Tarinan loppu

Projektiin ”Serena purjehduskuntoon” ei ole kukaan tarttunut. Vene on herättänyt paljon kiinnostusta, mutta kova kunnostustyö lannistaa innokkaimmankin katsojan. Erikoisin kyselijä oli perhe, jotka olivat joutuneet merihätään oman veneen upotessa. Kolme ihmistä ja koira pelastautuivat lautan avulla ja etsivät nyt uutta kotia. Vakuutusta heillä ei ollut ja niinpä he keräävät lahjoituksina rahaa uutta venettä varten. Perskele, kun ei tullut aikoinaan itselle tuollaista kuningasideaa…

Saimme merikonteissa Atlantin yli seilanneet tavarat kotiinkuljetuksella Paraisille toissaviikolla. Oli siinä kuskilla ihmettelemistä, kun Ivecoa rekasta laski alas. Vaan olisi ihmetellyt vielä enemmän kantaessaan sitä Hyvinkäällä kolmanteen kerrokseen.
Toisessa kuutiossa oli sekalaista varkaille kelpaamatonta tavaraa, jotka otimme Serenasta. Osa jää muistoksi ja osa saa uuden elämän mahdollisessa seuraavassa veneessä.

 Luonto- ja purjehduskirjat, veneen astiat, kohteliaisuusliput, kartat, messinkilamppu, ilmapuntarit, riippukeinu, vene-elektroniikka ja vedentekokone odottelevat vanerilaatikoissa.
Jokainen tavara on mukava muisto. Hassu juttu, mutta kun ottaa tavaran käteen ja nuuhkaisee sitä, tuntee mielessään lämpöisen merituulen ja auringon paisteen. Ja jos joku sattuisi vilkaisemaan kasvoihin, huomaisi niiden ilmeen muuttuvan hymyyn. Kaikki tuo onnettomuuden jälkeinen ikävä aika on mennyttä, samoin ongelmat veneen ja vakuutusyhtiön kanssa. Se mitä meille jäi, on kauniit muistot – mielessä tai tavaroissa.

 Lupasin aikoinaan kirjoittaa otteita lokikirjasta matkasta Azorit – Espanja.
Sylissäni lepää hivenen kippurainen lokikirja, josta kuitenkin tekstin lukeminen on helppoa.
Yleensä pitkillä legeillä pidimme tarkkaa kirjaa koordinaateista, tuulensuunnasta, kurssista ja säästä. Lisäksi merkkasimme millä purjeilla mentiin ja kuinka lujaa. Nämä tiedot oli omistettu omalle sivulle ja viereiselle sivulle tuli merkinnät tapahtumista, näköhavainnoista ja tulipa sinne kirjoitettua toteutuneet ruokalistatkin.

Kirjasta on kiva lukea kahden vuoden tapahtumista ja kommelluksista, ihmisistä ja luonnosta. Ja mikä mukavinta koko kolmen lokikirjan sarja säilyi kuin säilyikin.

Starttasimme Azoreilta, Angra De Heroismosta tiistaina 11.6 klo 16.05. 

Jorma ja Riitta sekä Klootsin perhe Hollannista avustivat meidät merelle. Tuuli vaihteli illan aikaan 5 – 10 metriin sekunnissa NW  ja veneen vauhti 2,4 solmusta kuuteen. Olimme syöneet Hanneksen tekemää Bolognesea lähtiessä, joten pärjäsimme täytetyillä sämpylöillä.
Matkaa mentiin 4 tunnin vahtivuoroilla 

Keskiviikko. Tuuli heikoimmillaan 2 m/s, moottoria avuksi. Nähty valaan suihkuja ja vähän selkää. Delfiinejä ja yksi rahtilaiva. Hannes kalastelee ja Katriina nukkuu. Välillä nuoret otivat kannella aurinkoa. Illalla päästiin pelkillä purjeilla eteenpäin, isopurje ja genua pääsivät siis töihin.
Ruokana pihvi & yrttivoi salaatin kanssa. Jälkkäriksi tuoretta mangoa ja banaania.

Torstai. Tuuli 2-12 m/s pääasiassa SW. Vauhti 4 -6 solmua. Bongattu kilpikonna ja useaan otteeseen valaita. Ristisanatehtäviä ja sudokua ajanvietteeksi. Nälkään limekookoskanaa ja mangovaahtoa. Illalla tonnikalasalaatti.
Yöllä tuuli alkoi yltyä, purjeita reivattu. Vahdissa ja valjaissa istuu aina kaksi ja vahtiaika lyhyempi, nyt kolme tuntia.

Perjantai. Keli vaihtelee 2-10 m/s.  SW. Meillä kurssi 45 – 74.  Iso purje repesi reunasta ja sain ommeltua sen kuntoon kannella. Aurinko paistaa ja nuoriso istuu välillä kannella. Otimme suihkut takana ja olo taas raikas. . Syöty lihapaisti & perunaporkkanamuusi. Pannukakku.

Lauantai. Pilvistä. Tuuli  vaihtelee 5-10 m/s. Kurssi 70.  Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä  kello 00.00 loki näytti 9999. Melko maagista. Matkaa Suomesta siis tehty 11 344 mailia, sillä loki nollattiin Englannissa päivityksen yhteydessä. Muisteltu Teemun ja Lotan kanssa vietettyjä mukavia hetkiä syömällä heiltä saatua hernekeittoa. Illalla juustoleivät ja porkkanayrttikeitto. Bongattu 3 !!!!! rahtialusta.

Sunnuntai. Tuulee tasaisesti 10 m/s  ja tuuli kääntyy enemmän NW.
Purjeita reivattu. Vauhti 3- 6 solmua. Vuorokausivauhdiksi eilisestä aamusta tuli huikeat yli 130 Mpk. Kurssi 47- 70 astetta. Aamulla pilvistä, iltapäivällä kaunis auringonpaiste. Iltapäivällä saimme säästä pientä varoitusta, että kovenee. Vaihdamme vahtiajaksi kaksi tuntia. Aamiaisen hoitaa puuro ja lounaaksi teen pihvejä nöttkötistä. Nautimme ne nuudeli – papupaistoksen kera. Hedelmäsalaatti.
Yöllä tulee muutaman kerran vettä istuinkaukaloon. Aallokko alkaa olla melkoisen korkeaa. Varmistettiin kaikkien kannella olevien tavaroiden kiinnitykset. Tehtiin evästä valmiiksi, jos keli vielä kovenee. Yöllä tulee muutaman kerran vettä istuinkaukaloon. Siellä on jo valmiudessa irtopilssipumppu, jonka saa toimimaan nopeasti tupakansytyttimestä. Sisällä on toinen kiinteä malli pilssikaivossa. Aallokko alkaa olla melkoisen korkeaa. tarkistetaan, että kaikki hätälaitteet ovat valmiudessa ja ladattuina.

Maanantai. Tälle päivälle on vain kirjoitettu: sataa välillä ja tuulee 15 m/s tai yli NW. Vauhtimme 4-6 solmua, riippuu virrasta. Kello kymmenen viimeiset koordinaatit 43 33,1 N  13 52, 3 W
Tuulee pirusti puuskissa. Jäljellä 240 La Corunaan. Tuuli 17 solmua.

Nämä jäivät viimeiseksi kirjailuiksi lokikirjassa, sillä kelihän vain koveni eikä enää ollut aikaa kirjoittaa. Parhaimmillaan tuuli oli yli 25 m/s ja aallokko 20 m. 

Pelastusoperaatiosta näin vajaan vuoden jälkeen on tullut humoristisiakin muistoja:

Hentti nousee kanssani samalla vaijerilla ylös kopteriin ja tarttuu vahingossa vipuun, jossa on vaijerin alaslasku. Pelastushenkilökunta huutaa täysillä yli sen kaiken kovan metelin ” Don´t touch that!!!!!!”

Tai kun pintapelastaja hyppäsi pelastuslauttaan kuin joulupukki savupiipusta.

Kuten huomaatte, kaikesta pääsee yli ja asialle voi nauraa. 

Alla kuva - ja videosatoa matkalta