Istumme kahvilassa. Ympärillä on 13 pöytää. Suurin osa
istuvista näyttää veneilijöiltä – tuulen tuivertamat hiukset, ruskettunut iho
ja kauhtuneet vaatteet. Sekaan on eksynyt muutama paikallinen.
Joku on ostanut kahvin. Jollakin on sämpylä lautasella, jota haukkaillaan hajamielisesti. Onpa muutama uskaltautunut istumaan ihan ilman kahvion antimia.
Mutta kaikilla meillä on yhteinen kiinnostus kahvioon – nopea internetti.
Näen yhtä monta erilaista konetta kuin on käyttäjääkin.
Joku on ostanut kahvin. Jollakin on sämpylä lautasella, jota haukkaillaan hajamielisesti. Onpa muutama uskaltautunut istumaan ihan ilman kahvion antimia.
Mutta kaikilla meillä on yhteinen kiinnostus kahvioon – nopea internetti.
Näen yhtä monta erilaista konetta kuin on käyttäjääkin.
Osa netissä olijoista kirjoittaa tai lukee ja hymyilee itsekseen sitä hassua hymyä. Sitä hymyä, joka saapuu kasvoille lukiessa tai kirjoittaessa kuulumisia.
Joku huutaa kovaäänisesti saksankielellä skypeen ja kävelee ympäri kahviota näyttäen maisemia.
Joku istuu kuulokkeet päässä eikä kuule, mitä ympärillä tapahtuu.
Kahviossa on kaksi pistorasiaa, joista käydään kovaa kilpailua - ellei joku fiksu ole ottanut mukaansa monihaaraista jatkojohtoa. Sessioista tulee väkisinkin pitkiä vastatessa posteihin, käydessä pankkitileillä puhumattakaan blogin päivityksistä ja skypesta.
Sama kerjääjä saapuu kuolleen kulman taakse, josta
henkilökunta ei häntä huomaa. Aina sama asu päällä, repaleinen pussi kädessä ja
eriparikengät jalassa, mutta tarkemmin katsottuna kaveri näyttää liian hyväkuntoiselta.
Hyvää teatteria ja moni antaa muutaman dollarin. Kerjäyksen kohdistuessa meihin
lupasin lähteä kaveriksi työnhakuun. Toisaalta hänellä on hyvä tuntipalkka
tuolla teatterilla…
Koirat makaavat jaloissa. Kissa vaanii pikkulintuja, jotka pomppivat pöydillä muruja metsästäen.
Ohikulkija hakee patongin ja poistuu se kainalossa kadunvilinään.
Kahvilan viereen parkeerattu torikauppiaan auto hienolla ikkunalla |
Koiran elämää |
Naapuripöydän rastapää alkaa huudella kovaäänisesti
tummaihoisen tavarantoimittajan kanssa. Äänet kohoavat, huuto käydään
ranskaksi, mahtuu sinne joku lontoolainen sivistyssana kuten mother fucker.
Kaverit nousevat seisomaan tuijottaen toisiinsa. Huuto kohoaa. Sanat
sinkoilevat ilmassa. Henkilökunta reagoi vasta kun riitaa on jatkunut 10
minuuttia. Suosittelevat, josko tappelisivat hiljemmin. Hetken kuluttua ehdottavat,
josko miehet vaikka menisivät muualle tappelemaan. Rastapää säntää raivoissaan
ulos. Tavarantoimittaja kaivaa autosta puolimetrisen viidakkoveitsen ja säntää
perään. Henkilökunta katselee ihmeissään, asiakkaat pyörittelevät silmiään. Tarinan
loppu jäi kaikille epäselväksi.
Alla: paikallista katukuvaa
1 kommentti:
Siisti kuvaus interwebbikahvilasta.
Ja parempi kyllä olla lähtemättä perään katselemaan mihin viidakkoveistä mahdollisesti käytettäisiin.
Lähetä kommentti