MAAKRAPUJEN VIIKKO

Näin ne viikot vierii nykyisin:



Perjantai kello  5.30 :   herätys, aamutoimet, Audi starttaa 6.15 kohti työpaikkaa.
                         7.00 - 14.30 imurointia, petausta, wc: pesuja, takkahuoneen siivousta tosi
                                mukavassa työporukassa. Työ sujui laulellen ja huoneet loppuivat kesken.
                                Kotimatkalla ihailen kauniita ruskanvärejä - Suomen luonto on kuin taikuutta!
Perjantai - ilta  :      Lotta ja Teemu, joihin tutustuimme Karibialla, ovat Suomessa  ja tulivat kylään                                 poronliha kainalossa. Jatkoimme hyviä Puerto Ricon aikaisia perinteitä kokaten
                                yhdessä. Meni siinä Martiniquen rommia ja vähän viiniäkin. Purjehdittiin ja
                                vaihdeltiin tarinoita.

Lauantaiaamupäivä:  Silakkamarkkinoilla Helsingissä Teemun, Lotan ja Jullen kanssa. Katseltiin
                                satamassa purjeveneitä ja vanhoja hienoja purjelaivoja.
Launatai- ilta           Mandu ( nuorimmaisemme) ja Vicke saivat houkuteltua meidät Stand - Up iltaan.
                                Show oli hyvä ja Sami Hedberg kumppaneineen sai yleisölle pissat housuun.

Sunnuntai               Valvominen tässä iässä kostautuu. Päivän olisi voinut lahjoittaa Pelastusarmeijalle

Maanantai aamu      Pyöräilimme (osittain kävelimme, kun kumi puhkesi...) kattotyömaalle, kun Audi
                                parka on huollossa. Se oli kaiketi ajan kuluksi  keksinyt vikoja itselleen 
                                odotellessa meidän palaavan maailmalta. Lista oli pitkä ja auton arvo tuplaantui.

                                Tiilikatto oli vielä kohmeessa, kun kiipesimme sinne. Kiinnitimme köydet ja
                                kävimme sammaleen kimppuun. Ihme tavaraa muuten -  löytää juurensa joka
                                koloon,eikä ymmärrä, että sen paras osoite olisi alas nurmikolle ja sieltä
                                kompostiin. Polvet pitivät palaverin ja ilmoittivat 5 tunnin kuluttua haluavansa
                                kotiin. Pyörällä.
Maanatai- ilta         Lämpöisen suihkun jälkeen Sonyn näppäimistön ääreen. Uusi kone, uusi
                               käyttöjärjestelmä ja uusi elämä sekoittavat kirjoitusta. Mutta olen päättänyt
                               päästä vielä niitten niskan päälle.

Tiistai                     Samat kuviot, pyörä vaihtuu korjattuun Audiin ja polvet saavat luvan kestää 
                               kauemmin. Illalla loppuverryttelynä hikinen ratsastustunti. Isä tulee kylään,
                               sillä uusi perheenjäsenemme, Belarus vm 1976, vaatii ekspertin apua.
                             

Keskiviikko            Ajamme Paraisille, missä traktori odottaa. Olemme Hentin kanssa (!) jo                                                 koeajaneet kapistuksen ja aiomme isona muuttaa maalle, Paraisille, Sydmoon.

Torstai                    Isä ja Hentti jäävät Paraisille ja minä aloitan taas toisessa siivousfirmassa
                                keikan. Koulun ja urheiluhallin  siivousta, sillä remontin jälkeen pölyä piisaa.

Perjantai                 Samat kuviot. Viikko on mennyt vauhdikkaasti kolmella eri työmaalla.
                               Ensiviikolla lisäksi tulee muutamien juhlien koristelua ja ruoanlaittoa.
                               Kuka sanoo, että työnteko on tylsää?   
                               
 

Hyvinkään uusi kirkko 

Uspenskin Katedraali

Rakkauden silta

Kaunis ruori

 

Näillä pulloilla syntyi kainista melodiaa Stockan edessä

VESITIIVIS KASSIMME YLITTÄÄ JO KOLMATTA KERTAA ATLANNIN

Saimme soiton Turun Meripelastuskeskukselta varhain maanantaiaamuna. Ensimäiseksi säikähdin, että Hannekselle oli sattunut jotain kalareisssulla. Ei onneksi ollut.

Soiton aiheena oli -yllätys yllätys Serena – se oli nähty Atlantilla. Ranskalaisen sota-aluksen miehistö oli kiinnittänyt huomiota kummallisen näköiseen purjeveneeseen. Tiedustelujen jälkeen oli ilmennyt, että kyseessä oli meidän Serena.

Miehistö oli mennyt veneeseen ja mitä ilmeisemmin heillä on nyt mukanaan tuo Hanneksen pakkaama kassi, jossa on muunmuassa tietokoneet, lokikirja, passit, kamerat, kovalevyt jne. Kassi joka oli valmiina, jos olisimme pelastautuneet helikopterin sijasta alukseen.

Meni siinä muutama tunti ihmetellessä, miten tällainen voi olla mahdollista – kaikista veneistä juuri Serena osuu heidän reitilleen! Kaikki ne meille tärkeimmät tavarat on arvatenkin saatu pois veneestä. Miten ne saadaan Suomeen onkin toinen juttu – ranskalainen alus näet suuntaa kohti Martiniqueta eli Karibiaa. Ja kassi seilaa heidän mukanaan.

Lähettelimme sähköpostia Ranskan viranomaisille ja kyselimme Serenan kunnosta sekä mahdollisista valokuvista.

Serenan iso masto oli kuulema poikki ja mesaani katkeamaisillaan - onneksi emme jatkaneet matkaa sen ison aallon jälkeen! Ilmeisesti mastot saivat kyytiä onnettomuudessa.

Mutta hauskinta oli kuulla, että Hentin keulaan sitoma jolla on ja pysyy kiinni.On poika ainakin oppinut tekemään solmuja ja kiinnittämään tavarat huolella, kun jolllan kiinnitykset sellaisen myräkän kestivät.

Venettä oli kuulema mahdoton hinata ja sinne se jäi kellumaan taas yksikseen vierailijoiden poistuttua.

Veneen sijainti oli tuolloin 16 29.0 N 30 20,4 W, eli Karibiaa kohti menossa.

Kuvia luvattiin lähettää meille loppuviikosta, jos saamme julkaista niitä, laitan ne blogiin – taitavat olla melko historiallisia kuvia, ainakin meille.

Mutta eikö nykypäivän teknologia olekin hieno asia- saimme tiedon veneen löytymisestä kaiketi reaaliajassa ja viranomaisten yhteistyö on uskomatonta tällaisissa asioissa.

Tieto kulkee nopeasti jopa sieltä kaukaa mereltä tänne kauas pohjolaan.

Nyt vain odottelemme, mikä on se keino saada kassi Suomeen. Ulkoministeriö ja suurlähetystö yrittävät auttaa parhaansa mukaan näin hankalassa jutussa.. Meillehän aina sattuu ja tapahtuu, jos ette vielä ole huomanneet....

AVARA LUONTO

Istuin lauantaina anopin tv:n ääressä katsellen Avaraa Luontoa. Upea dokumentti oli kuvattu Punaisella merellä ja Persian lahdella, pääasiassa veden alla.
Ruudussa vilisi vain tuttuja eläimiä - rauskuja, kilpikonnia, delfiinejä, rapuja, siipisimppuja ja vaikka mitä. Kaikki tuo hienosti kuvattu materiaali oli meidän arkipäivää matkalla, vaikkei sitä silloin oikein ymmärtänytkään.

Olemme saaneet olla onnekkaita, että koimme kaiken tuon ja pystymme vielä muistelemaan sitä!
Sinun arkipäiväsi, johon ehkä kuuluu työ, lämmin suihku, pyykinpesukone, valtavalla valikoimalla varustettu supermarket, auto, kiire, sanomalehdet, uutiset...  Tuo kaikki oli meille kuin tv:stä näkyvä dokumenttisarja, kun saavuimme Suomeen. Outoa ja kummalista.


Suosittelen kyllä kaikille irtiottoa elämästä - kaikki asiat saavat uusia ulottuvuuksia.
Arkipäivän itsestäänselvyyksistä tuleekin juhlallisuuksia elämässä, esimerkiksi ensimmäinen palkka - rahaa ei ole viimevuosina tullut, sitä on vain mennyt... tai että ruokakauppaan on vain parin minuutin matka - tai että suihkuvettä riittää ja riittää.

Dokumentissa meri oli rauhallinen ja kuvittelin sinne mielessäni purjeveneen, jota valkoiset ehjät purjeet kuljettivat eteenpäin. Ensimmäistä kertaa kuvittelin meidät istunmassa veneessä ja koin tuon hetken positiiviseksi. Ehkäpä joku päivä vielä istumme oikeasti veneessä , tyynellä kelillä veneen lipuessa hitaasti eteenpäin. Suomessa.

Valokuvaus alkaa taas hiipiä elämääni takaisin.