Paikallislehti Midweek Nationista luettua

Termiitintorjuntaa – Green´s termite service

Puun kaatoa ja trimmausta -Dave´s  Super Cut, tree trimming service

The Codrington school – ainut kansainvälinen koulu Barbadoksella, etsii musiikin/draaman opettajia työtehtäviin.

Vuokralle tarjotaan kalustettu yksiö hintaan 875 East Caribian Dollars (reilut 300 e)

Toyota Yaris vm 2011 48 500 ECD, noin 17 000 e 

Facial Swedish Massage, Golden Touch Spa

Halutaan teuraskarjaa, Wanted livestock for slaughtering, pigs, sheep, goat and cows.

 Hemmottele itseäsi, Pamper yourself, by nail techician Judy

Barbadoksen Gold Cupissa (laukkakisassa) voittajahevonen saa 115 000 ECD reilut 30 000 e 

Rengasliike: Bridgestone 185/60R14 Potenza G3  222,08 East Caribian dollars n. 80 euroa

Suomalainen risteilyalus Kristiina Cruisers Katarina kävi ensimmäistä kertaa Bridgetownissa

Barbadoslainen laulaja Rihanna  seurasi Lakers – Memphis Grizzlies  koripallo- ottelua Los Angelesissa

Kuolin ilmoituksissa Sunrise (auringon nousu) syntymäpäivän edellä ja Sunset (auringonlasku) kuolinpäivän edellä.

BHTA eli Barbadoksen hotelli- ja turismiyhdistys lupaa säilyttää työpaikat v.2012

Paikallisia poliiseja

Ei niillä paikallisilla NIIN paksut hiukset ole, etteikö voisi lisää ommella

Kampaajalla vaan naurettiin ja pidettiin hauskaa

Jollalla auringonlaskun aikaan

Nyt ovat mastot ja puomit sekä tuulimittari kunnossa ja kustannukset olivat kai kohtuulliset, sillä kaikki kulut yhteenlaskettuna tekivät alle 350 euroa ja siinä oli mukana työt ja tarvikkeet. Hentti taistelee vielä vuotavan kuumanvedenvaraajan kanssa, tosin käyttövesi on meriveden lämmön ansiosta jo 28 asteista (säiliöhän on veneen pohjassa) ja se on ihan kiva suihkulämpötila kuuman päivän päätteeksi.

Kävin eilen jalkahoidossa ja sain siinä samalla seurailla Bridgetownin kampaajan arkea. Meno oli hulvatonta, siellä katsottiin tv:tä ja dvd:tä unohtaen välillä, että ollaan töissä. Melu oli melkoinen ja kaikki nauroivat iloisesti koko ajan, välillä syötiin ruokaa, pestiin omia kasvoja ja vastailtiin omaan puhelimeen ja unohdettiin asiakas. Juoksipa joku kadulle välillä katsomaan, kuka siellä autolla tuuttaa.

 Jalat tuli hoidettua hyvin,tuskin hygieniataso Suomessa kävisi, mutta eipä tuo ollut kallistakaan, aikaa meni pari tuntia ja hinta oli parikymppiä euroissa. Kampaajat tekevät pääasiassa suoristuspermanentteja (kuuden viikon välein) sekä letityksiä. Irtolisäkkeet ja pidennykset kuuluvat myös arkipäivään. Kadulla näkee upeita luomuksia letityksistä ja irtohiuksista tehtyinä. Täällä olisi paljon opittavaa afrohiuksista, jos olisi aikaa siihen.

Itsepalvelupesulaa ei löytynyt, joten pesetimme lakanat ja hankalimmat käsinpestävät pyykit pesulassa ja lasku oli melkoinen, 70 euroa.  Keulan tuplalakana on vain niin iso, ettei meillä ole mitään niin isoa astiaa mukana, missä sen voisi pestä, jollei jollaa laske sellaiseksi. Pikkupyykki on helppo pestä käsin eikä täällä nykyisin juuri muuta tulekaan tässä helteessä.

Saimme vihdoinkin kaasupullot täytettyä, sillä tähänasti suomalainen kaasupullo on ollut kummajainen, eikä siihen ole saanut täytettä. Paikka oli hankalasti löydettävissä ja niinpä meidän oli otettava taksi sinne. Jos barbadoslaiset olisivat vähänkään fiksuja, voisi vaikka maahantuloviranomaisilla olla A4 kokoinen infopaperi, jossa olisi kerrottu veneilijän tarvitsemat palvelut, kuten kaasu, diesel, itsepalvelupesula, vedenosto, jätteet, venetarvikeliikkeet, ruokakaupat jne. Saisivat varmasti muutaman lantin enemmän veneilijöiltä kassaansa. Uskaltaisikohan tuota ehdottaa…

Miehet työssä

Pikkureppana

Naapureita

Masto on saatu korjattua ja mesaanin nivel on vielä työn alla, laskusta ei ole saatu selvyyttä monien kyselyjen jälkeenkään. Tuulimittari on nyt kunnossa, johdot olivat melko tiukassa paketissa ja osa irtoillut sekä vettä tulvillaan, sellaista työtä teki ammattimies Suomessa ja kovaan hintaan! Lähdön hetkellä kun ei ennättänyt kaikkea tehdä itse. Amatööri miettii usein asiat moneen kertaan, ennen kuin uskaltaa pilata kalliita tarvikkeita, ammattimiehiltä tuo näyttää käyvän käden käänteessä.

Välillä on työn ja tuskan takana löytää tekijä, sillä useimmiten neuvoa kysellessä ihmiset kuuntelevat vähän sinnepäin ja arvuuttelevat loput, niinpä kävelimme eilenkin sivupressujen metsästysreissulla 8 km turhaan, mutta tulipahan kuntoiltua kolmenkymmenen asteen helteessä ja hikoiltua pari litraa. Pressut olisi kiva saada sivuihin, kun aallot tuppaavat välillä tulemaan sieltä syliin.

Putsailin eilen veneen sivua ja pohjaa kasvillisuudesta, jota oli veneen etuosassa yllättävän vähän, ainoastaan takaosa vaati suurempia jynssäystoimenpiteitä. Awl- merkkinen myrkkymaali näyttää olevan nimensä mukainen, sillä vene on ollut vesillä jo kuutisen kuukautta ja pohja on vieläkin hyvän näköinen.

Naapureita on paljon Englannista, Ranskasta ja Usa:sta, mutta mukaan mahtuu muutama vene Ruotsista ja Norjasta, onpa täällä yksi Norjalainen rahtialus, josta moottori oli rikkoutunut keskellä Atlanttia.

Laitoimme rapumerran veteen ja olihan siellä yksi pikkuruinen aamulla, otimme sen kannelle ja kuvasimme, minkä jälkeen päästimme sen vapauteen, ei siinä olisi ollut syötävää nimeksikään, ehkä vähän makua liemeen. Toivoa sopii, että joku aamu siellä olisi kauhea köriläs.

Alkaakohan tähän lämpöön pikkuhiljaa tottua, sillä lämpötila laskee yöllä 26 asteeseen ja luukkujen ollessa auki, alkaa palella! Päivisin lämpötila on sietorajoilla kaupungilla ollessa ja tuntuu ihanalta pujahtaa välillä hyvin ilmastoituihin kauppoihin.

Elämää Barbadoksella

Tallustelimme helteessä kaupungille kyselemään metallipajaa, Lindströmin pojilla kun ei ole täällä vastaanottoa. Tuhansien kyselyiden jälkeen löytyi pienenpieni metallipaja ja kaveri tutkiskeli rikkoutunutta mesaanin puomin niveltä – no problem ja lupasivat ottaa yhteyttä tullessaan veneelle katsomaan ison maston tuhoja. Englanti ei täällä kuulosta englannilta, vaikka vanhassa Englannin siirtomaassa ollaankin. Laittavat sanat yhteen ja lyhentäen turhat kirjaimet välistä pois, on siinä suomalaisella seuraamista, että pysyy kärryillä. Puhelimessa siitä ei meinannut saada mitään selkoa.

No problem tarkoitti loppujen lopuksi, että toinen firma otti asian hoitaakseen. Tapasimme pomon kuubalaissikarin kanssa jollaparkissa ja hänen työntekijä hyppäsi jollaan mukaan, jotta näkisi tuhot ja selvittäisi korjaustarpeen. No problem. Siihen oli luottaminen.

Ensimmäisen metallipajan kaveri nimeltä Julian toi osan takaisin ja istuimme rantakuppilassa rupatellen muutaman tunnin Barbadoksen historiasta. Hänellä oli hyvä motto elämästä: Life is 10 % how you make it and 90 % how you take it!
Julian halusi esitellä joku päivä saarta autolla ja kertoa saaresta enemmän, mikäpäs siinä! Aina paikallisopas omat arvailut voittaa.

Serenan ekopesu

Pyykkikassissa kolmen viikon pyykit. Hienopesu ja 29 astetta riittää varmaan puhdistamaan pikkupyykin. Pyykit ämpäreihin, pesuainetta sekaan ja kannelle lämpenemään. Tunnin kuluttua lämpötila on sopiva ja kerätyt sadevedet liottaneet suurimman osan liasta pois. Nyrkkipyykki voi alkaa. Navakka tuuli kuivattaa ja suoristaa pyykit niiden liehuessa naruissa ja vaijereissa. Eko- ohjelman kesto tunnista kahteen.

Bridgetown by river

Visitor menossa maahantulo viranomaisten luo

Visitor tulossa pois  satama-alueelta

Ensimmäinen lokikirja päättyi sopivasti ja seuraava otettiin käyttöön

Rautakaupassa myyjän vieressä ja takana kassivastaava

Ihania tuulettimia on joka puolella

Tavan turistit menossa katamaraaniristeilylle

Linja-autoaseman kuppiloita

Kolibri, kunhan sen löytää kuvasta.

Ankkurimme on Barbadoksella, saaren pääkaupungin Bridgetownin edustalla olevan Carlisle Bayn pohjalla 9 metrin syvyydessä ja pysyykin siellä seuraavan viikon ajan. Ensimmäiset päivät ovat kuluneet etsiessä metalli- sekä sähkömiestä, sillä uusi Ivecomme ei nykyisin halua startata, mutta sen tehtyään ei suostu pysähtymään. Saavuttuamme tänne, saimme tunnin yritysten ja mittaripaneelin ruuvauksen jälkeen sen lopulta sammumaan.
Alkuun lista rikkoutuneista osista tuntui pitkältä, mutta jos sitä vertaa takana oleviin maileihin, alkoi ymmärtää, että takanamme oli melkeinpä 3-4 normalia Suomen sesonkia vastaava mailimäärä. Joka kesähän sitä jotakin menee rikki.

Jolla- ajelu kaupungille 30 asteen helteessä tuntui epätodelliselta kilpikonnan uidessa vieressä. Kaupungin värikkäät rakennukset kertoivat meidän saapuneen Karibialle ja ihmisten keinuvan rento kävelytyyli varmisti sen. Taksin tarjoajia oli joka kulmalla ja äänekäs puheensorina täytti pääkadun. Ihmiset kulkevat nahkasandaaleissa ja ovat pukeutuneet värikkäästi ja naisilla suurimmalla osalla on peruukki, joka on tietysti suoraa tai loivempikiharaista hiusta. Näitä peruukki- ja irtolisäkemyymälöitä löytyy joka kulmalla.

Saari itsenäistyi Englannin alaisuudesta vuonna 1966 ja itse Bridgetown on n.400 vuotta vanha. Paikallisoppaan mukaan George Washington poistui kotimaastaan vain tänne Barbadokselle! Saarivaltio on 23 km leveimmillään ja 34 km pitkä.

 Asukkaita täällä on noin 280 000, joidenka juuret ovat pääasiassa Afrikasta - orjuusajoilta, joka lopetettiin vuonna 1834.  Katukuvassa siis jokainen vaaleaihoinen on oletettavasti turisti, joka on saapunut tänne lentäen tai vesiteitse. Satama-alue on täynnä valtavan kokoisia risteilyaluksia. Sanomattakin on selvää, että turismi on rynnännyt ykkössijalle rahantuojana. Rahaa otetaan vastaan sekä Amerikan että paikallisen dollarin muodossa.

Täällä Barbadoksella  työttömyys on ratkaistu helposti – palkataan yhden henkilön työn tekemiseen vähintään viisi ihmistä ja ongelma on pois pyyhkäisty. Saimme siitä kaksi hyvää esimerkkiä.

Ilmoittautuminen maahantuloviranomaisille:

Tapahtuu luksusristeilijöiden terminaalissa. Alueelle pääsyä varten saat rintaan laitettavan vierailukortin. Ensimmäisenä terveysviranomaisen tarkistus, että et kanna mitään sairauksia maahan saapuessa tapahtuu täyttämällä kaavake, jonka vannot totuudenmukaiseksi. Lisäksi tarvitset veneen paperit, passit ja miehistölistan.

Tämän jälkeen siirryt kerrosta alemmaksi seuraavan virkailijan luokse ja tarvitset taas uuden miehistölistan, passit ja erinäistä tietoa veneestä. Seuraava virkailija on kakkoskerroksessa ja taas uudet kysymykset mistä tullaan ja mihin mennään ja kolmas miehistöluettelo, passit ja etc. Kaikki tämä vei aikaa vähintään puolitoista tuntia. Mutta lupa saatiin, varsinkin kun ei ollut aseita eikä rottia veneessä. Niidenkin perään kyseltiin.

Rautakaupassa:

Sisääntulon yhteydessä kassit otettiin säilöön ja sait teipatun numerolapun takuuksi kasseista. Kaupassa myytiin massiivipuisia ovia ja kiinalaisia pöytäliinoja vierekkäin, mutta myyjältä kysymällä löytyi ruuvi- ja mutteriosasto. Myyjiä tai apulaisia oli runsaanlaisesti, näköpiirissä oli koko ajan ainakin kuusi.

 Ostosten löydyttyä  myyjä ohjasi asiakkaan ostoksineen pöydän luo, jossa 4-5 naista istui tietokoneiden äärellä, yhden tehtävänä oli laulaa kaiuttimista tulevaa musiikkia kova äänisesti ja kaksi muuta olivat hengessä mukana, yhden alkaessa kysellä nimeä ja puhelin numeroa - molemmat tuottivat suuria ongelmia kirjoittaa, onneksi sukunimi ei ollut Äkkijyrkkä tai Mäenpää, sillä kirjaimia ei olisi edes löytynyt koneelta.

Työ kävi hitaasti ja sen päätyttyä kysyin, josko voin laittaa tavarat tiskiltä haettuun reppuun? Ei herranjumala, nyt oli siirryttävä seuraavalle tiskille keskelle kauppaa missä maksu suoritettaisiin. Ostokset siirrettiin kasseista huolehtivan tiskille myyjän avustuksella. Kyseltyämme, mistä kassa tietää, mitä olemme ostamassa, selvisi, että datatäti oli lähettänyt koneella postia kassalle. Maksun suoritettua sai kuitin, jota kassienvartija luki moneen kertaan, laittoi kolme leimaa ja tarkisti tavaroiden määrän täsmäävän ja tämän jälkeen n.4 euron ostokset sai laittaa kassiin.

Laskin siinä odotellessani henkilökuntaa olevan parisenkymmentä ja asiakkaita kolme. Van eipä tullut stressiä kenellekään ja tuskinpa valittavat työpäivän kamaluutta illalla kotona…

Operaatio Atlanti

Mikä loikka

Välillä näkyi vain masto

Maininkeja

Makrilli tulossa

Jouluterveisiä

Lentokala kannella

Perillä!

Olimme lähtövalmiit jo perjantai-iltana, mutta sitten muistui mieleen monen matkapurjehtijan sanonta, että lähtö perjantaina tietää epäonnea – kukapa nyt sellaista ehdontahdoin itselleen haluaisi! Niinpä nukuimme yön yli ja starttasimme lauantaina heti lounaan jälkeen.

Matkahan alkoi taas tutusti pienessä vastatuulessa muutama tunti startin jälkeen.
Mutta seuraavina päivinä tuuli oli myötäinen (E) ja matka eteni hyvin testaillen mikä purje vetää parhaiten leppoisalla tuulella. Ensimmäinen viikko meni nopeasti lueskellen, opiskellen ja varpaankynsiä lakkaillen, sen verran tasaista meno oli. Keulaluukkua pystyi pitämään auki eikä kuumuus tuntunut sisätiloissa.

Vuorokausivauhdit vaihtelivat 94- 130 mpk välillä, mikä sopi budjettiimme hyvin. Olimme ajatelleet etukäteen, että jo 100 on ihan hyvä vauhti Serenalle ja sillä menolla reilu kolme viikkoa voisi vierähtää helposti. Lyhyt aika tämänikäisen ihmisen elettyihin päiviin verrattuna. Puolen vuoden purjehtimisen jälkeen edessä oleva matka tuntui yksinkertaisesti siirtymistä paikasta A paikkaan B ja matka kestää vain kauemmin kuin ennen.

JOULUN ENSIMMÄINEN MYRSKY

 Aamu alkoi perinteisellä puurolla ja rusinaviikunasopalla. Tuuli pysytteli 2-5 m/s ja sää oli aurinkoinen. Soittelimme hyvän joulun toivotukset lapsille ja vanhemmille ja valittelimme tuulen ja sateen puutetta. Vene oli yltäpäältä punaruskeassa hiekassa ja puhdistava sade olisi tervetullut.

Suunnittelin joulumenyyn juhlavaksi, muttei liian vaikeaksi. Aloitin varsinaisen valmistelun hyvissä ajoissa klo 11 etsimällä tarvikkeita kätköistä, mutta löydettyäni porkkanat, huomasin muutamien hedelmien pehmenneen piloille ja osa oli läheltä piti- tapauksia, jotka piti hyödyntää,  joten menyyn tuli lisäys: omenoita cointreau- appelsiini marinadissa. Onneksi olin ajoissa.

Seuraava yllätys löytyi jääkaapista, jonka pohjalle oli kertynyt vettä poistoputken tukkeuduttua – se tarkoitti koko jääkaapin tyhjennystä ja pesua - no tulipahan sekin siivottua kerman etsintäreissun yhteydessä. Onneksi olin ajoissa. Veneen jääkaappihan on työtasosta aukeava säiliö alaspäin, noin 40 litraa ja pohjan syvyys = minun ylävartalo eteenpäin taivutettuna plus käsi, mielellään varpaillaan seisoen. 

Oli aika laittaa kakku uuniin ja kakun nimikin ”helppo kakku ” ei stressiä tee. Kakusta tuli vino, sillä vene oli alkanut kallistelemaan enemmän kuin keinuva uuni. Sillä aikaa kuorin ja keitin porkkanat pateeta varten, survoin ja maustoin mintulla ja rakuunalla, lisäksi munia. Niistäkin osa oli ottanut nokkiinsa homehtumalla ja lajittelin ne pois. Hyvä lämpöhautomo tämä vene. 

Patee pääsi uuniin ja niitä tuli kaksi kippoa, joista toinen alkoi heilua uunissa ja valua  uunin etu- ja takaosasta alas. Tuin uunia, vahdin vieressä, aika kului ja mietin, seisonko tässä seuraavat 40 minuuttia? Tavaraa tuli ulos enemmän ja enemmän, putsasin sitä jo matolta ja alapuolella olevasta kaapista pois ja näytti, että kahdesta kiposta valmistuu vajaa yksi kippo. Aikani kiroiltuani tempaisin valuvan kipon uunista raivoissani ja kiikutin sitä ulos Hentin veikkaillessa mielessään meneekö kippo ja patee mereen vai vain patee. 

Vain patee, mutta osa siitä tietenkin kaatui veneen heilahtaessa köysien päälle ja jouduin pesemään nekin. Onneksi olin aloittanut ajoissa,  sillä nyt taitaa tulla kiire. Patee onnistui ja kaipa kaksi kipollista olisi ollut pröystäilyä, ajattelin.

Seuraavaksi heitin sämpylät uuniin, hetkeäkin kauemmin odoteltuani olisi kai taikina alkanut valua kulhosta ulos alapuolella olevan jääkaaapin rakosiin… Hentin miesmäiset lohdun sanat olivat – Pitääkö sitä nyt kaikkea alkaa laittaa, purkki- tai pussiruoka olisi ollut ihan hyvä! Juuri noita sanoja kaipasinkin tällä hetkellä. Minähän laitan Juhlaillallista!!!!!

30- 40 asteen kuumuus  pentreyssä ei kuulunut laskelmiini ja kun oli kerman vatkauksen aika, kaikkihan sen tietää miten siinä käy, jos sitä vispaa saunassa. Mutta kyllä se sai kelvata vinon kakun kanssa.

Vene kallisteli tässä vaiheessa reilusti ja sain unohtaa kauniin kattauksen. Otin esille peltilautaset ja – mukit, jotka laitoin muovisten liukuesteiden päälle. Hellalla kiehui uusia perunoita purkista ja kastikkeeksi tein voi-sipuli- tilli kastikkeen. Leikkasin kinkkua ja juustoa vadille ja otin Turun-sinapin esille. Hentti sai kutsun syömään keikkuvaan kattaukseen. Oli jo ilta ja harmitti koko samperin joulu, niinpä ei hellalta alas valuva kahvivesi veneen keikkuessa saanut minulta muuta kommenttia kuin –Antaa valuu vaan! Tippukoon vaikka koko pannu.

Ps. kuusesta ei tullut stressiä - sillä meillä oli niitä jopa kaksi. Toinen oli Jaanan ja Lefan antama kaunis pikku vihreä sydämellä koristeltuna ja toinen oli kiinalainen blingbling kuusi- 10 cm korkea muovinen aniliininpunainen, joka riippui lyhdystä villalangalla.

JOULUN TOINEN MYRSKY
(ja jotta saadaan lisää dramatiikkaa, tapahtui seuraava pilkkopimeässä)

Emme koskaan päässeet jälkiruokaan sillä tuuli alkoi voimistua. Alkoi sataa vettä ja näkyvyys huononi ja salamointia näkyi taivaanrannassa.  Hentti laittoi keulaluukun kiinni ja sitoi jollan tiukasti kanteen. Minä kiinnitin pressun istuinkaukalon päälle. Tuuli voimistui entisestään ja salamointi läheni etelästä kovalla vauhdilla. Olimme reivanneet jo purjeet nenäliinan kokoisiksi, kun myrsky pamahti päälle, eikä mesaania saanut enää alas, sillä tuuli oli jo kova 25 m/s ja satoi kaatamalla.

 Käynnistimme moottorin ja kiitimme Neilin valintaa 100 hevosvoimasta. Käänsimme keulan kohti etelää ja ajoimme vastatuuleen, näin myrskyn kesto olisi ehkä lyhkäisin. Meteli oli kauhea, verrattavissa lähinnä oloon pesukoneen sisällä. Tarkistin ” survive- kassin ” sisällön ja kiinnitimme valjaat pelastusliivien päälle. Suljin kaikki ylimääräiset sähkölaitteet ja otin ajoankkurin varuilta lähelle. Molemmat sähköiset pilssipumput olivat valmiina tyhjennystyöhön sellaisen sattuessa. Aallokko ei onneksi ennättänyt kasvaa korkeaksi, sillä myrsky nousi niin nopeasti.

 Jyskettä kesti reilut pari tuntia ja tuuli alkoi tyyntyä, joten pystyimme pikku hiljaa kääntämään kurssia takaisin kohti Barbadosta. Olimme pysyneet rauhallisina ja toimineet (ainakin omasta mielestä) oikein. Kaikesta selvittyämme otimme cointreau liköörit ja sitä kakkua kerman kera. Olimme saaneet sitä, mitä olimme puhelimessa toivoneet - tuulta ja sadetta. Tästedes täytyy toivoa yksinkertaisempia asioita, kuten kalsarit tai sukat ja jättää nuo säähommat ylempään tahoon.

Seuraavat kaksi viikkoa olikin sitten sadetta ja tuulta, puuskaista tuulta ja niin kovaa tuulta vuorotellen, ettei meinannut ennättää purjeita reivaamaan sitä tahtia, kun tuuli muuttui. Kaikki luukut olivat enemmän tai vähemmän kiinni, ettei meri – tai sadevettä tulisi sisälle, samoin sivupressut. Lukeminen, kirjoittaminen ja ruoan laittaminen oli hankalaa. Aika kului enimmäkseen istuintilassa katsellen tummaa merta, jonka mainingit olivat koko ajan korkeita. Tuuli piti omaa meteliä ja autopilotti surisi omiaan. Tuulimittari oli sanonut sopimiksensa irti ja oli tuijotettava ylhäällä mastossa olevaa windexiä tuulen vaihtaessa suuntaa tämän tästä.

RIKKOUTUNEET JA KADONNEET MATKAN AIKANA

Ison purjeen rullan kotelo murtui alareunasta. No onneksi jäljellä oli mesaani ja kaksi keulapurjetta.
Mesaanin puominivel murtui. Voi hemmetti, jäljellä enää vain keulapurjeet…

Tuulimittari sanoi sopimuksensa irti, oliko saanut vettä sisäänsä vai johto mastossa vaurioitunut, jää nähtäväksi.
Uistin ja100 m siimaa, joka kestää 70 kg. Taisi olla iso vonkale, joka sen katkaisi.
Kuumanvedenvaraaja vuotaa, no tietää mitä perillä tekee..

VAHTIVUOROT

Päivä aikaan purjehdimme joko käsiohjauksella tai Monsieur Autopilotin avulla. Vuorot vaihtelivat riippuen, oliko ruoanlaittoaika tai tehtiinkö huoltotöitä. Minä hoidin sen ruoan…Öisin vahdit olivat kolmesta viiteen tuntiin, kovemmalla kelillä pari tuntia. Hyvällä kelillä valjaiden tehtävä taisi olla estää yövuorolaista putoamasta penkiltä silmien painuessa kiinni.

NUKKUMINEN

Nukuimme aina vuorotellen ja aina kun alkoi väsyttää. Yleensä öisin, 2-3 tuntia, parissa erässä. Suurin ongelma oli sängyssä pysyminen veneen keikkuessa ja pomppiessa mainingeissa.

RUOKA

Haasteellisinta oli vihanneksien ja juuresten säilyvyys kuumuudessa. Kaali, peruna, appelsiini, banaani, mango, sipuli ja omena veivät kisassa voiton. Kananmunat täytyy säilyttää kääkaapissa, menevät äkkiä lämmössä huonoiksi.
Ruoanlaitto 32 asteen helteessä vaatii rakkautta ruoanlaittoon. Ja ylimääräisen ruoan” jäähdyttäminen ” tuntui taikatempulta.

Ruokana oli kaalipataa, kaalisalaattia, kaalichutneytä .Chili con garne. Nakkikastike ja perunaporkkanamuusi. Itse ongittua makrillia paistettuna. Kinkkupizza. Hirvisäilylewrapit.  Hirvichilikastike ja nuudelit. Tonnikalatortillat. Porkkanajuustokeitto, kuivatuista äidin porkkanoista. Jälkiruokina mangomousse, letut, tuoreita hedelmiä tai hedelmäsalaattia. 

Aamiaiset vaihtelivat puurosta mysli-jogurttiin.

BONGAUKSET JA OUDOT ILMIÖT

Parvi delfiinejä ympäröi veneen (olivatkohan kalastusmatkalla?) ja ponnahtivat kohtisuoraan ilmaan läiskäyttäen pyrstöillään vettä - oli muuten melkoinen delfinaario esitys! Osa viihtyi keula-aalloissa muutaman tunnin ajan leikkien ja hypellen.

Valkojouhipyrstö (lintu) kävi uteliaana veneen lähellä muutaman kerran.
Muutama tonnikala ui koko päivän ajan veneen vierellä saalistaen lentokaloja.
Lentokaloja oli joka aamu yhdestä neljään kappaletta kannella, löysipä yksi tiensä rullattun biminikatoksen sisälle, josta sen heitin mereen. Muuten meri oli niin töyssyinen, ettemme nähneet juuri muita eläimiä, jokunen myrskyliitäjä vain.

Koko matkan aikana näimme 8 alusta. Yhden kanssa kuvasimme toistemme veneitä sopien vaihtavamme kuvat Barbadoksella. Kuvaaminen oli haasteellista keikkuvassa veneessä.

KALASAALIIT

Kiloinen makrilli. Toinen ja kolmas viikko oli kalastuksen osalta mahdotonta, sillä vauhtimme oli koko ajan 5-7 solmua ja mainingit vähintään kuuden metrin korkuiset. Olisinpa nähnyt sen siiman katkaisseen vonkaleen silmävälin…

PESEYTYMINEN

Saimme nauttia alkumatkasta ruhtinaallisesti suihkusta joka toinen päivä, kiitos vedentekokoneen. Loppumatkasta kone ei saanut merivettä veneen keikkuessa niin paljon, olimmehan ilman tasapainottavia isopurjetta tai mesaania. Ämpäripesu ja sadekin olivat lopulta virkistäviä veden vähentyessä.

AJANVIETE

Espanjan opiskelua, sudokun täyttämistä, eläinkirjojen opiskelua,äänikirjojen kuuntelua, dvd:n katselua ja pari uintikertaa ennen kovan kelin alkua. Kalastusta. Valokuvausta. Arvuuttelua perilletulo päivästä tai ajasta. Seuraavien Uuden Vuoden juhlia suunnitellen, minähän vuonna ne sitten lieneekään. Ideoita syntyi aamun pikkutunneilla hyvin.

TURVATOIMET

Kannella liikuttaessa pelastusliivit ja valjaat, poikkeuksena totaalinen tuulettomuus.

Toisen nukkuessa vahtivuorossa olevalla AINA  pelastusliivit päällä  ja valjaisiin kiinnitettynä.

Vesitiivis hätäkassi valmiiksi pakattuna. Sisältää Ebirb, Spot, käsi-Vhf, hätäraketit, sateliittipuhelin, käsi-Gps, varapattereita, vesitiivis taskulamppu, juotavaa ja suklaapatukat.

Sovittu etukäteen tehtävät hädän tullen – kuka hoitaa pelastuslautan ja mahdollisen jollan irrotuksen, kuka taas kassin ja köyden lauttaan.

DIESELIN JA BENSAN MÄÄRÄ SEKÄ KÄYTTÖ

Dieseliä oli mukana 240 litraa, joka riittää 80 ajotuntiin. Se mihin jouduimme käyttämään sitä oli lataaminen. Monsieur Autopilotti näet vei virtaa. Dieselin tankkaaminen kanistereista keikkuvassa veneessä olikin jo akrobatiaa.

Bensaa oli mukana 15 litraa, jota käytettiin generaattoriin.  Sillä sai isävirtaa pienellä kulutuksella ja hädäntullen esim vaijereiden katkaisuun saataisiin maasähköä.

TUULI JA VIRTA 

Tuuli oli alussa 11 tuntia vastainen, jonka jälkeen myötäinen tai sivumyötäinen. Loppuviikot 8-12 m/s ja puuskat lähemmäs 18 m/s. Pikku genua reivatttuna pääsimme helposti kuutta solmua virran kanssa. Surffiennätys pelkällä pikkugeellä oli yli 10 solmua. Melkoista haipakkaa.

Virta oli koko matkan ajan ja parhaimmillaan lähemmäs kolme solmua. Välillä se oli myötäistä ja välillä se yritti houkutella Mr autopilottia luoteeseen.

LOPPUKANEETTI

Kolmeviikkoinen sujui hyvin, vaikkakin olimme vajaalla purjevarustuksella ja keinunta oli melkoista, pahoinvointia ei ollut lainkaan. Muutaman kerran käväisi mielessä remontinteko Suomessa ajan tappamiseen kyllästyneenä. Se mitä odottaa seuraavassa satamassa on, että vene ei keiku ja saa nukkua rauhassa. Pienet on vaatimukset nykyisin.