VÄLIAIKATIETOJA

NÄIN ALUKSI - ISO KIITOS KAIKILLE, JOTKA OVAT OSALTAAN AUTTANEET MEITÄ KOTIUTUMISESSA JA KÄYTÄNNÖN ASIOIDEN HOITAMISESSA JA YLEENSÄKKIN KAIKKI TE,KETKÄ OLETTE OLLEET HENGESSÄ MUKANA..

ISO KIITOS KUULUU MYÖS PORTUGALISSA MEITÄ AUTTANEIILLE JA KAIKILLE AZORIT - EUROOPPA VÄLILLÄ LIIKKUVAT HUVI- JA AMMATTIALUKSET, JOTKA OLEMME HÄLYTTÄNEET ETSIMÄÄN SERENAA.

KIRJOITAN ISOILLA KIRJAIMILLA JA LYHYESTI SILLÄ SILMÄLASINI HUUHTOUTUIVAT MEREEN JA UUDET ON TULOSSA 2 VIIKON KULUTTUA,SIIHEN SAAKKA NÄKEMINEN ON SUURI ONGELMA. JA ETTÄ KIRJOITAN MAGGAN JA LEFFEN KONEELTA( KIITOS),JOSSA ON NETTI. OMAISUUTEMMEHAN ON SIELLÄ JOSSAIN.

ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN MEILLÄ ON OLLUT KIIRE HOITAA ASIOITA VIRANOMAISTEN KANSSA EIKÄ SE AINA OLLUT NIIN HELPPOA VIERAASSA MAASSA,VAIKKA IHMISET OLIVATKIN TOSI AUTTAVAISIA.

SERENAAN JÄTETTY EPIRB LÄHETTI POIKKEUKSELLISEN PITKÄÄN SIGNAALIA SIJAINNISTA, MUTTA LAUANTAI-ILTANA NE LOPPUIVAT JA NYT VAIN JOKU LÖYTÄÄ SEN TUURILLA.  VENEEN HINAAMINEN MAIHIN OLISI KESTÄNYT 24 TUNTIA JA SINNE MENEMINEN SAMAN VERRAN JA LÖYTÄMISEEN ARVIOITIIN MENEVÄN ENEMMÄN KUIN 24 TUNTIA, VAIKKA PAIKANNIN OLI VIELÄ TOIMINNASSA. JOTEN OPERAATIO OLISI OLLUT ÄÄRIMMÄISEN KALLIS JA LÖYTÄMINEN ERITTÄIN EPÄVARMAA. VENE ON NIIN KAUKANA,ETTEI SIELLÄ LIIKU KUIN TANKKERIT, ISOT TROOLARIT JA EUROOPPAAN PALAAVAT PURJEHTIJAT. ENSIMMÄISEKSI MAINITUT EIVÄT MUUTA KURSSIAAN YHDEN PURJEVENEEN TAKIA JA HINAAMINEN HEILLE TUOTTAA VAIN LISÄKUSTANNUKSIA JA AJANMENETYSTÄ.
AINOANA TOIVONA ON SIIS PURJEHTIJAT JA HYVÄ KELI HINATA VENE MAIHIN. MUUTEN SERENA ON MENNYTTÄ.

OLEMME NYT SUOMESSA, KOSKA TEIMME JO KAIKEN VOITAVAMME PORTUGALISSA JA TÄÄLTÄ KÄSIN PYSTYMME HOITAMAAN ASOITA YHTÄLAILLA SÄHKÖISESTI TAI PUHELIMITSE
(MEIDÄN VANHAT NUMEROT SAADAAN PIKKUHILJAA TOIMIMAAN, MUTTA OLEMME MENETTÄNEET TIETENKIN KAIKKI PUHELINNUMEROT...)

KIRJOITAN ITSE ONNETTOMUUDESTA KUNHAN SAAN SILMÄNI TOIMIMAAN JA KONEEN SEKÄ NETTIYHTEYDEN

SIIHEN SAAKKA ELETÄÄN NÄILLÄ TIEDOILLA

Lyhyesti

Jouduimme myrskyyn ja aallot pyyhkivat veneen yli rikkoen paikkoja ja jouduimme pyytamaan apua. Meidat pelastettiin helikopterilla ja talla hetkella olemme Portugalissa, Lissabonissa hyvissa voimissa. Hannes ja Kartiina lensivat tanaan Suomeen. Me selvittelemme veneen kohtaloa.

Kirjoitan sitten kun on aikaa ja jaksamme. Talla hetkella on tarkeinta yrittaa palastaa Serena ja siella oleva irtaimisto.
Terveisin Arja ja Hentti, vain mustelmilla molemmat

AZORIT

SATAMAELÄMÄÄ 

Kotimme on kolmen viikon kallistusten ja ravistusten jälkeen sen näköinen – sotkuinen sisältä ja päältä. Moni ruuvi on löystynyt ja suolavesi on tehnyt tuhojaan niin sisällä kuin ulkonakin. Kosteus kolmen viikon ajan on kasvattanut hometta jopa kaappien sisäpintoihin ja pestävää likapyykkiä on kertynyt pienen Pisan-tornin verran.

Mutta onneksi Hortan satama on tottunut ottamaan vastaan rähjäisiä veneitä ja miehistöä. Siellä sai pyykit pestyä (pitkästä aikaa) kuumalla vedellä ja suihkusta tuli ihanan kuumaa vettä eikä sitä tarvinnut laskea, loppuuko se. Kaupunki on kiven heiton päässä ja palvelut hyvät.

Joka puolella venekunnat häärivät veneittensä kimpussa huoltaen rikkimenneitä osia ja varustaen taas seuraavaa etappia varten.  Kuka oli mastossa, kenellä oli sukeltaja veneen alla, keneltä haettiin purjeita korjattavaksi, kuka käveli tyhjät kaasupullot kädessä kaupungille uuden täytteen toivossa.
Kaupan autot toivat lasteittain juotavaa ja syötävää niille, joilla kaikki alkoi olla lähtökunnossa. Epäonnea pelkäävät maalasivat betoniin maansa lipun tai veneensä nimen. Sanotaan, että oman” käyntikorttinsa” maalaaminen aallonmurtajaan tai minne vaan betoniin tuo onnea. Niinpä sataman kaikki betoniosat on maalattu täyteen kaikenkirjavilla kuvilla ja teksteillä.

Karibian jälkeen veneilijöitten vaatetus oli hassun näköistä. Karibialla oli shortsit ja t-paita se yleisin asu. Täällä shortseista ei olla luovuttu, mutta lisäksi on laitettu pitkät kalsarit tai leggingsit. Ja kaiken kruunaa reilun kokoinen off-shoretakki. Olipa joillakin vielä purjehdus saappaat varmistamassa varpaiden lämmön. No, täytyy myöntää, että kaivoin villasukat jo käyttöön, sillä yöllä veneen sisälämpötila näyttää vaivaiset 18 astetta!!!!  

Itse satamaan tulon yhteydessä oli muuten hauska yhteensattuma. Katselin kauempaa, että kylläpäs satamakapteeni muistuttaa suomalaisen s/y Darconiksen Jormaa. Vaan niinhän se oli Jorma, joka otti köytemme vastaan ja toivotti tervetulleeksi pitkän matkan jälkeen.

Ja toinen hauska yhteensattuma oli, että Jorman syntymäpäivä sattui lähipäiville ja sitä juhlittiin nelistään, ihan niin kuin minun syntymäpäivää joulukuussa Martiniquella.
Ja hyvin juhlittiinkin, sillä meille tarjottiin hieno illallinen paikallisessa ravintolassa. Siellä raaka-aineet tuotiin tosiaan raakoina ja paistettiin itse kuumilla laavakivillä. Kyllä oli hyvää katkarapua, lihaa ja kalaa, kun se oli käynyt laavakiven kautta!!!

ITSE AZORIT

Kyllä tutustuminen Faialin ja Terceran saariin on ollut hieno kokemus. Rehevä kasvillisuus ja kauniit laavakiviaidat, jotka rajaavat laitumet ja viljelysmaat näyttävät kaukaa katsottuna palapeliltä. Lehmien täällä täytyy olla onnellisia, sillä niillä on valtavat laitumet ja syötävää joka puolella. En usko, että ”ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella” sanonta on saanut alkunsa Azoreilta.

 

Härkätaisteluista ”tourada da corda” voi olla montaa mieltä – siinä pitkän narun päässä olevaa härkää ahdistellaan ja säikytellään juoksemaan katujen seassa. Miehet mittaavat kaiketi miehisyyttään, kuka uskaltaa härnätä eniten ja sitten juosta karkuun. Mutta härkä on melkoisen nopea juoksemaan ja nostaa sarviensa avulla isonkin miehen kuin kukkakepin talon seinää vasten ja pudottaa siitä alas. Lauantaina joutui ainakin yksi mies sairaalaan paikattavaksi eikä tainnut olla ensimmäinen. 

Mutta itse tapahtuma oli elämys muuten. Ihmiset istuivat asuntojensa ikkunalaudoilla ja niille oli laitettu roikkumaan iloisen värisiä tilkkutäkkejä, jotka selvästi kuuluivat traditioihin. Asuntojen ovia oli suojattu puuvilla ja ravintoloiden ovista oli vain yläosat auki turvallisuus syistä. Täytyy mainita muuten ravintolan hintataso – lasi portviiniä ja yksi olut maksoivat 1.90 e

Olemme kiertäneet Terceiran rehevää saarta autolla. Tiet kulkevat ihanien pikkukylien ja kaupunkien läpi. Kivirakennukset ovat henkeäsalpaavan kauniita, vaikka osa onkin rapistuneessa kunnossa, mutta niissä on oma charminsa. Ajoimme saaren korkeimmalle vuorelle, Santa Barbaran huipulle eilen ja olimme ihan pilvessä – nimittäin keli oli aika sutruinen ja ylhäällä näkyvyys oli vain muutaman metrin, mutta olihan se hieno kokemus. Kasvillisuus vaihtui muutaman kertaan ylösnoustessa ja ihan ylhäällä alkoi olla melko kitukasvuista. Pilvet iskivät tuulilasiin ja kosteus oli 95 %.

Saarella nähtävää riittäisi vaikka kuinka, puhumattakaan että saaria on vielä 7 näkemättä.
Mutta aina ei voi voittaa. Huomenna Serenan kokka suuntaa ulos merelle ja jos tuulet vievät meitä haluttuun suuntaan, olemme seuraavan kerran La Corunassa, Luoteis- Espanjassa.Matka sinne kestää +- 10 päivää.

Katriina

Allekirjoittanut ja Hannes

Miehistömme on saanut vahvistusta. Kapteenin paikasta käyvät kovaa taistelua allekirjoittanut ja Hentti. Perämiehen virkaan astuu poikani Hannes ja pentryn apulaiseksi sain Katriinan, Hanneksen koulukaverin.

Seuratkaa spottia...

Ylitys

Kuinka ne köydet kasvavatkin kiinni – joko paikka on mukava taikka sitten seura. Tällä kertaa se oli mukava seura, joka teki lähdöstä vaikeaa. Teemun ja Lotan kanssa oli ollut hauskaa, mutta nyt kun irrotimme köydet perjantaina 10.5 kello 8, halkoivat veneittemme keulat Puerto Ricosta eri suuntiin. Meidän itään ja heidän länteen, vain Teemun kiharainen hius sinnitteli Serenan kannella 4 päivän ajan.

Alkumatka meni vauhdikkaasti kallistellen – ikään kuin matkailuautolla kahdella pyörällä kallellaan ajellen. Vene kulki kuutta solmua, vaikka kaikki rätit oli jo reivattu. Tuuli suhisi. Ukkosmyrsky pörräsi ympärillä ja salamoi. Keulasta iski aaltoja kannelle. Suolavettä pärskähti sisälle istuinkaukaloon. Kokkaaminen oli hankalaa, sipulikori pyöri ympyrää ”pohjoinen - etelä, pohjoinen etelä” ja uunissa olevat ruoat pysyivät sisällä vain luukun ollessa lukittuna ja uuni keinuvassa asennossa. Vessaan ei tehnyt mieli mennä.

 Tutka ilmoitti taas olevansa vain kuivan kelin tutka, samoin mastossa olevat tricolor- ja ankkurivalot, sillä mokomat ottavat aina nokkiinsa, kun tulee vettä niskaan.
 Tällaistäkö se ”oikea purjehdus” taas oli? Ja tätäkö oli luvassa seuraavat 3-4 viikkoa?

Mutta pian pääsimme normaaliin rytmiin, saimme nukuttua ja syötyä normaalisti, keli helpottui ja kaikki näytti taas aurinkoiselta. Tuulikin väheni, jopa niin paljon, että aloimme laskeskella matkan kestoa – sen hetkisellä nopeudella (1-2 solmua) olisimme Azoreilla pahimmilleen sadassa päivässä!!!! Meillähän voi tulla jano ja nälkä sillä menolla loppumatkasta...Vaan eihän se niin mene, aina se tuuli  tulee takaisin ja niin tuli nytkin. Asettui siten, että kuljimme 5 solmun keskinopeutta, vieläpä kohti maalia.

Pääsimme ensimmäisen viikon ajan tasaista tahtia eteenpäin ja Azorit läheni joka päivä sadan meripeninkulman verran, kokonaismatkaahan oli noin 2300.

Kalahärpäke takana ei tuottanut tulosta eikä valaita näkynyt. Parvi delfiinejä kävi seurustelemassa veneen vieressä ja muutama jouhipyrstö lenteli uteliaana. Kaksi rahtialusta horisontissa oli viikon saldo.

Veneen sisälämpötila näytti 37 astetta ja se teki tuoreiden hedelmien säilymisestä haastavaa. Kaikki ne verkoissa keinuvat omenat ja koreissa olevat banaanit ja appelsiinit olivat vaarassa. Kaalit, perunat ja porkkanaparat hikoilivat ja meidän täytyi laittaa tuuletin päälle, jotta ilma sisällä vaihtuisi.
Menetetyiksi tulivat yksi kurkku ja kaksi appelsiinia.

Viidennen yön jälkeen aloimme kaivata täkkiä – sitähän ei ole käytetty sitten edellisen Atlantin ylityksen. Lämpötila oli jo alle 30 ja viilenikokoajan.
Vahdimme yleensä iltakahdeksasta lähtien 4 tunnin vuoroissa, välillä Mr Pilot ohjasi ja välillä ohjasimme ajankuluksi käsin. Kuu oli tuloillaan, joten saimme joka yö lisää valoa tähtien seuraksi.

Kuuntelimme äänikirjoja, luimme kirjoja ja opaskirjoja, mietimme tulevaa sekä ihmettelimme, mitä kaikki siellä kotimaassa mahtavat juuri nyt tehdä.

Tuulen ollessa leuto pulahdimme uimaan, valjaissa ja narun päässä roikkuen. Välillä otimme suihkun keinuvassa takaosassa. Siivoilua ja veneen huoltamista riitti – aina kelistä riippuen. 

Purjeen UV-suojat repeilivät ja niitä piti korjailla

 

Toinen ja kolmas viikko menivät vauhdilla ja vauhdissa, sillä tuuli oli reipasta kokoajan ja etenimme hyvää vauhtia. Vene kulki kallellaan ja välillä aallokko teki nukkumisesta trampoliininomaista pomppimista keulassa, salongissa taas putosi sohvalta alas.

Vaikka moni luuleekin ylityksessä liikunnan jäävän vähille, erehtyy siinä pahemman kerran. Jo istuminen liikkuvassa ja kallistelevassa veneessä vaatii lihaksia ja kulkeminen vessaan, saati ruoanlaitto, mikä vaatii koko kropan lihasryhmiä. Purjeita trimmataan kokoajan, joten vinssikahvaa saa pyöritellä hauiksen voimalla, jopa useita kertoja tunnissa. Suihkussa käyminen veneen takaosassa vaatii akrobatiaa ja kannella tapahtuvat korjaustoimenpiteet ovat kahden käden voimin rankkaa. 

Eli tällaista oli elämä reilun kolmen viikon ajan alle 20 neliön ”asunnossa”, mikä sisältää keittiön, olohuoneen, makuuhuoneen ja wc:n. Lisäksi on 4 neliön terassi merinäköalalla ja iso, neljän kilometrin syvyinen uima-allas.
Lähimpään ravintolaan oli pitkä matka eikä aamulehti löytänyt perille yhtenäkään aamuna.

Perille tultiin. Aikaa meni 23 vrk, 6 ja puoli tuntia. Matkaa kertyi 2519 Mpk eli vähän jouduttiin etsimään tuulia. Juotavaa ja syötävää oli vielä sen verran jäljellä, että olisimme voineet olla merellä vielä kaksi viikkoa. Varma on aina varmaa!

Kavereita

Kuution kokoinen kala-astia(?) kellui meitä vastaan

Tätä ruutua tuli tuijotettua

Laatu- unta

 

Hortan satama Faialin saaressa näytti vehreältä ja pirteänä pomppasimme laituriin. 

Que dia maravilhoso! Esperemos que o tempo se mantenha bom!

Ylitykseen valmistautumista

Tässä vähän enemmän ”teknistä tietoa”

REITTIVALINTA JA RISKIT: Karibialta tulee useita reittejä, mutta se klassisin on koukkaus pohjoisimmilta saarilta Bermudan kautta. Siitä voi valita kolme eri reittiä Azoreille, eteläisin on se vähätuulisin ja pohjoisimmassa tuulee sitten reiluiten. Meillä tuulet ja tuuri ohjasi kuitenkin Puerto Ricosta lähdettyä viistosti kohti Azoreita. Säästimme aikaa, maileja ja rahaa, kun jätimme Bermudan väliin. Moottoritunteja kertyi alle 40, mikä on vähän, sillä yleisin ongelma niillä korkeuksilla on se tuulettomuus. 4-6 vrk motorointi ylityksellä on melko normaalia.

AJANKOHTA: Oppikirjojen mukaan paras ajankohta ylitykselle on touko – kesäkuussa. Olimme ehkä vähän ajoissa liikenteessä, vaan saatiin kuitenkin hyvät tuulet ja vältyttiin myrskyiltä. Perille saavuttuamme kuulimme monen veneen olleen ongelmissa ja kolme venettä on vieläkin kateissa. Sää ja varsinkin tuulet ovat kuulemma olleet  epätavallisia. 

MERIKORTTI:  Merikorttiin (Imray, North Atlantic Ocean Passage Chart) on merkitty tuulettomien päivien määrä ja tuulensuunnat eri kuukausille (oletus). Lisäksi kartasta löytyy virrat.  

SÄÄ JA SÄÄTIEDOT: Meillä oli apuna hyvä SÄÄMIES, joka lähetti raportteja ja neuvoja sateliittipuhelimeen. Oli iso apu, ettei tarvinnut arvailla.

VENEEN VARUSTUS: Yritimme tilkitä joka ikisen mahdollisen aukon kannelta, mistä vaan vesi pääsee sisälle (silti tuli muutamasta kohtaa….) Pilssipumppuja on kaksi sähköistä ja yksi manuaalinen. Jolla sidottiin tiukasti keulaluukun päälle. Toimi samalla ”aallonmurtajana”. Lepuuttajia kiinniteltiin sivuille ja taakse myöskin aaltoja estämään.

Pyrimme laittamaan painoa tasaisesti koko veneen alueelle. Esim dieselkanistereita oli kannella ja takahytissä sekä istuinkaukalossa. Dieseliä oli 300 litraa – määrällä olisi hyvissä olosuhteissa pystynyt ajamaan150 tuntia. Tankkaamien vauhdissa oli muuten haastavaa ja kanistereiden hakeminen kannelta oli oma shownsa.
Purjeet käytiin läpi, samoin riki. Moottori huollettiin lähtökuntoon. Mastot tsekattiin.
Sisätiloihin järjestettiin KUNNON nukkumapaikat. Lämpöiset vaatteet etsittiin valmiiksi, samoin täkit.

EMERGENCY: Pelastuslautta. Epirb. Spot – paikannin. Satelliittipuhelin. Kelluva vhf. Käsi-vhf ja pattereita siihen vesitiiviissä pussissa. Hätäraketit. Kahdet eri pelastusliivit. Valjaat. Vesitiivis taskulamppu& pattereita.

RUOKA: Laadin menun neljälle viikolle ja laskin siihen tarvittavat ainekset plus hiukan lisää. Mietin, missä järjestyksessä tarvikkeet vanhenevat ja käytin siinä järjestyksessä.
Pyrimme tekemään säännölliset ruoka-ajat.
Kaasua varattiin reilusti.

JUOMA: Vettä varattiin reilusti ja sen kulutusta seurattiin, että sitä olisi varmuudella jäljellä, vaikka matka jostain syystä pitenisi. Mehuja ja olutta tietty lisäksi.

MAKUUPAIKAN TÄRKEYS: Osoittautui edellisellä ylityksellä erittäin tärkeäksi. Siinä pitää pystyä nukkumaan, niin ettei vartaloa tarvitse jännitellä veneen kallistellessa.

VAHDIT: Edellisellä ylityksellä vahdit mentiin mutu- tuntumalla ja se oli raskasta. Mutta nyt otimme Teemun neuvosta vaarin ja pidimme tarkat 4 tunnin vahdit. Oli hyvä ja selkeä systeemi. Nukuimme hyvin ja tulimme pirteinä perille.

LOKIKIRJA: Lokikirjaan kirjattiin koordinaatit, säähavainnot, tuulet, veneen nopeus ja lokilukemat kymmenisen kertaa vuorokaudessa. Ja tietenkin fiiliksiä matkasta, onpahan joskus keinutuolissa istuessa jotain luettavaa.. Merikorttiin merkittiin vuorokaudessa koordinaatit, joista oli hyvä seurata etenemistä.

Fajardo, Puerto Rico - Faial, Azorit

                                  
                                                  MAATA JALKOJEN ALLA!!!


Pian saat selostuksen reilun 23 vuorokauden matkasta.....