SERENA MYYTY

Yståvämme Dexter Roberts jatkoi sinnikkäästi veneen myyntiä ja vieläpä halusi, että meille tulisi siitä muutama lanttikin.

Ja niin sitten kävi, että argentiinalais-espanjalaispariskunta päätti tehdä Serenasta kodin.
He maksoivat 2000 usadollaria ja pistimme rahat puoliksi ystävämme kanssa.
Joten alkujaan 90 000 euron veneestä ropsahti tilille reilut 700 euroa.
Parempi kuin ei mitään.

Thanks Dexter, you are very honest person. We are greatfull, that we met you.
See you in Finland!

UUSI BLOGI ON SAANUT ALKUNSA

En saa sormiani irti Lenovosta. Joten  jatkan blogia uudessa osoitteessa. Aiheena rakentaminen.
Tai yritys sellaisesta.
Liity joukkoon.
Uusi osoite on : hanslankari.blogspot.fi

Nähdään siellä

Tämä jää nyt viimeiseksi kirjoitukseksi Serenaan liittyen.
Vähän mieli haikeana. Kirjoituksen lopettaminen tuntuu, ikään kuin lapsi muuttaisi pois kotoa. Mielessä kaikki tuo eletty aika, jota ei koskaan saa takaisin. Mutta onneksi voi muistella.

 Kiitos teille kaikille, jotka jaksoitte seurata seikkailujamme. Blogin suosio yllätti meidät positiivisesti . 

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa, eikö totta? Ilman sitä ei olisi ollut tätäkään tarinaa.
Lenovo hiljenee. Ainakin Serenan osalta. 

Alamme rakentaa kesän aikana taloa Paraisille ja kukapa tietää, jos vaikka innostun kirjoittamaan rakennusblogia.Ilmoittelen siitä tämän blogin sivuilla aikanaan.

Aloitan työt tutussa kampaamossa, Hair Unitissa, Juhannusviikolla. Kahtena päivänä viikossa. 

Joten Adios tai See You.

Tarinan loppu

Projektiin ”Serena purjehduskuntoon” ei ole kukaan tarttunut. Vene on herättänyt paljon kiinnostusta, mutta kova kunnostustyö lannistaa innokkaimmankin katsojan. Erikoisin kyselijä oli perhe, jotka olivat joutuneet merihätään oman veneen upotessa. Kolme ihmistä ja koira pelastautuivat lautan avulla ja etsivät nyt uutta kotia. Vakuutusta heillä ei ollut ja niinpä he keräävät lahjoituksina rahaa uutta venettä varten. Perskele, kun ei tullut aikoinaan itselle tuollaista kuningasideaa…

Saimme merikonteissa Atlantin yli seilanneet tavarat kotiinkuljetuksella Paraisille toissaviikolla. Oli siinä kuskilla ihmettelemistä, kun Ivecoa rekasta laski alas. Vaan olisi ihmetellyt vielä enemmän kantaessaan sitä Hyvinkäällä kolmanteen kerrokseen.
Toisessa kuutiossa oli sekalaista varkaille kelpaamatonta tavaraa, jotka otimme Serenasta. Osa jää muistoksi ja osa saa uuden elämän mahdollisessa seuraavassa veneessä.

 Luonto- ja purjehduskirjat, veneen astiat, kohteliaisuusliput, kartat, messinkilamppu, ilmapuntarit, riippukeinu, vene-elektroniikka ja vedentekokone odottelevat vanerilaatikoissa.
Jokainen tavara on mukava muisto. Hassu juttu, mutta kun ottaa tavaran käteen ja nuuhkaisee sitä, tuntee mielessään lämpöisen merituulen ja auringon paisteen. Ja jos joku sattuisi vilkaisemaan kasvoihin, huomaisi niiden ilmeen muuttuvan hymyyn. Kaikki tuo onnettomuuden jälkeinen ikävä aika on mennyttä, samoin ongelmat veneen ja vakuutusyhtiön kanssa. Se mitä meille jäi, on kauniit muistot – mielessä tai tavaroissa.

 Lupasin aikoinaan kirjoittaa otteita lokikirjasta matkasta Azorit – Espanja.
Sylissäni lepää hivenen kippurainen lokikirja, josta kuitenkin tekstin lukeminen on helppoa.
Yleensä pitkillä legeillä pidimme tarkkaa kirjaa koordinaateista, tuulensuunnasta, kurssista ja säästä. Lisäksi merkkasimme millä purjeilla mentiin ja kuinka lujaa. Nämä tiedot oli omistettu omalle sivulle ja viereiselle sivulle tuli merkinnät tapahtumista, näköhavainnoista ja tulipa sinne kirjoitettua toteutuneet ruokalistatkin.

Kirjasta on kiva lukea kahden vuoden tapahtumista ja kommelluksista, ihmisistä ja luonnosta. Ja mikä mukavinta koko kolmen lokikirjan sarja säilyi kuin säilyikin.

Starttasimme Azoreilta, Angra De Heroismosta tiistaina 11.6 klo 16.05. 

Jorma ja Riitta sekä Klootsin perhe Hollannista avustivat meidät merelle. Tuuli vaihteli illan aikaan 5 – 10 metriin sekunnissa NW  ja veneen vauhti 2,4 solmusta kuuteen. Olimme syöneet Hanneksen tekemää Bolognesea lähtiessä, joten pärjäsimme täytetyillä sämpylöillä.
Matkaa mentiin 4 tunnin vahtivuoroilla 

Keskiviikko. Tuuli heikoimmillaan 2 m/s, moottoria avuksi. Nähty valaan suihkuja ja vähän selkää. Delfiinejä ja yksi rahtilaiva. Hannes kalastelee ja Katriina nukkuu. Välillä nuoret otivat kannella aurinkoa. Illalla päästiin pelkillä purjeilla eteenpäin, isopurje ja genua pääsivät siis töihin.
Ruokana pihvi & yrttivoi salaatin kanssa. Jälkkäriksi tuoretta mangoa ja banaania.

Torstai. Tuuli 2-12 m/s pääasiassa SW. Vauhti 4 -6 solmua. Bongattu kilpikonna ja useaan otteeseen valaita. Ristisanatehtäviä ja sudokua ajanvietteeksi. Nälkään limekookoskanaa ja mangovaahtoa. Illalla tonnikalasalaatti.
Yöllä tuuli alkoi yltyä, purjeita reivattu. Vahdissa ja valjaissa istuu aina kaksi ja vahtiaika lyhyempi, nyt kolme tuntia.

Perjantai. Keli vaihtelee 2-10 m/s.  SW. Meillä kurssi 45 – 74.  Iso purje repesi reunasta ja sain ommeltua sen kuntoon kannella. Aurinko paistaa ja nuoriso istuu välillä kannella. Otimme suihkut takana ja olo taas raikas. . Syöty lihapaisti & perunaporkkanamuusi. Pannukakku.

Lauantai. Pilvistä. Tuuli  vaihtelee 5-10 m/s. Kurssi 70.  Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä  kello 00.00 loki näytti 9999. Melko maagista. Matkaa Suomesta siis tehty 11 344 mailia, sillä loki nollattiin Englannissa päivityksen yhteydessä. Muisteltu Teemun ja Lotan kanssa vietettyjä mukavia hetkiä syömällä heiltä saatua hernekeittoa. Illalla juustoleivät ja porkkanayrttikeitto. Bongattu 3 !!!!! rahtialusta.

Sunnuntai. Tuulee tasaisesti 10 m/s  ja tuuli kääntyy enemmän NW.
Purjeita reivattu. Vauhti 3- 6 solmua. Vuorokausivauhdiksi eilisestä aamusta tuli huikeat yli 130 Mpk. Kurssi 47- 70 astetta. Aamulla pilvistä, iltapäivällä kaunis auringonpaiste. Iltapäivällä saimme säästä pientä varoitusta, että kovenee. Vaihdamme vahtiajaksi kaksi tuntia. Aamiaisen hoitaa puuro ja lounaaksi teen pihvejä nöttkötistä. Nautimme ne nuudeli – papupaistoksen kera. Hedelmäsalaatti.
Yöllä tulee muutaman kerran vettä istuinkaukaloon. Aallokko alkaa olla melkoisen korkeaa. Varmistettiin kaikkien kannella olevien tavaroiden kiinnitykset. Tehtiin evästä valmiiksi, jos keli vielä kovenee. Yöllä tulee muutaman kerran vettä istuinkaukaloon. Siellä on jo valmiudessa irtopilssipumppu, jonka saa toimimaan nopeasti tupakansytyttimestä. Sisällä on toinen kiinteä malli pilssikaivossa. Aallokko alkaa olla melkoisen korkeaa. tarkistetaan, että kaikki hätälaitteet ovat valmiudessa ja ladattuina.

Maanantai. Tälle päivälle on vain kirjoitettu: sataa välillä ja tuulee 15 m/s tai yli NW. Vauhtimme 4-6 solmua, riippuu virrasta. Kello kymmenen viimeiset koordinaatit 43 33,1 N  13 52, 3 W
Tuulee pirusti puuskissa. Jäljellä 240 La Corunaan. Tuuli 17 solmua.

Nämä jäivät viimeiseksi kirjailuiksi lokikirjassa, sillä kelihän vain koveni eikä enää ollut aikaa kirjoittaa. Parhaimmillaan tuuli oli yli 25 m/s ja aallokko 20 m. 

Pelastusoperaatiosta näin vajaan vuoden jälkeen on tullut humoristisiakin muistoja:

Hentti nousee kanssani samalla vaijerilla ylös kopteriin ja tarttuu vahingossa vipuun, jossa on vaijerin alaslasku. Pelastushenkilökunta huutaa täysillä yli sen kaiken kovan metelin ” Don´t touch that!!!!!!”

Tai kun pintapelastaja hyppäsi pelastuslauttaan kuin joulupukki savupiipusta.

Kuten huomaatte, kaikesta pääsee yli ja asialle voi nauraa. 

Alla kuva - ja videosatoa matkalta 

SERENA REALITY ELI KUINKA VAKUUTUSASIA MENI

Tarina on pitkä. Mutta toivon, että siitä on hyötyä jollekkin vastaavanlaista matkaa tahi vakuutusta suunnittelevalle.
Tai se on vain kertomus huonosta tuurista. Jonkun mielestä tyhmyydestä. Päätä itse.

Palaan ajassa kolmisen vuotta taaksepäin. Aikaan, jolloin olimme Lähivakuutuksen  asiakkaita.  Olimme kuulleet, että Pohjolalla on olemassa venevakuutus, joka on voimassa myös ulkomailla. Olisihan se helpompaa hoitaa asioita omalla äidinkielellä, jos vahinko sattuisi. Kuinka väärässä olimmekaan… Vahinko ei ollutkaan  JOS ja asioiden hoitaminen heti vahingon satuttua ei ollut HELPPOA.

Kun silloista elämää miettii näin jälkeenpäin, niin oli se melkoista myllerrystä. Kodin myynti, veneen varustus pitkälle matkalle ja normaalista elämästä luopumista kaikkine turhine tavaroineen ja laskuineen oli aikamoinen operaatio. Odotettavissahan oli hyppy tuntemattomaan, joten kaikki tuo luopuminen oli kuitenkin mieluisaa. Mutta lyhyessä ajassa piti tehdä monta asiaa ja useimmat vielä ensimmäistä kertaa elämässä.

Olimme tottuneet hoitamaan asioita kasvotusten tai ainakin puhelimessa, sähköpostin käyttäminen oli meillä tuolloin olematonta. Niinpä asioimme Pohjolan konttorissa kasvotusten asiamiehen (naisen) kanssa. Oi, jos olisimme hoitaneet suurimman osan vakuutusasioista sähköpostitse, kuinka helppoa meillä nyt olisikaan…

Voisin melkein vannoa, ettei Pohjolan asiamies ollut koskaan aikaisemmin myynyt venevakuutusta, jossa on laajennettu osuus Eurooppaan ja laajennettu osuus Karibialle. Harmillista, että meillekin se oli ensimmäinen kerta. Sillä jos nyt ostaisin tuon kyseisen vakuutuksen, olisin aika paljon tietävämpi kuin tuo silloinen asiamies.

Halusimme vakuuttaa veneen ja muun omaisuutemme. Kerroimme virkailijalle, että tulemme asumaan veneessä useamman vuoden ajan. Halusimme myös ostaa matkavakuutuksen, mutta sellaista ei kuulemma ole olemassa, kun matkan kesto yhtäjaksoisesti on yli kolme kuukautta. Onnettomuuden jälkeen saimme kuulla, että olisihan sellainen ollut laajennettuna. Harmi, sillä Portugalissa onnettomuuden jälkeen vietetty aika oli kallista aikaa – oli ostettava kaikki hammasharjoista vaatteisiin saakka, tupsahdimmehan sinne märissä veneilyvaatteissa taskut tyhjinä.

Harva tulee muuten ajatelleeksi, että pitkän matkan veneessä oleva irtaimisto on niinkin arvokas kuin 30 000 – 50 000 euroa. Mukanasi kun on useampi läppäri, kamerat, purjehdusvaatteet, sukellusvempaimet, kirjat, vaatteet, kengät, astiat, liinavaatteet… lista on melko loputon. Väitän, että jos vakuutusasiamiehellä olisi kokemusta pitkänmatkan vakuutuksista, olisi hän myynyt vakuutuksen tulevan ”kotimme” irtaimistolle. Hänen suurin intressi oli, mitä vakuutettavaa omaisuutta meille jää tänne Suomeen… Kaikkein arvokkain omaisuus oli kuitenkin lähdössä pois Suomesta…

Vene tuli vakuutettua ja vakuutusmaksu lisättiin samaan kasaan asuntomme, lapsille jätettävän auton, peräkärryn ym Suomeen jäävien omaisuuksien yhteiseen summaan. Vakuutusmaksut hoidettiin suoraveloituksella ja Osuuspankin bonuksia käytettiin laskujen maksuun. Hyvä. Vakuutusasiat olivat siis hyvässä hoidossa. Vakuutuskaudeksi tuli normaali vuosi ja vakuutuskausi päättyi 23.5. Tuo päivämäärä olikin jatkossa melko tärkeä.

Suoraveloitus toimi hyvin, ainoastaan puhelinliittymän kanssa oli ongelmia. Muuten maksut hoituivat eikä nettipankkiin halunnut mennä ravintoloiden netissä taikka nettikahviloissa. Ja mitä sitä olisi vertaillut, sillä paperilaskuthan tulivat kotiosoitteeseen.

 Olimme kolme kertaa yhteydessä vakuutusyhtiöön lähtömme jälkeen. Ensimmäisellä kerralla (syksy 2011) ihmettelin jollan kiinnitystä veneessä - onko siitä olemassa tarkempaa sääntöä, jos se katoaa tai irtoaa. Samalla kyselin helposti irti ruuvattavan plotterin oikeaa säilytyspaikkaa. Jollalle riitti hyvä kiinnitys veneessä ja plotteri olisi turvallisempaa pitää sisällä lukkojen takana, kun sitä ei käytetä. Näin teimme.
Seuraavaksi (syksy 2012) soitin poikani huomaamasta pykälästä vakuutuspapereissa, jossa ilmoitettiin ”talvikautena sattuneissa vahingoissa omavastuun olevan normaalia suurempi. ”????? Karibialla? Kummasteluuni  en muista saaneeni muuta selostusta kuin että siitä ei tarvitse välittää. (näin jälkeenpäin ymmärsin, ettei meillä tuolloin ollut enää vene vakuutettuna Karibialla vaan Suomessa).
Kolmannen kerran Hentti kävi lopettamassa autovakuutuksen ja ilmoitti silloin, että olemme edelleen Karibialla ja ilmoitamme, kun tulemme Eurooppaan.

Pohjolan venevakuutus on rakennettu seuraavasti - kotimaassa vakuutusmaksu on normaali, Euroopassa se muuttuu kaksinkertaiseksi ja Karibian alueella kolminkertaiseksi.
Erikoinen vakuutus, sillä laajennettu vakuutus on tehty määräaikaiseksi normaalin vene vakuutuksen sisälle. Siellä on näin jälkeenpäin ymmärrettynä päivän tarkkuudella Euroopan aluevesillä päättyvä vakuutus, samoin Karibialla. Tuo meille vakuutuksen myynyt asiamies olikin lähettänyt sähköpostissa ilmoituksen, että tietokonejärjestelmän vuoksi hän joutui laittamaan aluevesille tietyt päättymispäivämäärät ja jossa kerrottiin selkokielellä, että ” meidän tulee itse huolehtia pitämällä vakuutusalueet ajan tasalla. ”
Harmi, että tuo sähköposti oli mennyt väärään osoitteeseen, Hanhilahdelle, eikä Hankalahdelle, niin kuin meidän sukunimi sattuu olemaan.

Onnettomuuden satuttua oli äärimmäisen vaikea saada puhelimitse yhteyttä Pohjolaan Portugalista. Vihdoin saimme englanninkielisestä numerosta vastauksen ja tuhat lupausta, jossa luvattiin ottaa yhteyttä. Ei otettu. Sain lopulta yhteyden Pohjolalla työskentelevään veneilijätuttuun, jonka olimme tavanneet Karibialla. Hän ymmärsi hätämme ja laittoi asiaa eteenpäin.

Asiat rullasivat hitaasti eteenpäin ja vasta kahden arvokkaan vuorokauden jälkeen vakuutusyhtiö ilmoitti maksavansa maksimissaan 15 000 euroa veneen etsinnöistä, loput saisimme maksaa omasta pussista. Hämmästelimme hitautta, jolla asiaan suhtauduttiin, sillä Epirbin ohjeissa laitteen luvataan lähettävän koordinaatteja 48 tunnin ajan. Mikä oli jo tuossa vaiheessa kulunut. Ja hinaaja oli ilmoittanut päivätaksakseen 6 500 euroa ja mitään takuita tai aikarajaa ei etsinnöille voitu antaa. Joten olisimme pelanneet venäläistä rulettia, jos olisimme maksaneet vaikka 10 päivän etsinnöistä tuon 15 000 ylittävän osuuden. Veneen löytäminen niissä olosuhteissa olisi ollut vaikeaa, mahdotonta monen mielestä. Vene jäi merelle eikä kukaan tiennyt sen kunnosta – oliko myrsky runnellut sitä miten pahasti.

Vakuutustamme selvitettiin Pohjolassa ja tulos oli ettei meillä ollut vakuutusta sitten 23.5 2012.
Meillä, joilla on ollut aina kaikki vakuutettuna!
Laajennettu vakuutus oli tehty päättymään 23.5. 2012. Päivämäärä, johon emme olleet reagoineet, sillä se sattui olemaan sama päivä kuin vakuutuskauden viimeinen päivämäärä.
Olimme siinä uskossa, että laajennettu vakuutus jatkuu, ellemme sano sitä irti.
Mitään ilmoitusta vakuutuksen päättymisestä ei tullut, saati kyselyä halutaanko sitä jatkaa. Lehtimyyjille ei käy sellaista vahinkoa saati sähkönmyyjille. Kaukana ovat ne ajat, jolloin vakuutusvirkailija huolehti asiakkaansa vakuutusten ajan tasalla olemista Pohjolassa.
Hassuinta kaikessa, veneemme on ollut vakuutettuna 24.5. 2012 lähtien Suomessa ja olemme maksaneet (suoraveloituksella) vakuutusmaksut yhtenä summana kahden vuoden ajan. Miten käytännössä vene voisi siirtyä alle vuorokaudessa Karibialta Suomen aluevesille? Miten ylipäätään tällainen vakuutus on voitu rakentaa?

Asianajajan mielestä olemme hävinneet jo niin paljon, että oikeudenkäynti Pohjola vastaan on riskipeliä. Niinpä luovumme koko jutusta. Saammepahan nukkua yömme rauhassa.

MUTTA MITÄ MENETIMME, SIITÄ ETTÄ EMME HUOMANNEET VAKUUTUSKIRJOISSA TUOTA PÄIVÄMÄÄRÄÄ?

TAI ETTÄ ASIAMIES EI OLLUT AJANTASLLA MYYNTIHETKELLÄ?

Veneestä 45 000 e
Portugalissa viikon hotelli, vaatteet, kengät etc ja lennot. Muutama tuhat euroa.
Grenadan kulut (lennot, asuminen, veneen arviot, asianajaja, työkalut,  lähetyskulut…) 8500 euroa
Varastetut tavarat  10 000 – 20 000 euroa

ELI YHTEENSÄ NOIN 70 000 EUROA

Veneemme on nyt myytävänä . Otimme siitä kaiken mahdollisen irti, kuten moottorin ja mittarit, astiat. Veneelle annoimme hinnaksi 2000 euroa, eikä sille näytä löytyvän ostajaa. Teimme Rannikkovartioston mukavan miehen kanssa diilin, että hän yrittää myydä sitä. Ellei hän onnistu siinä, vene on hänen 1.7. alkaen. Emme halua ottaa vastuuta, jos hurrikaani heittää Serenan lähiravintolan katolle ja meille tulee siitä lasku.

Saamme pian tavaralähetyksemme Karibialta. Sieltä tuleva lasti kompensoi muutamalla tuhannella tuota menetettyä 70 000 euroa.

MITÄ SAIMME?

Pohjolalta 43 000 euroa, ”hyvän tahdon eleenä”, puolet veneen arvosta, ja josta on vähenetty omavastuuosuus.

MITÄ OPIMME?

Vakuutusyhtiön kanssa kannattaa käyttää vain ja ainoastaan sähköpostia vakuutusta otatettaessa.
Varmista, että virkailija, tietää mitä myy.
Lue ja luetuta viidellä kaverilla vakuutuskirjat. Meitäkin oli useampi lukemassa, mutta vasta lakimies löysi tuon päivämäärien yhteensattuman tahi väärinymmärryksen.

Lintubongausta Ridasjärvellä

Pikkuvarpunen eli pilfink

Tyyni järvenpinta peilaa kauniisti

Kiire, kiire, kiire

Vaikka blogissa onkin ollut hiljaiseloa, se ei tarkoita ,että meillä on ollut hiljaiseloa. Olimme matkan jälkeen flunssassa ja tälläkertaa aikaeroon totuttautuminen kotimaassa oli todella raskasta. Kroppa oli  kaiketi tottunut juuri Karibian aikaan ja sitten se protestoi kovaan ääneen kun täytyi mennä nukkumaan kun Karibialla oli paras iltapäivä. Ensimmäinen viikko menikin katsellessa makuuhuoneen kattoa ja kelloa vuorotellen.

Olemme olleet Karibian löysäilyn jälkeen kovassa työntouhussa - parhaimpina päivinä aamu - ja iltavuorot peräkkäin. Kyllä siinä loman varvastossujen laahaamisen jälkeen hiki on virranut.

Ensi viikolla olemme vain yhden työn loukussa ja kerron sitten viimeisiä uutisia veneestä. Jospa jo ennätän tällä viikolla....

Mutta varmudeksi

HYVÄÄ WAPPUA KAIKILLE LUKIJOILLE!

Parhaat lomakohteet

Seitsemän viikkoa sitten pakkailimme täällä kotona tavaroita toiveikkaina. Tänään asuntomme lattialla on kasa likaisia ja kosteita vaatteita. Venetavaraa. Asiapapereita. Lokikirjoja (löytyi sittenkin!) Muutama pari kenkiä. Loput tavarat saapuvat aikanaan meriteitse Suomeen. Tuli halvemmaksi ja helpommaksi lähettää ne, kuin raahata niitä mukana lentokentältä toiselle.

 Aikaeroon tottuminen on ollut vaikeaa. Ensimmäisenä iltana sammuimme kuin saunalyhdyt ennen kahdeksaa ja nukuimme kellon ympäri. Viime yönä uni ei tullut laisinkaan, vasta aamukuudelta tuli pieni väsymyksen tunne, kellohan oli silloin Karibialla vasta 23.00.

Unettomuuteen vaikuttaa varmasti vielä vene – tuosta kummajaisesta kun ei meinaa päästä eroon mielessään ei sitten millään.

Koetan kertoa matkamme päätapahtumat, jotta pääset kärryille, mitä siellä tapahtui. Tarinasta tulee sekava, mutta niin oli matkakin…

Seuraavat asiat on hoidettu sandaalinpohjia kuluttaen, 30 asteen helteessä ja yleensä ylämäkeen kävellen. Ja sattuneesta syystä asianajaja ei työskennellyt lähelläkään puuseppää tahi poliisi lähellä rannikkovartiostoa. Puhe – ja kirjoituskielenä oli tietenkin Karibian-englanti, epäselvä sellainen… 

•        Kävimme 6 kertaa poliisilaitoksella, neljällä eri sellaisella. Yhdellä         kertaa Suomen Kunnia Pääkonsuli oli mukana.

•        Kävimme 2 kertaa asianajajalla

•        Viisi eri neuvottelua veneen arvioimisesta, joista viimeinen onnistui, sillä halusimme mustaa valkoiselle

•        3 käyntiä puusepällä - tilasimme vanerilaatikot merikuljetukseen

•      3 käyntiä agentilla, joka hoiti merikuljetuksen

•        6 käyntiä kuljetusliikkeellä, joka hoiti merikuljetuksen, lisäksi lukuisia soittoja ja sähköposteja

•       4 käyntiä vakuutusyhtiössä, merikuljetus asiaa hoitamaan

•        Satamassa kaksi eri kertaa

•         Rannikkovartioston komentajan juttusilla 8 kertaa

•       Prepaid liittymän ostoreissu ja toisella käynnillä ostettu lisää puheaikaa, paikallispuheluihin upposi 20 -30 euron verran rahaa

•        Torilla kuusi kertaa

•        Ruokakaupassa 10 kertaa

•        Rannalla neljä kertaa

•        Pyykkikoneen ja rummun pyöritystä 14 kertaa

• Lisäksi kannoimme 11 jätesäkillistä haisevaa ja märkää tavaraa Serenasta maihin. Siivousta olisi voitu helpoimmin mitata hikilitroissa.

•  Yövyimme Cool Running Apartomentoksessa yli 40 yötä. Johtaja Sinclair muisti meitä hienolla viinipullolla. Vartijat ja siistijät pitivät hyvää huolta meistä. Asunto oli muutaman minuutin matkan päässä veneeltä. Loistovalinta sijainniltaan.

• Veneillallisilla olimme Mona F:ssä ja Skye:ssä yhteensä 4 kertaa

• Ravintola-  tai katukuppilalounaita / illallisia kertyi 16 ja hinnat niissä vaihtelivat 6 -24 euroon.

• Muutama litra olutta, viiniä tahi rommia, kuka sellaisia jaksaa laskea..

Saimme siis ensimmäiseksi selvitettyä asianajajan kanssa hinauspalkkion tai tarkemmin, että sellaista ei tarvitse maksaa.

Tilasimme arvion veneen kunnosta ja myyntiarvosta.

Seuraavaksi siivosimme veneen myyntikuntoon. Järkyttävän sotkun selvittely oli hidasta puuhaa niin sisällä kuin kannellakin. Kuumuus ja porottava aurinko ei juuri asiaa auttanut. Saimme molemmat yliannoksen pistävistä säteistä.
Lajittelimme vaatteita ja tarvikkeita omaan käyttöön, loput lahjoitimme niitä tarvitseville.

Kävimme tekemässä poliisilaitoksella rikosilmoituksen ja pyysimme kauniiden sanankäänteiden varustetun kirjeen kanssa raporttia Serenan saapumisesta Grenadaan. Saimme sen lomamme viimeisenä iltapäivänä. Raportissa kävi ilmi, että poliisit olivat löytäneet kalastajan veneestä mm jollamme, ensiapupakkaukset & tussilla merkatut säilykepurkit, joissa suomenkieliset tekstit. Loput tavarat olivat kaiketi piilotettu tai niissä ei ollut tunnistamisen helpottamiseksi suomenkielistä tekstiä. Rikospoliisi tutkii asiaa ja yrittää selvittää varastettujen tavaroiden olinpaikkaa. Ei liene helppo homma, sillä kalastaja oli matkalla Trinidadiin.

Veneen omistajuudesta oli alkuun vaikea saada selvää – periaatteessa jos emme olisi ilmaantuneet kolmen kuukauden aikana, olisi löytäjä saanut pitää sen. Mutta näin ollen vene on meidän, kun saavuimme papereidemme kanssa Grenadaan. Kiitos Ranskan merivoimien, jotka ne meille pelasti keskeltä Atlanttia.

Myynti-ilmoituksia laitoimme kaupan ilmoitustauluille, veneilijöitten aamuvehariin, veneen kylkiin ja minne ikinä niitä vain sai jättää. Blogisivuille.

Muutama utelias kävi katsomassa, vain todetakseen, että ”liian paljon hommia”.

Tuo pieni saari ei ollut niitä parhaimpia myyntiapajia, sillä kaikilla veneilijöillä yleensä oli jo vene ja harva paikallinen tarvitsi pitkänmatkan venettä. Ja jos varallisuutta oli riittävästi, mitä ihmettä tehdä projektiveneellä?

Aikamme kävi vähiin ja niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jättää vene sinne myyntiin ja toivoa parasta.

Miten myynti ja kauppakirjat sitten täältä käsin hoidetaan onkin toinen juttu, mutta se on sen ajan murhe.

Pesukone pyörii, mietimme miten tästä eteenpäin?

Mennyt 7 viikon aika sotki melkoisesti elämämme ja budjettimme. Nyt vain pitäisi löytää taas arki.
Ja käydä taistoon vakuutusyhtiötä vastaan.

Taas yksi jätekasa

Hentin lahjapelastusrengas lähti jo neljännelle ylitykselle, nyt kontissa

Kirjoja, astioita ja muuta sälää

Asuntomme Cool Running Apartomentoksen huippuhyvä vartija Dwayne.