Erilaista matkantekoa ja rantautumisia

Totaalinen pläkä

Helppoa rantaumista

Näkymä satamasta

Saavuimme Gotlantiin tiistai-iltana kuuden aikaan.Matkaa oli siis tehty Korppoosta 51 tuntia.Veneemme on hidas ja siksi matkantekoon on varattava paljon aikaa. Moni tuttava on ihmetellyt miksi matkaan maailmalle  on varattava 4 vuotta, mutta valaisen nyt vähän asiaa. Veneemme nopeusennätys matkalla Visbyyseen oli reilut kuusi solmua, joka on noin 12 km tunnissa.Tuuli oli heikko, jolloin minimissään vauhti purjeilla oli 2 solmua eli n. 4 km tunnissa.Kaikki ystävämme toivoivat lempeitä tuulia ja niitä todellakin saimme.Kun itämeri oli aivan tyyni (harvinainen näky muuten) käväisi mielessä soittaa ystäville, josko voisivat toivoa hiukka enemmän tuulta.Loppuvaiheessa oli pakko antaa periksi ja huristella koneella.Visbyhän on jo tuttu paikka, olemmehan olleet täällä veneellä jo kolme kertaa aiemmin ja joka kerta kaupunki näyttää parhaat puolensa meille ollen aurinkoinen ja kaunis.Saari on muuten Itämeren suurin saari ja muodostunut aikoinaan korallista, hiekasta ja kalkista.Linnuista tunnetuimmat ovat kiisloja ja ruokkeja, joita olemmekin bonganneet purjehtiessa.Lammas lienee tunnetuin eläin, mutta todellisuudessa siili on maakuntaeläin ja sen sanotaan olleen kivikauden aikaan pyhä eläin.Kasveista tunnetuimmat ovat tietenkin orkidat ja ruusut, joita voi ihailla alkukesästä lähtien.Hansakaupungiksi Visby muodostui 1200 luvulla, jolloin kirkkojen ja asuinrakennusten rakentaminen alkoi.Koska molemmat pidämme kaikesta vanhasta, kaupungin arkkitehtuuria voisi ihastella vaikka kuinka kauan.Paikka on suosittu turistikohde kesällä ja tänne voi tulla lentäen (Turusta Riian kautta !) lautalla Nynäshamnista ,veneellä  ja olipa jotkut tulleet meloenkin jostain päin saarta.
Ja lopuksi veneen menyy :Kaurispaistia rakuunakastikkeen kera ja uudet perunat,
                                          Possun ulkofilee ja kermainen kastike ja uudet perunat
                                          Kanafetasalaatti
Kaikki a´la Eva Pahlman

Serenan kokka kohti Gotlantia

Olemme saaneet levätä, syödä superhyvää ruokaa, Eva tuli miehistön jäseneksi ja paattikin alkaa olla kunnossa –mikäpä siinä on lähtiessä suuremmille vesille. Haikein mielin jätimme  Family Vuorion ja ponttonisauna Käenpesän Korppooseen. Evan tuuliennuste oli lupaava –Det blåser lite härifrån och därifrån ! (Suomeksi :tuulee vähän sieltä sun täältä)  Onpa siinä meillä miehistössä ihan oma säätyttö, jonka takataskusta löytyy säätä joka keliin. Mutta koska kaikki asiakkaat, tuttavat ja sukulaiset toivottivat suotuisia tuulia, niitä me saimme. Tuuli on pysytellyt 3-8 m/s, joka on taannut tasaista (purjehtijat lukekaa hiljaista) menoa. Siinä oli vielä helppo soitella huolestuneille sukulaisille valehtelematta laisinkaan tuulen voimakkuudesta. Yö oli kylmä, lämpötila laski yhteentoista asteeseen ja merellä kostean ilman kanssa se on KYLMÄ. Siinä sai laittaa lämpökerrastoa ja fleecevaatetta kerros kerroksen jälkeen. Yllätyimme siitä, kuinka vähän veneilijöitä tahi rahtialuksia oli liikenteessä, meri oli niin rauhallinen ja kaunis. Näimme lintuparvia matkalla etelään, todennäköisesti haahkaherrat ovat jo jatkaneet sukua ja rientävät eteläntipujen luo, jättäen perheensä Suomeen- miten vulgaaria!

Juhannusristeillyllä Korppoossa

Saimme taannoin kutsun juhannuksen viettoon Korppooseen entisien naapureiden mökille. Turusta suuntasimme melkoisissa tuulissa kohti etelää, parhaimmillaan tuuli yltyi 18 m/s, mutta Serena kynti merta kuin juna kiskoilla. Yhtä tasaisesti mentiin ja saimme vauhtiakin yli kuusi solmua, vaikka purjeena oli nenäliinan kokoinen genua. Korppoossa saimme luotsiveneen viereen, jota ohjasi turbokierre Roba ja itse luotsi Ari hyppäsi veneeseen, neuvoakseen mutkaisen väylän mökille. Parhaillaan vettä oli  6 metriä , pahimmilaan 1,80.Veneellemmehän riittää 1,3 tiukan paikan tullen, mutta kukapa sitä haluaa kokeilla.Arilla ja Ansulla on vielä vähemmän vettä allensa  tarvitseva ajopeli, nimittäin ponttoonisauna perämoottorilla. Sen verran on kylähulluutta siunaantunut, että keksimme Hentin kanssa kaikkea ihmeellistä (niin kuin nyt esimerkiksi lähteä purjeveneellä maailmalle… )Päätimme järjestää risteilyn Långvikin alueelle. Mukaan saunapaattiin pakkasimme Hentin matkamalliset äänentoistolaitteet, mikrofonin,  Elvis-puvun,  iloista juhannusmieltä ja tietysti saunavarusteet. Siinä meni muutama tunti laulellen ja  kuuluttaen vanhalla risteilyisännän äänellä Bingoa alkavaksi laivan kannella kahdeksan tai että Janne-poika odottaa äitiä infossa kannella kuusi….Tottakai  saunakin tuli testattua ja hyväksi todettua. Tämän päivän risteilyt ovat ikävä kyllä loppuunmyytyjä!

Veneessä elämisen arkea

Jääkaappi ylhäältä katsottuna

Osa kirjastosta, loput takahytissä

Tehoneliöt

Siivouksen jälkeen

Jopa portaiden alla on isot säilytystilat

Osa lukijoista on veneilijöitä, osa maakrapuja, joten veneilyn arki voi olla joillekkin epäselvää, esim vanhempani eivät kuulu ensimmäiseen ryhmään, mutta lukevat blogia. Yritän luoda mielikuvia siitä miten elämme. Veneessähän on kutakuinkin kaikki  mitä tarvitaan arjen pyörittämiseen. Jääkaappi on upotettu työtasosta alaspäin ja sinne voi laittaa tavaroita aina kolmeen kerrokseen, yleensä se, mitä juuri nyt tarvitset, on alimmaisena. Joten syvä sukellus ja muista varoa päätä, ettei painava luukku tule niskaan. Uuni ja hella toimivat kaasulla, ja jotta joka kelillä voi laittaa ruokaa, uuni on tarvittaessa keinuva. Astiat ja kuivat elintarvikkeet löytyvät  liukuovien takaa ja ovet ovat melko pulleat kaupassa käynnin jälkeen. Kaupassa täytyy miettiä pakkauksen mallia, päiväystä ja nollatuloilla tietenkin hintaa. Tiskaus hoituu makealla vedellä ja luksuksena on Hentin asentama kuumanvedenvaraaja, joka lämmittää 30 litraa vettä. Sama mies oli asialla ja asensi suihkun veneen takaosaan, siellä on kannen alla luukku, johon suihkun letku ja kraana menevät piiloon. Sitten vaan uimatasolle seisomaan, toivoen että pysyy kyydissä mukana. Wc on varustettu lavuaarilla, makeavesikraanalla , wc istuimella sekä septitankilla .  Ja tietenkin erinäisellä määrällä kaappeja. Omaa unentarvetta voi vähentää keulassa nukkuen, joskus uni maittaa ruoan jälkeen sohvalla ja läpiyön jatkuvassa matkassa toinen torkkuu yleensä jossakin ruorin lähellä, valmiina pomppaamaan kaveriksi, jos tarve niin vaatii. Takahytissä säilytämme tavaroita, joita tarvitsee harvemmin ja sinne saavat sukeltaa tavaroineen  kaikki, jotka tulevat mukaan etapeille. Tavaroiden säilytyspaikkoja veneessä on valtavasti, ainoa haittapuoli lienee se, että ne on rakennettu istuimien alle ja saadaksesi tavaran esille, on sinun tyhjennettävä  koko lokero .Mukaan olemme pakanneet paljon kirjoja ja äänikirjoja (kiitos Pauli). Olen luvannut itselleni kerrata  ranskankieltä  ja Hentille jäi espanjan opettelu.

Ei kannata mennä merta edemmäs kalaan

Kaiken lähtövalmistelun kiireen keskellä oli unohtunut niinkin rutiininomainen asia kuin muonan hankinta.Seilissä ollessa löysimme jääkaapista ne samat puolityhjat  purnukat. jotka olivat pyörineet asunnossa viime ajat.Eli tosiasia oli, että ruokakauppaan oli lähdettävä, samalla voisimme vaihtaa väärät vedentekokoneen suodattimet ja ledpolttimot. Suuntasimme veneen kohti Turkua, enpä olekkaan aiemmin käynyt veneellä Turussa.Kuinkahan moni Paraislainen on tullut käyttäneeksi vierasvenesataman palveluja siellä? Suosittelen, sillä paikka on varsin erikoinen.Pesutilat löytyvät kerrostalon kellaritiloista, jossa näkyviin on jätetty osa kalliota niin suihkussa kuin rappukäytävässäkin.Aivan sataman vierestä pääsee Förillä kauppaan joen toiselle puolelle ja busseilla pääsee joka suuntaan.En olekkaan hurvitellut busseilla sitten nuoruusvuosien Ruisrock-reissujen.Tuli nähtyä Turkua uusin silmin.Päivä Turussa oli onnistunut!

Sumuisia päiviä

Viime ajat ovat menneet kuin unessa - ei juuri tiedä mitä ja milloin on tapahtunut vai onko ollenkaan tapahtunut. Mutta oletan, että Roban turbokierteestä tähän päivään eletty aika meni jotenkin seuraavanlaisesti:

1.       Veneen vesille laskun yhteydessä köli sai vähän neniinsä,jouduimme tekemään avanteen ja  samalla vahvistuksen metallipalkin avulla.

2.       Koko primerointi-  ja myrkkymaalausurakka  kölin osalta alkoi uusiksi (8 kerrosta !)

3.       Lasikuitupölyn peseminen pohjasta, kannelta ja sisältä (aika homma)

4.       Uusi yritys vesille laskuun, samalla jännittäen PITÄVÄTKÖ kaikki uudet läpiviennit vuotamatta.

5.       Mastojen asennus.

6.       Tavaroita pakattiin asunnolla ja lastattiin kaappeihin veneellä. Osa säilytystilasta on menetetty uusien toimintojen vallankaappauksen johdosta.

7.       Sirkkelöitiin viimeisiä puuosia veneeseen, ennen kuin sirkkeli vietiin säilöön vuosiksi.

8.       Turusta täytyi hakea viimeisiä hankintoja veneeseen ja uusi Elvispuku oli myös valmis.

9.       Uimatason teko. (Yhdistetty pöytä)

10.   Haastatteluja radioon ja lehtiin (jostakin olivat kuulleet lähdöstämme)

11.   Ruoripilotin asennusta ja muita sähkötöitä.

12.   Jollan pesu, verhojen ompelua, pankki- ja veroasiat lähtökuntoon.

13.   Palapeli 20 patjan kanssa- mikä kuuluu minnekkin.

14.   Koepurjehdusta  ja kalibrointia

15.   Loppusiivoaminen  asunnolla ja veneellä.

16.   Lähtöjuhlat ma 20.6 lähisukulaisille, asiakkaille ja kavereille.

Lähdön tunnelmaa

Kauan aikaa sitten mietimme itse lähtöä, ja päädyimme aikaisemmista vuosista viisastuneena ottaa aikalisän. Yleensä lähtöä edeltävinä päivinä on kiire ja stressi, saati sitten kun on lähdössä vähän pidemmälle matkalle. Alkumatka menee kireällä tunnelmalla ja melkeinpä murha-ajatuksia hautoen. Niinpä päätimme Paraisilta lähtöpäiväksi maanantain (kaikki haluavat yleensä olla viikonloput veneilemässä tai mökillä) ja juhannus vietettäisiin Korppoossa ”surunauhanaapureiden” Ansun ja Arin luona. Sieltä matka jatkuisi hyvin levänneinä kohti Gotlantia, Korppoosta  mukaan saamme ammattikokin ja hyvän purjehdustaidot omaavan Evan, Hentin siskon. Mutta ennen lähtöä oli asiakkaiden ja kavereiden pyynnöstä juhlat venehallissa. Saimme lähtölahjaksi itse toivomia reseptejä ja hyödyllisiä tavaroita veneeseen ja erilaisia laululahjoja, jopa cd:n, johon oli äänitetty maamme laulu suomeksi ja ruotsiksi.  Vaikka olinkin päättänyt olla vetistelemättä, oli nenäliinalla kuitenkin kokoajan käyttöä. Kaiken lähtövalmistelujen keskellä ei ole ennättänyt ajatella varsinaista lähtöä, mutta hallissa se konkretisoitui. MINÄHÄN EN NÄE NÄITÄ IHMISIÄ VÄHÄÄN AIKAAN!!!!!! Viimeinen näky Airiston Kruunun laiturista irtautuessa oli ihmiset valkoisia nenäliinoja heiluttaen, osa laulaen, osa soittaen ruotsinkielistä lähtölaulua laiturilla seisten, osa juosten laitureita pitkin, niin pitkälle kuin niitä riitti. Kamera ei ollut mielessä lähdön hetkellä, mutta ei tarvinnutkaan, sillä kuva heiluttavista ihmisistä painui mieleen ja pysyy siellä.

Toivottavasti kaikki tulivat kuvatuiksi! Iso kiitos!

Aamu Seilissä

Viime aikoina uni velka on kasvanut ja nyt oli sopiva aika levätä. Nukuimme hartaasti ja pitkään. Aamupala löytyi pöytään vasta iltapäivällä ja loppuaika on mennyt ihmetellessä ja tavaroita hakien. Päällimmäisenä  ajatuksena pyörii: me tosiaan ollaan nyt matkalla jonnekkin!