CCTV

Puistoja täällä Englannissa on joka puolella ja niitä käytetään ahkerasti. Ihmiset tulevat sinne autolla tai kävellen, mukanaan lapsi tai koira.
Jotta sukeltaisimme puistokulttuuriin aidolla Englantilaisella tavalla, hyppäsimme autoon ja tutustuimme lähipuistoon kävellen tuulen riepotellessa puidenlatvoja. Pahin myrsky pyyhkäisi onneksi pohjoisempana maan yli. Puisto oli Malcomin nuoruudessa hyvin hoidettu ja kaunis, mutta oli vuosikymmenien aikana saanut kasvaa umpeen. Nyt puisto oli laitettu uuteen uskoon 3,6 miljoonan punnan avulla ja oli kyllä ällistyttävän hieno. En ymmärrä paljoakaan millaisia summia Suomessa satsataan puistoihin, mutta tämä oli elämys. Lapsien leikkialueilla oli käytetty luovaa mielikuvitusta, mahtavatkohan ymmärtää, millaisia onnenpekkoja ovat?
Puistossa löytyi alueita ”viherkeilailulle”, joka on suosittu peli nykyään jopa nuorten keskuudessa.
Jalkapallolle, koripallolle, tennikselle ja maastopyöräilylle oli myös omat alueet, samoin vammaisille tehty aistialueet.
Linnuilla oli hauskannäköisiä pönttöjä puissa, mutta itse linnuston määrä oli melko pieni, miten ne nyt siellä viihtyisivätkään koirien vilistessä irrallaan joka puolella. Linnuista puheenollen, bongattiin viime viikolla silkkihaikara, valkoinen, sirokinttuinen kaunotar rannalla tepastelemassa. Ja tietty Canon oli veneessä!
Puisto oli miehitetty tietysti CCTV kameroilla, joten nuorisokin saa varoa ensisuudelmiensa seuraamista.
Jos alatte muuttua kateudesta vihreäksi ajatellessa puistoja, muistakaa jokamiehen oikeudet Suomessa, Englantilaiset eivät osaa edes uneksia täällä sellaisesta.

Magic house

 Vihdoinkin kunnon työtä

Varkaat varokoon

 Vanhat työkaverit kävelyllä

Malcom on ammatiltaan taikuri, joten kaikki, mitä löytyy hänen kodistaan, toimii kummallisesti.

Englantilaiset pankkitunnukset

Kopauta yöpöydällä olevaa lamppua kerran syttyy himmeä valo, toisella kopautuksella valo tulee kirkkaammaksi ja kolmannella lamppu sammutetaan. Laulaisikohan tuo, jos kopauttaa neljä kertaa.? Täytyy varoa nukkuessa, ettei heiluttele käsivarsiaan liian kanssa.
Keittiössä on vedenkeittimen kokoinen härpäke, joka suihkii tasaisesti ilmaa raikastetta. Ja varo laittamasta käsiäsi liian lähelle ylösalaisin olevaa tiskiainepullotelinettä, sillä sieltä putkahtaa pesuainetta automaattisesti. Viinipullon- ja purkinavaajan käyttöä varten tarvitsimme oppitunnin, samoin valojen sytyttämiseen huoneissa kauko-ohjaimilla.
Koska olen ollut muutaman kuukauden maalaamatta muuta kuin muumilaakson, alkoi remontti jo himottaa. Monen vuoden jatkuva remontti on aiheuttanut ”tuijotus taudin”, joten röntgensilmäni etsii taukoamatta uusia kohteita, olinpa yleisissä vessoissa tai ystävien luona kylässä. Ja mikä tuuri, Malcomilla oli maalaamattomia ovenkarmeja sekä listoja, joihin sain energiani upottaa ja maalien kuivumisajoilla oli räteillä käyttöä, tiedättehän nuo poikamiesboksit, niissä löytyy aina siivottavaa.
Mikä ihaninta, talossa on toimiva netti ja se on LUKSUSTA! Suomen jälkeen netissä olo on tapahtunut ulkona penkillä istuen, pesutuvassa, yachtclubilla, laiturilla ja ties missä kummallisissa paikoissa – täällä kone voi rauhassa olla pöydällä, voin istua alas koska huvittaa ja kirjailla, vastailla posteihin, lukea toisten blogeja tai vain surffailla!
Ihmiset täällä Englannissa ovat kovin pelokkaita omaisuutensa puolesta, ja niinpä monella on hälytysjärjestelmät taloissa, autoista puhumattakaan. Erityisesti täällä alueella on silmiin pistänyt takapihojen tiiliaitojen päälle muuratut terävät lasin palaset, onhan se yksi tapa kierrättää lasia. Joissakin on teräviä metalli piikkejä tai vyyhdelle käärittyä piikkilankaa. Jos minä olisin varas, olisin jo ajat sitten harkinnut ammatin vaihtamista tai hakenut varhaiseläkkeelle, on varastaminen tehty niin hankalaksi täällä maassa. Toisaalta kaupoissa suorastaan haastetaan varastamaan, sillä kassat ovat kaupan perällä ja sisääntulon yhteydessä kaikki on avoimesti esillä, joten kassalta poistuttuasi voit täydentää kassejasi, pääset kuulemma vaan CCTV kuviin välittömästi.
Kameroita täällä on joka puolella vartiointitehtävissä – puistoissa, satamissa, kaupoissa, kaduilla. Missä ikinä katsotkin ylös, on siellä CCTV.

Nyt riitti kuivaharjoittelu maalla

Maalia Muumilaaksoon

Ei ollut rannalla tungosta kovalla tuulella

Treffasin vain yhden suomalaisen

Kivoja pensaita

 

Olimme odotelleet enemmän tai vähemmän veneessä moottorin nostoa ja aina tuntui puuttuvan joku osa. Se jos mikä käy hermoille, kun vain odottelet eikä mitään kuitenkaan tapahdu. Saimme tarpeeksi siitä ja kaiken lisäksi asuntomme oli vapaa vain lauantaiaamuun saakka, niinpä päätimmekin vaihtaa maisemia. Ja koska veneellä ei pääse, otetaan sitten bussi ja mennään tervehtimään Malcomia, joka työskentelee kesäisin Viking- Linella ja asuu Sunderlandissa, Koillis-Englannissa. Tyhjensimme asunnon tavaroista ja pakkasimme matkalle mukaan viiden päivän varustuksen, koskaanhan ei tiedä jos Neil tarvitsee meitä asennuksessa. Paikallisesta matkaneuvonnasta olimme saaneet bussiaikataulun ja suuntasimme asemalle puoli kahdeksan aikaan aamulla. Laukkumme nostettiin bussin ruumaan ja kuljettaja kysyi lippuja, johon vastasimme, että Sunderlandiin. Vastaus oli, että ”jonkunhan sinnekin on joskus mentävä ” mutta ne liput? Niin, ostettaisiin siis kaksi lippua, eikö kuski nyt oikein ymmärrä, ajattelin. Ei siinä ymmärryksestä ollut kysymys, sillä liput olisi pitänyt ostaa netistä tai linja-autoasemalta, viimeksi mainittua ei ollut Eastbournessa ja internetistä puhumattakaan. kassi sai palata takaisin Hentin käteen ja suunta rautatieasemalle. Otimme junan Lontooseen ja sieltä jatko sujuisi bussilla Leedsiin, jossa viimeinen vaihto kohti Malcomia. Tuli taas opittua jotakin, että raha tai kortti ei olekaan maksuväline tässä maassa.
Junamatka Lontooseen oli hieno, eikä sitten harmittanutkaan suunnitelman muuttuneen, hintaa tuli hivenen lisää, mutta mitäpä se enää tässä konkurssissa tuntuisi. Näimme pitkästä aikaa laumoittain hevosia, lehmiä ja lampaita sekä upeita kyliä ja kaupunkeja.
Lontoossa ihmispaljous ei tuntunut yhtä rajulta kuin Amsterdamissa, johtui varmaan jo tottumuksesta nähdä ihmisiä Eastbournessa.
Oli hienoa nähdä Lontoota bussista käsin, saimme ilmaisen turistikierroksen aamutuimaan.
Matka Lontoosta Leedsiin kesti viisi tuntia ja Leedsistä Sunderlandiin kolme, mutta kyllä se oli sen arvoista. York teki meihin suuren vaikutuksen ja sinne olisi mukava mennä ajan kanssa. Maailmassa on niin paljon hienoja paikkoja, että neljä vuotta alkaa tuntuakin lyhyeltä ajalta nähdä maailmaa.
Malcom oli meitä vastassa pääteasemalla ja tykkäsi,että olemme hulluja, kun valitsimme bussin nopean junan sijaan. Kaipa tekisimme matkan maailmalle lentokoneella, jos haluaisimme tehdä sen nopeasti.

Paikallista elämää seuratessa

Eräänlaista kilpapurjehdusta

Kaunis puisto asuntomme vierellä

Vene odottamassa sulun aukeamista Sovereigh Habourissa

Naapurikaupunki Hastingsissa

Koska veneessä ei ole juurikaan ollut tekemistä (lue: ei ole huvittanut tehdä) olemme tutustuneet viime päivien aikana paikalliseen elämään, pääasiassa kävellen kymmenen kilometriä päivittäin ja joskus olemme turvautuneet kaksikerrosbussiin mennäksemme lähellä oleviin kaupunkeihin. Paikallisliikennettä suositaan täällä vähän, siitä kertova yleisin näky tiellä on yksin ajava autoilija, viimeiset bussivuorot, jotka ajetaan ilta kuuden aikoihin sekä peräperään parkkeeratut autot katujen varsilla. Yksi yleisimmin kuulluista mainospuheista loma-asuntoa hakiessa olikin parkkipaikka autolle ja turvallinen sellainen, mikä taitaa olla itsestään selvyys Suomessa.
Kävellen olemme nähneet jos jonkinlaisia puutarhoja ja etupihoja, useimmiten kyllä melko hoitamattomia, ja roskien lajittelu, joka on lähellä sydäntäni, on aika onnetonta. Melkein kaikilla on jäteastia kuten meillä Suomessa, lisäksi jotkut ovat ryhdistyneet hankimaan yhdestä viiteen laatikkoa muille jätteille. Laatikot ovat kannellisia muovilaatikoita 60x50 kokoisia, joihin laitetaan mm. lasia, metallia, paperia ynnämuuta. Ne, jotka ovat hankkinet vain yhden laatikon, tunkevat sinne kaiken sikinsokin. Sehän työllistää taas jätekuskeja, sillä täällä kulkee kahta erilaista jäteautoa – yksi joka tyhjentää normaalit jäteasiat ja toinen, keskeltä molemmin puolin auki oleva kuorma-auto, jonne nostetaan laatikot ja lajitellaan käsin. Arvaatte kai, että tarvitaan kolme ihmistä ajamaan, keräämään ja lajittelemaan ne laatikot!
Olemme seurannet Gourmet- lokkien elämää meren rannalla. He seuraavat rantaviivassa maininkien saapumista, odottaen tilaisuutta ennättää siepata simpukka ennen seuraavan aallon saapumista. Saalis nokassaan ne lentävät 10 metrin korkeuteen pudottaen simpukan alas, samalla tarkkaillen ettei ketään pääse osingoille. Joskus simpukan rikkominen onnistuu kertapudotuksella, joskus siihen tarvitaan kolme.
Sen jälkeen nautinto voi alkaa. Leikimme lokkeja ja yritimme metsästää kokonaisia simpukoita maininkien väleissä, mutta vaikka kuinka tarkkailimme, emme löytäneet yhtään ehjää simpukkaa! Melkoisia saalistajia nuo lokit, juuri muita lintuja täällä ei sitten näykään, muutamaa kottarais- ja varpusparvea lukuun ottamatta. Yksi tunnistamaton kahlaajalintu odottaa googletusta.
Vapaa-aikaa ihmiset viettävät kävellen koirien kanssa, osa surffailee upeissa puitteissa, osa veneilee, nuorisolla on upea rata skeitti- tai potkulautailua varten ja lähipuistossa kisataan kauko-ohjattavilla pienoispurjeveneillä. Se vasta oli hauskaa katsottavaa!
Paikallislehdistä silmään on pistänyt kummajaisuuksia. Esimerkiksi vainajaa voidaan muistaa hänen syntymäpäivänä uudella ilmoituksella, vaikkapa kuuden vuoden kuluttua. Tai jonkun täyttäessä pyöreitä, on onnitteluilmoituksia niin vaimolta kuin tyttäriltä ja kaikilta tietenkin erikseen.
Asuntoja on paljon myytävänä ja niitä mainostetaan lehdissä, mutta mikä parasta, asunnon edustalla on aina mainos kyltti pysyvästi, jopa silloinkin kun se on myyty.
Televisiossa näimme erikoisimman perustusten tekemisen omakotitalolle. Maaperää oli hankala kaivaa ja niinpä he kaivoivat anturan muotoisen uran maahan, joka vain täytettiin betonilla, sen päälle palkit vaakatasoon ja tehdaslaatta siihen. Siellä ei paljon näkynyt viemäri- eikä vesijohtovetoja, miten sitten hoitavatkaan nykyisin nuo, vanhoissa taloissa ne kulkevat usein ulkoseinissä.
Talo oli hulppean kokoinen ja rakennuskustannukset kaikkiaan 650 000 puntaa ja taloa arvioitiin myytäväksi, jolloin hinnaksi saatiin melkein miljoona. Koska Suomessa voisi tehdä noin hyvän tilin uudisrakennuksella?
Televisiossa on ollut mielenkiintoisia ohjelmia upeasta rannikosta. Harmi, että meillä tulee olemaan kiire saatuamme moottorin paikalleen, muutoin olisimme saaneet tutustua niihin veneillen. Paikallinen pursiseura oli tehnyt kesällä koko Englannin ympäripurjehduksen ja siihen meni kaksitoista viikkoa aikaa. Jospa sitten joskus tulomatkalla...
Tänään sää täällä on kaamea, tuulee 14 m/s ja puuskat ovat vielä rajumpia. Vene tärisee pukeilla ja kaikki kannella olevat tavarat, jolla mukaan lukien ovat lentoonlähdössä. Käveleminen vastatuulessa takaisin tarvitsee suomalaista sisua, matka tänne aamulla meni melkein lentäen. Lasikuitu- Dave teki laatutyönsä perjantaina ja Moottori- Neil kävi tänään irrottamassa potkuriakselin ja saapuu taas huomenna uusin kujein.  Tärisevin ja huojuvin terveisin myrskyn keskeltä Serenan sisätiloista, yritän löytää jostain satama-alueelta kuivan paikan nettiyhteyttä varten…

Omituiset nappaimet

Bank Holiday paattyi ja ihmiset riesivat toihinsa.Jos ihmettelet tekstia, mista puuttuu aan paalta pisteet, se johtuu siita, etta kirjoitan yacht clubin koneelta ja he eivat omista kaikkia kirjaimia. Oma koneeni kaipaa virtaa ja sita saisi veneesta, mutta siella lasikuidutetaan, joten sinne on mahdoton menna. Ja adapteri on tietenkin uudella asunnolla. Eli saimme vihdoinkin uuden kodin, kun lomakausi loppui. Taisi satama henkilokunta huokaista helpotuksesta, kun ne kummat Suomalaiset lopettivat veneessa asumisen telajalla. Uskallamme jattaa moottorin veneen alle, silla alue on kameravalvonnan alaisena ja kaksi vartijaa kiertaa aluetta saannollisesti. Oli kuulema yksi kamera suunnattu Serenaankin, onneksi kayttaydyimme telakalla asuessamme saadyllisesti. Uusi kotimme sijaitsee 4 km paassa satamasta, Penhale Road 15. Tuleepahan kuntoiltua paivassa vahintaan 8 km, ennattaahan sita sitten taas veneessa istua. Asunto on kolmannessa kerroksessa ja pitaa sisallaan keittion, suihkuhuoneen ja olohuone+makuuhuone kombinaatio. Luksuksena on TV, jota emme ole katselleet sitten Kasityolaiskujan muuttohuminoiden. Osaakohan sita edes enaan katsoa? Nukkuminen oli outoa, silla vuode on iso ja 60 cm  paksuinen patja normaalin 6 cm sijaan tuntui kuin olisi kellunut kermavaahdossa. Kuumakin oli, silla veneessa on ollut viileaa. Itse sisustus on tietenkin kukkaa ja rimpsuja, epakaytannollista, mutta eipa hintakaan paata huimaa, vain 36 puntaa yo. Vahan kaukanahan se on satamasta, mutta onpahan lyhyempi matka kaupungin rientoihin, jos sinne mielii. Saa taalla Englannissa on ollut lammin, ellei tuulisi niin paljon, harmi viela, etta tuulee juuri "oikeasta suunnasta" nimittain jos olisimme merella. Niinpa olemmekin tyytyneet vaan kavelyretkiin merenrannalla uimareissujen sijaan. Nousu- ja laskuveden seuraaminen on mukavaa puuhaa. satama- altaaseenhan paasee vain sulun kautta ja silla saadellaan myoskin veden maaraa itse altaassa, valilla vetta juoksutetaan , jotta pystytaan pitamaan vedet kellumassa. Sulku on yleisonahtavyys, samoin kuin koko satama-alue. Taallahan on kymmenen ravintolaa, kolme venetarvikemyymalaa, koruliike, vaatekauppa ja kampaamo, siina meni minun tienistit.. Yksi hauskimmista rahastuskeinoista on mielestani satama- altaassa tapahtuva ajelu veneella. Ihmiset istuvat tyytyvaisina veneessa kuunnellen selostusta ja kiertavat allasta ympari, no eipahan ainakaan myrsky yllata! Tapamme siis aikaa edellenkin alueella, silla lasikuidutus alkoi tanaan ja he haluavat aina kysaista jotakin . Eilen pyykkasimme ja vaatteemme alkavat muistuttaa nukenvaatteita, silla tehorumpu kutistaa t-paidat barbeille sopiviksi, ainoat ,jotka kestavat moisen kasittelyn, ovat lakanat ja pyyhkeet, mutta kaipa Caribialla voi niihinkin pukeutua. Toisaalta on ollut helppo muuttaa  minivaatteet asuntoon, ne eivat vie niin paljon tila repussa eivatka paina niin paljon kannettaessa. Jos kaikki menne hyvin suunnitelmien mukaan, saisimme uutta konetta konehuoneeseen keskiviikkona ja matka voisi jatkua jo viikonloppuna, mutta koskas ne suunnitelmat nyt niin hyvin menisi... Toivottavasti pystyit lukemaan tata tekstia, minulla oli aarimmaisen suuria ongelmia ymmartaa kirjoittamaani... By the way, tama Yacht club on hieno paikka

ASDA

Mikä on sitten ASDA? No sehän on Englannissa oleva ruokakauppaketju, kuten Prisma tai Citymarket, paitsi että niiden hintatasosta ei voida puhua samana päivänä ja että se on auki YÖTÄPÄIVÄÄ! Voit siis marssia keskellä yötä tekemään ruokaostoksia, jos mielesi tekee tai et saa nukutuksi. Punnan ollessa alhaalla on ollut todella edullista ja kätevää täyttää venettä Asdan tuotteilla. Täällä Sovereighin satamassa kauppa on niin lähellä, että voit tuoda ostoksesi suoraan kaupan kärryillä veneeseen ja matka kestää vain 5 min. Kaupan hyllyt pursuavat tavaraa, samoin Englantilaisten ostoskärryt. Näyttäisi siltä, että he käyvät kerran viikossa kaupassa tai sitten he syövät ylen, sillä sellaisia määriä ei Suomalaisten kärryissä näe. Toisaalta jos Suomessa olisi samat hinnat, olisivatko kärryt kukkuroillaan kassajonoissa? Koska mielestäni hinnat ovat niin edullisia, ajattelin laittaa esimerkkejä, halusittepa sitten tai ei. Lisää hintoihin 15 %, niin olet euroissa mukana ostoksilla.
500 g säilykepurkit 0.20 puntaa, erikoisuutena uudet perunat purkissa! Olivat muuten ihan ok.
Activia jogurtti kilon purkki 1 punta
Banaanit kilo 0.78 puntaa
Verkkomeloni kpl 1 punta
Keksipaketit 0.87 puntaa
Naudansisäfilee kilo 7.50 puntaa
Paistovalmiit laatupizzat 1punta
Tomaatit 10 penniä kappale
Isot kierremunkit 4 kpl 0.98puntaa
Siivousaineet pullohinta 1 punta
Kynnysmatto 0.70 puntaa
Sämpylät 24 kpl yht 1.50 puntaa
Leikkeleet pkt 1 punta
Limonadit 2ltr 0.60 puntaa
Ja niin edelleen…
Työntekijöitä tuntuu olevan paljon, yövuorolaiset on merkitty erikseen rintaplakaatilla, jossa kerrotaan kaverin tekevän yövuoroa. Ja voitteko kuvitella – kassojen edustalla seisoo työntekijöitä pidellen kädessään kylttiä, jossa lukee ”space” eli neuvoo vapaalle kassalle! Ei voi työvoima ollessa kallista, kun firmalla on varaa maksaa moisesta. Mutta erityisesti arvostan ketjun henkilökuntapolitiikkaa, sillä he työllistävät myös työrajoitteisia ihmisiä, joille Suomessa tarjotaan työtä työkeskuksissa. Siitä voitaisiin ottaa meidänkin yhteiskuntaan oppia!

Auomaatin tyhjennys

Rantautumisia

Jyrkänteen reunalla

Kummipoikani Vinsen pitäisi olla täällä, mikä skeitti paratiisi