Translate

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Vierailukodhe numero kolmekymmentä



Käyntikohteita on ollut serkkupojasta asiakkaisiin - joihinkin kyläkohteisiin on menty jalan, joihinkin autolla ja muutamiin on hurviteltu ihan veneellä. Ruokaa on ollut ravuista luomutuotteisiin ja kitara on soinut mukana. Joissakin paikoissa on ollut haitari kyytipoikana iltojen iloksi.Vielä on monta paikkaa edessä, ennen kuin paluumatka Granadaan alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina. 

Paikasta numero kolmekymmentä tuli meille opinahjon paikka. Vajaa kaksi vuotta sitten blogini synnytti maailmaan kaveri, joka perehdytti minut silloin alkuun tietokoneen näppäimille. Nyt oli vuorossa kameran käyttö ja oppitunti otettiin kahvikupposten ääressä. Vaimo toimi taiteellisena johtajana ja meille jäi kotiläksyksi kameran ahkera käyttö ja jatko-osa otetaan ennen syyskuun loppua.

Itse ”koulu” oli vanha ja kaunis talo meren rannalla. Mielenkiintoiset vanhat tavarat saivat meidän molempien niskat nurin, pihasta ja erikoisesta huvimajasta puhumattakaan.  Näimme myös kauneimman taulutelevision, joka upposi sisustukseen vaivatta. Alkoi taas vanhan talon idylli kutittaa mieltä….

Upea kahvimylly

Löydätkö television tästä?





Taulu-tv





Huomenna saamme purjehdustuttavan Pariisista viikoksi Suomeen. Tapasimme St Marteenilla ja tuttavuus alkoi samannimisistä veneistä! Odotettavissa on Porvoossa käynti, vanhoja kirkkoja, marja- ja sienimetsää ja kaiketi saunomista. Kaipa meidän on uitettava hänet muutama kerta viileässä merivedessä ja syötettävä kalaa sekä saaristolaisleipää.

Kuvia matkan varrelta



Turun taidemuseo -  Artmuseum in Turku

Usein avattu ovi  - often opened door (Beer)


Hentin äidin syntymäpäivänä

Kaverin saaressa linnuillakin on omat asunnot - Birdhouses



Snapsia rapujen kanssa





Lasten tekemä purjevene, purjeet ovat luovasti tehty tuohesta

A`la Renko

Hentti soittaa ja tytöt kuuntelevat

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Usein kysyttyä

Taas muutama uusi ilmaan heitetty kysymys


Miten paljon tulee tapeltua, kun olette paljon yhdessä ja ahtaissa tiloissa? Haluatko kuulla kaunistellun version vaiko koko totuuden....?
Tosiasiassa murhaveitsiä ei ole kaivettu kertakaan esille ja mereen hyppäämistä ollaan vain ajateltu.
Suurimmat riidat tulevat siitä samasta- purjehditaanko vai ajetaanko moottorilla... Muuten tappelut ovat kotimaassa  jo tutuksi tulleita, joita voi aina uudelleen lämmitellä.

Montako myrskyä ja vaaratilannetta merellä on ollut?
Eipä montaa. Jouluaattona yksi ja muutama ukkosmyrsky keväällä. Eikä tilanteita joka olisi voitu laskettua vaaratilanteeksi. Paitsi ellei laske laiturin paria irronnutta lautaa Hollannissa sellaiseksi.

Pelastuslautan paikasta on ollut paljon keskusteluja 
Suurimmalla osalla veneilijöistä on pelastuslautta keulan ja maston välisellä alueella.Paikka ei liene niitä helpoimmin lähestyttäviä kovalla kelillä!
 Meillä Hentti (Vikin Linen 225 pelastautumisharjoitusten jälkeen ) ilmoitti jyrkästi paikan olevan mahdollisimman lähellä ja vaaratilanteessa helposti lähestyttävä. Joten lautta on takahytin kannella ja sen saa siitä nopeasti mereen, tarvitsematta kiiivetä kannelle lainkaan. 
Muuten on ollut turvallinen olo, kun mukana on noin monen harjoituksen läpikäynyt purjehduskaveri. Kiitos Viking Line! 

Missä vene nyt on?
Grenadassa, Grenada Marinessa ja siis maalla, ei meressä. Paikan kuukausi maksu lienee alle 300 euroa ja nostot ja laskut veloitetaan tietysti siihen lisäksi. Paikka on vartioitu ja lupasivat ilmoittaa, jos hurrikaani tekee veneestämme tulitikkuja. Takaisin paluuta  sinne jäivät odottamaan lakkauksesta halkeilleet puuosat ja ehostusta kaipaava pohjamaali.

 
Naapurin vene pukeilla.

torstai 16. elokuuta 2012

Suoraa vaiko kiehkuraa


Nyt jo kokeena kesätyöntekijänä olen huomannut suuria eroja suomalaisessa ja karibialaisessa kampaamotoiminnassa ja asiakkaiden toiveissa.
 Täällä ei nojailla seiniin eikä katsella televisiota kesken leikkauksien. 3-6 tunnin istuminen täällä olisi katastrofi, mutta Karibialla se on arkipäivää – eväät mukaan ja aika menee rattoisasti saippuaoopperaa seuraten. 

 Asiakkaillani on 100 prosenttisesti omat hiukset ja vielä ei ole tullut vastaan värikkäitä irtolisäkkeitä omaavia asiakkaita. Tosin olen ollutkin vain pari päivää viikossa töissä enkä ole muistanut kysyä, montako irtolisäkettä Carola laittaa viikkotasolla. Peruukki, joka on arkipäivää tuolla lämpöisessä maanosassa, tuntuu pukevan suomalaista vain hätätapauksissa tahi naamiaisissa.

 Suoristuspermanenttia ei ole kukaan vielä tilannut, sen sijaan suurin osa suomalaisista unelmoi luonnonkiharaisesta pilvestä kasvojen ympärille. Karibialla kiharat on julistettu pannaan ja suurin unelma on litteä ja vaalea hius. R-kioskin kokoisia myymälöitä, joissa myydään peruukkeja ja irtolisäkkeitä, löytyy joka puolelta. Valikoima on valtava ja kulutus suuri. Meillähän irtolisäkkeitä ostetaan vain parin promillen höyryssä Tallinnan puolelta.

Suoristusrautoja meillä on kahta mallia, sen sijaan Karibialla niitä löytyy joka kampaamosta 12. Lämmitysuuni rautoineen on isompi kuin kassakone ja muuten - kassakonetta en nähnyt missään kampaamossa!

Kaupan hyllyt pursuavat suoristavia pomadia - volyymiä antavia tuotteita tuskin kukaan haluaisi siellä ostaa. Joskus näkee paikallisen kävelevän luonnolliset hiukset hulmuten ja niistä tulee mieleen muhkea Terijoen salava.

Ammattitaitokisassa voitaisiin varmaan mitellä heidän upea letitys vastaan suomalainen tarkka hiustenleikkaus!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Usein kysyttyä


Suomessa oloaikana on tullut paljon kysymyksiä ja siinä onkin huomannut, miten itsestään selviä asioita ei pitäisikään pitää itsestään selvinä… 

Eniten esitetty lienee kysymys - onko pelottanut?  Eipä ole tämän vuoden aikana, mutta muutama vuosi sitten kyllä housuissa tutisi, kun starttasimme kauheissa aalloissa Nynäshamnista kohti Gotlantia. Eikä sitten muuten päästy Gotlantiin, vaan tehtiin lopulta täyskäännös.

Mitä olemme kaivanneet Suomesta? Hentti saunaa ja minä tuttuja kasvoja, joiden kanssa voisi jutella. Ja luontoa. Ja ratsastusta. Ja lunta. Ja rakentamista tai edes maalausta. Viileää ilmaa. Ei mitään ruokaa.


Minkälaisissa vierasvenesatamissa olemme olleet? Euroopassa on koettu laidasta laitaan.  Karibialla niitä ei kauheasti ole, ja ankkurilahdissa olo vie voiton satamaoleskelusta – kaikin puolin.


 Jollan käyttö? Jollaa nostetaan aamuin illoin ylös ja alas taavetista, jotta se pysyisi puhtaana tai ettei sitä varastettaisi. Sillä ajetaan tai soudetaan rannalla olevalle laiturille tai hiekalle. Siellä se kiinnitetään vaijerilla ja lukolla sekä varaköydellä. ( St Martenissa varastettiin keskimäärin 3 jollaa päivässä!) Uudenkarhea moottori on maalattu spraymaalilla ja uusi logo viittaakin enemmän skeittimerkkiin varkaiden ihmetykseksi. Suzukiin käytettävä bensa kannetaan käsivarsia pidentäen joskus useiden kilometrien päästä huoltoasemalta. Jollalla mennään naapuriin kylään tai maihin pyykinpesuun tai ruokakauppaan. Kaksi viime mainittua eivät ole aina rannalla…


Olemmeko sairastelleet? Kohdalle ei ole osunut vatsatauteja, vaikka on juotu paikallista kraanavettä joka paikassa. Suurimmet flunssat jäivät Suomeen. Ikääntymisen mukana tuomaa listaa ei jaksa tähän laittaa.

Makea vesi? Joskus haettu kanistereilla kadulla olevista kraanoista. Mutta vedentekokone ykköstuottaja -  8000 litraa. Ja siihen on tarvittu paljon aurinkopaneeleja. Suurin osa vedestä kuluu suolaveden eliminointiin uintireissujen jäljiltä. Kovana kakkosena tulevat hikiset kävelylenkit.
Pisin yhtäjaksoinen matka? Atlantin ylitys, joka kesti 18 vuorokautta. Seuraavat viikon mittaisia, Portugali- Kanaria ja Kanaria- Kap Verde.

Mitä on mennyt rikki vuoden aikana? Voisitko mieluummin kysyä, mitä on vielä ehjänä, niin pääsen helpommalla.

Pyykin pesu? Yksi koneellinen on halvimmillaan maksanut 2 euroa ja lopputulos ei ollut järin häävi. Kalleimmillaan yksi koneellinen on maksanut 25 euroa ja onnistuin olemaan pyörtymättä kuultuani hinnan. Kaikki hinnat ovat ilman kuljetusta… Tee nyt mielikuvaharjoitus: Tulet suuren pyykkikassin kanssa tuntemattomalle lentokentälle ja lähdet sieltä jalkaisin etsimään lähintä pesulaa. Raahaat kassia 40 asteen lämpötilassa kysellen neuvoa lähimmästä pyykkipaikasta. Löydettyäsi odottelet 1-3 koneellisen pyörimistä, hyvällä tuurilla yhtä aikaa, mutta pahimmassa tapauksessa yksi koneellinen kerrallaan. Sateen sattuessa joudut veivaamaan kaikki rummun kautta. Paluumatka sujuukin tuttua reittiä helposti, paitsi jos kassi on täynnä märkiä, painavia vaatteita.


Miten saatte aikanne kulumaan? Lue edelliset….






sunnuntai 5. elokuuta 2012

Suomi, Asikkala, Vääksy






Audi kiemurteli tänne Salonsaaren pikkuteitä ja moottoriteitä pitkin, taisipa jopa tulla kuvatuksi peltipoliisin toimesta…
Autoon oli pakattu mökkivarustus, entinen työkaverini Eeva ja loppujen lopuksi jäi tavaratilaan vielä tilaa yhdelle koiralle. Ruokaa täydennettiin Vääksyn keskustan ruokakaupasta, jossa oli varsin kansainvälinen meininki – ympärillämme puhuttiin ruotsia, englantia ja venäjää. Paikkakunta oli kuin metropolin keskus- paljon mökkeilijöitä ja veneilijöitä, jotka parveilevat Vääksyn kanavan läheisyydessä.


Autoon tultuamme oli Remu järjestänyt parkkipaikalle  valo- ja äänishow’n. Ilmeisesti tavaroiden seassa yksin istuminen oli tullut tylsäksi ja hän oli päättänyt loikata eteen kuskin paikalle! Siinä se odotti meitä häntä heiluen ihmetellen ulvovaa varashälyttimen ääntä.
Ilta meni syöden ja kyläläisten kanssa rupatellen ja saunan lämmitys lipsahtikin yön pikkutunneille. Harvoin olemme saunoneet kahden jälkeen yöllä, mutta eipä kiuas näyttänyt kelloa tuntevan, hyvät oli löylyt siihen aikaan. Uskaliaimmat kävivät uimassa, kuhan sorsat tekivät tilaa matalaan rantaveteen.


Lauantaina pääsimme sitten hurjastelemaan moottoriveneellä Päijänteen saarien sekaan. Taisi olla Hentille ensimmäinen kerta veneillä järvisuomessa. Navigoinnin suhteen ei ollut aikaa haaveilla – vene kulki kuusi kertaa nopeammin kuin Serena ja merikortin sivut vaihtuivat tiuhaan tahtiin.
Konehuonekin oli suurempi kuin Serenan salonki ja veneen jälkeen jäi hienot peräaallot meidän ohitellessa saari toisensa jälkeen.








Salonsaarella arvellaan olleen asutusta jo kivikaudella, mistä todisteena on löytynyt hautoja, kalliomaalauksia ja viikinkiajan aseita.  Nykyisin vakituisia asukkaita on160 ja mökkiläisiä 450 tai meidät mukaan lukien siis 452… Lähimaastosta löysimme mustikat, vadelmat ja metsämansikat marjapiirakkaa varten ja iso kasa kantarelleja kastikkeet aineksiksi. Kuikka uiskenteli järvessä ja näimme vilahduksen näädästä. Kyllä kotimaanmatkailu on mukavaa.