Ylitykseen valmistautumista

Tässä vähän enemmän ”teknistä tietoa”

REITTIVALINTA JA RISKIT: Karibialta tulee useita reittejä, mutta se klassisin on koukkaus pohjoisimmilta saarilta Bermudan kautta. Siitä voi valita kolme eri reittiä Azoreille, eteläisin on se vähätuulisin ja pohjoisimmassa tuulee sitten reiluiten. Meillä tuulet ja tuuri ohjasi kuitenkin Puerto Ricosta lähdettyä viistosti kohti Azoreita. Säästimme aikaa, maileja ja rahaa, kun jätimme Bermudan väliin. Moottoritunteja kertyi alle 40, mikä on vähän, sillä yleisin ongelma niillä korkeuksilla on se tuulettomuus. 4-6 vrk motorointi ylityksellä on melko normaalia.

AJANKOHTA: Oppikirjojen mukaan paras ajankohta ylitykselle on touko – kesäkuussa. Olimme ehkä vähän ajoissa liikenteessä, vaan saatiin kuitenkin hyvät tuulet ja vältyttiin myrskyiltä. Perille saavuttuamme kuulimme monen veneen olleen ongelmissa ja kolme venettä on vieläkin kateissa. Sää ja varsinkin tuulet ovat kuulemma olleet  epätavallisia. 

MERIKORTTI:  Merikorttiin (Imray, North Atlantic Ocean Passage Chart) on merkitty tuulettomien päivien määrä ja tuulensuunnat eri kuukausille (oletus). Lisäksi kartasta löytyy virrat.  

SÄÄ JA SÄÄTIEDOT: Meillä oli apuna hyvä SÄÄMIES, joka lähetti raportteja ja neuvoja sateliittipuhelimeen. Oli iso apu, ettei tarvinnut arvailla.

VENEEN VARUSTUS: Yritimme tilkitä joka ikisen mahdollisen aukon kannelta, mistä vaan vesi pääsee sisälle (silti tuli muutamasta kohtaa….) Pilssipumppuja on kaksi sähköistä ja yksi manuaalinen. Jolla sidottiin tiukasti keulaluukun päälle. Toimi samalla ”aallonmurtajana”. Lepuuttajia kiinniteltiin sivuille ja taakse myöskin aaltoja estämään.

Pyrimme laittamaan painoa tasaisesti koko veneen alueelle. Esim dieselkanistereita oli kannella ja takahytissä sekä istuinkaukalossa. Dieseliä oli 300 litraa – määrällä olisi hyvissä olosuhteissa pystynyt ajamaan150 tuntia. Tankkaamien vauhdissa oli muuten haastavaa ja kanistereiden hakeminen kannelta oli oma shownsa.
Purjeet käytiin läpi, samoin riki. Moottori huollettiin lähtökuntoon. Mastot tsekattiin.
Sisätiloihin järjestettiin KUNNON nukkumapaikat. Lämpöiset vaatteet etsittiin valmiiksi, samoin täkit.

EMERGENCY: Pelastuslautta. Epirb. Spot – paikannin. Satelliittipuhelin. Kelluva vhf. Käsi-vhf ja pattereita siihen vesitiiviissä pussissa. Hätäraketit. Kahdet eri pelastusliivit. Valjaat. Vesitiivis taskulamppu& pattereita.

RUOKA: Laadin menun neljälle viikolle ja laskin siihen tarvittavat ainekset plus hiukan lisää. Mietin, missä järjestyksessä tarvikkeet vanhenevat ja käytin siinä järjestyksessä.
Pyrimme tekemään säännölliset ruoka-ajat.
Kaasua varattiin reilusti.

JUOMA: Vettä varattiin reilusti ja sen kulutusta seurattiin, että sitä olisi varmuudella jäljellä, vaikka matka jostain syystä pitenisi. Mehuja ja olutta tietty lisäksi.

MAKUUPAIKAN TÄRKEYS: Osoittautui edellisellä ylityksellä erittäin tärkeäksi. Siinä pitää pystyä nukkumaan, niin ettei vartaloa tarvitse jännitellä veneen kallistellessa.

VAHDIT: Edellisellä ylityksellä vahdit mentiin mutu- tuntumalla ja se oli raskasta. Mutta nyt otimme Teemun neuvosta vaarin ja pidimme tarkat 4 tunnin vahdit. Oli hyvä ja selkeä systeemi. Nukuimme hyvin ja tulimme pirteinä perille.

LOKIKIRJA: Lokikirjaan kirjattiin koordinaatit, säähavainnot, tuulet, veneen nopeus ja lokilukemat kymmenisen kertaa vuorokaudessa. Ja tietenkin fiiliksiä matkasta, onpahan joskus keinutuolissa istuessa jotain luettavaa.. Merikorttiin merkittiin vuorokaudessa koordinaatit, joista oli hyvä seurata etenemistä.