Translate

perjantai 19. elokuuta 2011

Se paljon peloteltu Englannin kanaali





Olimme perehtyneet tuuliin ja virtoihin sen verran, että päätimme startata Ranskasta torstaiaamuna klo 8.30. Virran pitäisi olla suotuisa ja tuuli olisi koillisesta 10-13m/s, joten rohkeasti yli vaan. Monet veneilijät ovat varoitelleet kanaalin ylityksen niitä karmeimpia ja odottelimme mitä sieltä mahtaa tulla vastaan, mutta olikohan joku tehnyt suurvaroituksen tulostamme, sillä etelästä tuli vain kaksi ja pohjoisesta kolme rahtialusta. Kanaalihan täytyy ylittää niin nopeasti kuin mahdollista ja 90 asteen kulmassa, ettei ole rahtiliikenteen tiellä. Meidän ei tarvinneet edes väistää saati jarrutella menoamme, niin sopivaan väliin pääsimme ja Serena suoraan sanoen liiti aalloilla, sillä vauhtimme oli yli kahdeksan solmua. Olimme perillä Doverissa klo 15.30 Englannin kohteliaisuuslippu saalingissa liehuen. Itse satama-altaaseen tulo oli hankalin osuus koko matkassa, sillä VHF:llä täytyi kysyä lupa satamaviranomaisilta, jos mieli tulla alueelle, sillä matkustaja-alukset Ranskan ja Englannin välillä starttasivat täältä. (Doverista Ranskaan on vain alle 40 km) Virkailija puhui nopeasti ja epäselvästi ja oli vaikea ymmärtää, että kyse oli niinkin yksinkertaisesta neuvosta, kuin pysyttele aallonmurtajan reunan tuntumassa ja aja kohti satamaa. Me kun olimme tottuneet Suomessa Maarianhaminassa väistelemään Siljaa tai Viking Linea, saati sitten Hollannissa 40 veneen ryntäystä sillan avautuessa. Olisikohan pitänyt valaista miesparkaa, miten muualla maailmalla asiat ovat. Pääsimme satama-altaaseen ja päivän aikana selvisikin, että veneemme on toisinaan 5 metriä alempana, kun on laskuveden aika. Tuntuu aika hassulta olla satama-altaan pohjalla ja katsoa ylös kiviseinää, jossa kasvaa kotiloita ja levää. Se hauska kalavideo oli muuten kuvattu Ranskassa laiturilta noin 5cm vedenpinnan yläpuolelta ja kalahan söi ahkerasti levää laiturista ja kauan vedessä paikallaan seisoneiden veneiden pohjista. Ja ääni oli melkoisen kova, sen kuulo monen metrin päähän! Täälläkin niitä jättikokoisia Hafenmaisterin apulaisia näkee työn teossa kokoajan. Taitaa olla onnenkala, sillä kaupungissa on paljon työttömyyttä ja osa käykin työssä Lontoossa, jonne matkaa kertyy junalla muutama tunti. Asukkaita täällä on 40–45 000 ja katukuvassa jotenkin kuvastuu työttömyys, kaikki on hoitamatonta, toisin kuin esimerkiksi Hollannissa. Kaupungilla on pitkä historia ja päätimme tutustua siihen Hanneksen ja Iriksen kanssa. Henkilökuntammehan koki vaihdoksen perjantai- iltana, kun Marie lensi takaisin Suomeen ja nuoripari saapui tilalle. Doverin linna oli komeasti kukkulalla ja kiipesimme sinne sananmukaisesti. Mäki ylös oli jyrkkä ja siinä jo nuoriparikin hengästyi 15 minuutin nousun jälkeen. Linna oli rakennettu 1000-luvun alkupuolella ja oli sinä muutama kivi poikineen kannettu ylös ja muurattu hienosti kiinni. Maailmansotien aikaan linnan valtavan pitkissä tunneleissa oli mm sairaala, ja siellä oli vielä tallessa leikkaussalivarusteista aina potilasvuoteisiin saakka. Pimeää on aikoinaan ollut pommitusten aikaan ja työnteko siellä ei varmaan ole ollut helppoa. Ylhäältä oli hienot näkymät kaupungin yli ja Ranskan rannikkokin näkyi. Visiitti kesti nelisen tuntia ja kaikkien mielestä kiipeäminen sinne oli ollut vaivan arvoista. Illalla jaksoimme kävellä vielä lyhyen matkan ravintolaan nauttiaksemme hyvän aterian ja sen jälkeen ei kenelläkään ollut uniongelmia, sillä saimme tänään silmät auki vasta 10 aikoihin. Aamiaisen jälkeen avasin parturipuotini, tällä kertaa telakan edustalla. Asiakas no 2 muistutti hippiä, milloin lienee hiukset kohdanneet sakset viimeksi? Sain tehtäväkseni leikata ja paljon. Pikkuhiljaahan sieltä paljastui taas siisti nuorimiesnimeltään Hannes. Pitkät ovat parturimatkat pojallani. Iriskin sai hiukset uuteen uskoon ja muutama utelias katseli puuhiamme, mutta sain sulkea puodin näiden kahden asiakkaan jälkeen, ovatkohan taidot ruostumaan päin, sillä kukaan ei kysellyt parturointia? Loppupäivä menee venettä huoltaen ja huomenna olisi luvassa sopiva tuuli jatkaa alaspäin Englannin rannikkoa, saapahan Iriskin kokeilla purjehdusta. Toivottavasti ei keikuta eikä kallista liian paljon ettei kokeilu jää viimeiseksi kerraksi. 

Ps. Kulunut viikko on ollut erikoinen siinä mielessä, että olimme tiistaina Hollannissa, keskiviikkona Belgiassa, torstaina Ranskassa ja perjantaina Englannissa. Kohteliaisuuslippuja on vaihdettu siis tämän tästä. Matkamme jatkuu Englannin rannikkoa pitkin kohti Länsi Englantia ja sieltä Biskajan yli kohti Espanjaa. Katsotaan mistä tuulee…

2 kommenttia:

Maj kirjoitti...

Hälsningar från ett soligt Pargas! Var det så att ni har AIS ombord? I så fall skulle det vara roligt att ha ert nummer så vi kan följa med på shiptrackern!
H Maj

Arja kirjoitti...

Tack. Vi har AIS, men efter Holland inget signal, jag vet inte varför. Men när det funckar, det kommer med namnet Serena, jahdit ja muut alukset.