alkuperäisille kalalajeille.
Dominica on hirmuisen vehreä saari. Harvaan asuttu ja pääasiassa trooppista metsää ja sademetsää. Saarella sataa päivittäin, joten vedestä ei ole pulaa. Saarelle on rakennettu paljon luontopolkuja joista yksi EU:nkin tukema reitti kulkee koko saaren halki etelästä pohjoiseen. Noin 4 päivän patikka.
Yhdellä luontopolulla, jossa ei koko aikana näkynyt ketään muuta, sain seurata suurta määrää maa- ja erakkorapuja touhuissaan. Maaravut (Gecarcinus lateralis) ovat haastavia havaita kuvaamisesta puhumattakaan. Ne oleskelevat kaivamiensa tunnelien läheisyydessä ja livahtavat piiloon jo siinä vaiheessa kun etäisyyttä on n.20 metriä. Ja jos jää paikalle odottamaan, niin ne eivät ilmesty koskaan takaisin näkyviin!? Lyhyen zoomin kanssa vaati kärsivällisyyttä, että sai edes jonkinlaisia kuvia näistä vesseleistä. Toisessa kohtaa luontopolkua eli tuhansittain erakkorapuja. Paikoin piti tarkkaan katsoa mihin astuu, ettei tallonut niitä alleen. Niiden kuvaaminen olikin sitten paljon helpompaa. Minuutin odottelu ja rapu uskalsi tulla kuoresta ulos jatkamaan askareitaan. Lutuisia olioita! Luontopolut olivat tulvillaan myös mm. liskoja ja gekkoja Niiden kuvaaminen oli myös melkoista kuurupiiloa.
Kaiken kaikkiaan Dominica oli todella hieno kokemus. Vaikka olimme saarella vain vähän yli viikon, niin tarinaa siitäkin riittäisi vaikka novelliksi asti. Lämpimästi voin suositella. Itse aloin melkein jo katsella sopivaa taloa eläkepäviä varten :)
Jatkuu viimeisessä osassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti