Projektiin
”Serena purjehduskuntoon” ei ole kukaan tarttunut. Vene on herättänyt paljon
kiinnostusta, mutta kova kunnostustyö lannistaa innokkaimmankin katsojan.
Erikoisin kyselijä oli perhe, jotka olivat joutuneet merihätään oman veneen
upotessa. Kolme ihmistä ja koira pelastautuivat lautan avulla ja etsivät nyt
uutta kotia. Vakuutusta heillä ei ollut ja niinpä he keräävät lahjoituksina
rahaa uutta venettä varten. Perskele, kun ei tullut aikoinaan itselle
tuollaista kuningasideaa…
Saimme merikonteissa
Atlantin yli seilanneet tavarat kotiinkuljetuksella Paraisille toissaviikolla. Oli
siinä kuskilla ihmettelemistä, kun Ivecoa rekasta laski alas. Vaan olisi
ihmetellyt vielä enemmän kantaessaan sitä Hyvinkäällä kolmanteen kerrokseen.
Toisessa kuutiossa oli sekalaista varkaille kelpaamatonta tavaraa, jotka otimme
Serenasta. Osa jää muistoksi ja osa saa uuden elämän mahdollisessa seuraavassa
veneessä.
Luonto- ja purjehduskirjat, veneen
astiat, kohteliaisuusliput, kartat, messinkilamppu, ilmapuntarit, riippukeinu,
vene-elektroniikka ja vedentekokone odottelevat vanerilaatikoissa.
Jokainen tavara on mukava muisto. Hassu juttu, mutta kun ottaa tavaran käteen
ja nuuhkaisee sitä, tuntee mielessään lämpöisen merituulen ja auringon
paisteen. Ja jos joku sattuisi vilkaisemaan kasvoihin, huomaisi niiden ilmeen
muuttuvan hymyyn. Kaikki tuo onnettomuuden jälkeinen ikävä aika on mennyttä,
samoin ongelmat veneen ja vakuutusyhtiön kanssa. Se mitä meille jäi, on kauniit
muistot – mielessä tai tavaroissa.
Lupasin aikoinaan kirjoittaa otteita
lokikirjasta matkasta Azorit – Espanja.
Sylissäni lepää hivenen kippurainen lokikirja, josta kuitenkin tekstin lukeminen
on helppoa.
Yleensä pitkillä legeillä pidimme tarkkaa kirjaa koordinaateista, tuulensuunnasta,
kurssista ja säästä. Lisäksi merkkasimme millä purjeilla mentiin ja kuinka
lujaa. Nämä tiedot oli omistettu omalle sivulle ja viereiselle sivulle tuli
merkinnät tapahtumista, näköhavainnoista ja tulipa sinne kirjoitettua
toteutuneet ruokalistatkin.
Kirjasta on
kiva lukea kahden vuoden tapahtumista ja kommelluksista, ihmisistä ja luonnosta.
Ja mikä mukavinta koko kolmen lokikirjan sarja säilyi kuin säilyikin.
Starttasimme
Azoreilta, Angra De Heroismosta tiistaina 11.6 klo 16.05.
Jorma ja Riitta sekä Klootsin perhe Hollannista avustivat meidät merelle. Tuuli
vaihteli illan aikaan 5 – 10 metriin sekunnissa NW ja veneen vauhti 2,4 solmusta kuuteen. Olimme
syöneet Hanneksen tekemää Bolognesea lähtiessä, joten pärjäsimme täytetyillä
sämpylöillä.
Matkaa mentiin 4 tunnin vahtivuoroilla
Keskiviikko.
Tuuli heikoimmillaan 2 m/s, moottoria avuksi. Nähty valaan suihkuja ja vähän
selkää. Delfiinejä ja yksi rahtilaiva. Hannes kalastelee ja Katriina nukkuu.
Välillä nuoret otivat kannella aurinkoa. Illalla päästiin pelkillä purjeilla
eteenpäin, isopurje ja genua pääsivät siis töihin.
Ruokana pihvi & yrttivoi salaatin kanssa. Jälkkäriksi tuoretta mangoa ja
banaania.
Torstai. Tuuli
2-12 m/s pääasiassa SW. Vauhti 4 -6 solmua. Bongattu kilpikonna ja useaan
otteeseen valaita. Ristisanatehtäviä ja sudokua ajanvietteeksi. Nälkään limekookoskanaa
ja mangovaahtoa. Illalla tonnikalasalaatti.
Yöllä tuuli alkoi yltyä, purjeita reivattu. Vahdissa ja valjaissa istuu aina
kaksi ja vahtiaika lyhyempi, nyt kolme tuntia.
Perjantai.
Keli vaihtelee 2-10 m/s. SW. Meillä
kurssi 45 – 74. Iso purje repesi
reunasta ja sain ommeltua sen kuntoon kannella. Aurinko paistaa ja nuoriso
istuu välillä kannella. Otimme suihkut takana ja olo taas raikas. . Syöty
lihapaisti & perunaporkkanamuusi. Pannukakku.
Lauantai. Pilvistä.
Tuuli vaihtelee 5-10 m/s. Kurssi
70. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä
kello 00.00 loki näytti 9999. Melko
maagista. Matkaa Suomesta siis tehty 11 344 mailia, sillä loki nollattiin Englannissa
päivityksen yhteydessä. Muisteltu Teemun ja Lotan kanssa vietettyjä mukavia
hetkiä syömällä heiltä saatua hernekeittoa. Illalla juustoleivät ja
porkkanayrttikeitto. Bongattu 3 !!!!! rahtialusta.
Sunnuntai. Tuulee
tasaisesti 10 m/s ja tuuli kääntyy enemmän
NW.
Purjeita reivattu. Vauhti 3- 6 solmua. Vuorokausivauhdiksi eilisestä aamusta tuli
huikeat yli 130 Mpk. Kurssi 47- 70 astetta. Aamulla pilvistä, iltapäivällä
kaunis auringonpaiste. Iltapäivällä saimme säästä pientä varoitusta, että
kovenee. Vaihdamme vahtiajaksi kaksi tuntia. Aamiaisen hoitaa puuro ja lounaaksi
teen pihvejä nöttkötistä. Nautimme ne nuudeli – papupaistoksen kera.
Hedelmäsalaatti.
Yöllä tulee muutaman kerran vettä istuinkaukaloon. Aallokko alkaa olla
melkoisen korkeaa. Varmistettiin kaikkien kannella olevien tavaroiden kiinnitykset.
Tehtiin evästä valmiiksi, jos keli vielä kovenee. Yöllä tulee muutaman kerran
vettä istuinkaukaloon. Siellä on jo valmiudessa irtopilssipumppu, jonka saa
toimimaan nopeasti tupakansytyttimestä. Sisällä on toinen kiinteä malli
pilssikaivossa. Aallokko alkaa olla melkoisen korkeaa. tarkistetaan, että
kaikki hätälaitteet ovat valmiudessa ja ladattuina.
Maanantai.
Tälle päivälle on vain kirjoitettu: sataa välillä ja tuulee 15 m/s tai yli NW.
Vauhtimme 4-6 solmua, riippuu virrasta. Kello kymmenen viimeiset koordinaatit
43 33,1 N 13 52, 3 W
Tuulee pirusti puuskissa. Jäljellä 240 La Corunaan. Tuuli 17 solmua.
Nämä jäivät
viimeiseksi kirjailuiksi lokikirjassa, sillä kelihän vain koveni eikä enää
ollut aikaa kirjoittaa. Parhaimmillaan tuuli oli yli 25 m/s ja aallokko 20 m.
Pelastusoperaatiosta
näin vajaan vuoden jälkeen on tullut humoristisiakin muistoja:
Hentti
nousee kanssani samalla vaijerilla ylös kopteriin ja tarttuu vahingossa vipuun,
jossa on vaijerin alaslasku. Pelastushenkilökunta huutaa täysillä yli sen
kaiken kovan metelin ” Don´t touch that!!!!!!”
Tai kun
pintapelastaja hyppäsi pelastuslauttaan kuin joulupukki savupiipusta.
Kuten
huomaatte, kaikesta pääsee yli ja asialle voi nauraa.
Alla kuva - ja videosatoa matkalta
