Kyllä sydän taas pomppi jonkun aikaa, ennenkuin ymmärsimme heidän lähettämäänsä sähköpostin sisältöä.
Ajatukset aina veneen löytymisen jälkeen ovat kummallisia - mielessään kun on hylännyt jo koko veneen ja miettinyt sen makaavan jo ehkä merenpohjassa. Ja sitten tuleekin joku yllätttävä viesti.
Miten siihen suhtautua? Iloita vaiko suruita? Se, että joku on käynyt kodissamme tai vain nähnyt kotimme tuntuu kummalliselta.
Niin paljon kuin siellä on muistoja ja tavaroita. Tavaroita, joita huomaa puuttuvan usein arkipäivistään. Siellä ne kelluvat sekamelskassa ja homeen seassa.
ROV:n miehistö oli päässyt veneeseen ja laitan näin aluksi muutamia heidän ottamista kuvistaan.
SERENA EILEN 8.12.2013
Ei voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä niin monta alusta on saanut Serenan näköpiiriinsä. Ja vieläpä kuvatuksi meidän kelluvaa ihmepaattia. Tässä olisi jo elokuva-ainesta sen matkasta...
4 kommenttia:
Voi voi, oikein kipeetä tekee kun näkee miten vene on kärsinyt.
Mutta runko on sentään suhteellisen ehjä.
Voin vaan kuvitella miten pahalta teistä tuntuu...
Kieltämättä välillä riipaisee, kun miettii niitä lukuisia työtunteja, mitä siihen on tullut laitettua, rahasta puhumattakaan...
Ei voi olla totta tai on se totta, siinä se kelluu auringossa... Mieluimmin katsoisin kuvia joissa itse olisitte kellumassa...
Ei voi olla totta tai on se totta, siinä se kelluu auringossa... Mieluimmin katsoisin kuvia joissa itse olisitte kellumassa...
Lähetä kommentti