Serenan matka

Serenaanhan jäi Epirb (ns.paikannin) istuinkaukaloon, ämpärin sisälle laitettuna ja revenneen pressun osalla suojattuna. Sen ansioista se jaksoi lähettää veneen sijaintia 7 päivän ajan, mikä oli melkoinen ennätys.
Jos jotakuta kiinnostaa, laitan koordinaatit, jotka aikoinaan saimme Lissabonin MRCC:ltä.

18.6   43  00,2 N   12 33,8 W
19.6   42  41,3 N   12 52,0 W
20.6   42  23,0 N   12 53,0 W
21.6   41  55,1 N   13 01,3 W
22.6   41  32,1 N   12 56,0 W

Ja kauppa-alus, joka näki Serenan 4.8

4.8   31 0,28 N   18 24,5 W

Serena jatkaa siis yksinäistä matkaansa Kanarian saarten alueen ohi kaiketi kohti Karibiaa. Virta ja tuuli vievät sitä pikkuhiljaa länttä kohti. Onko siellä käynyt kukaan ja onko vene riisuttu puhtaaksi kaikesta arvokkaasta? Kuka sen voisi kertoa, paitsi Serena itse.

Moni on kysellyt, miksi se ei uppoa?

Aaltojen täyttäessä istuinkaukaloa osa vedestä valui sisälle ja konehuoneeseen. Aloimme tyhjentää makeavesitankkia välittömästi, jotta saimme painoa vähäisemmäksi. Heitimme myös paljon tavaraa mereen istuinkaukalosta, kuten painavia köysiä jne. Paksu lasikuituinen kattorakennelma laseineen kevensi myöskin veneen painoa. Samoin 4 ihmistä poistui veneestä. Ja tietenkin pelastuslautta.
Matkahan alkoi olla loppuvaiheessa, joten ruoka- ja juomavarastot eivät olleet enää kovin suuret.

Kun kaikki edellämainitut kevensivät venettä, vastaavasti merivettä sai tulla aika reilusti tilalle upottamatta kuitenkaan venettä.
Ja veneeseenhän jäi automaattinen pilssipumppu, joka saa kaiketi virtaa aurinkopaneeleista ja tuuligeneraattorista (ellei niitä ole varastettu..) Eli periaatteessa sen pitäisi tyhjentää kokoajan uutta tulevaa vettä pois.

Luukut ja ilmastointiventtiilit jäivät tiukasti kiinni, niin sieltä ei pitäisi tulla vettä sisälle, kuin ainoastaan tuollaisessa kovassa kelissä.

Sisällä veneessä mahtaa olla melkoinen sotku. Ruoat jäivät jääkaappiin. Hedelmät ja sipulit koriin.
Kaikki tavarat olivat kuulema ylösalaisin. Pöytä kappaleina salongin lattialla. Kaikki keulassa olevat vaatteet ja liinavaatteet tyhjennetty vauhdilla, jotta Hannes sai vesitiiviitä kasseja tietokoneille, veneen papereille, passeille, koruille, kameroille ja lokikirjoille. Tässä vaiheessa meille oli ilmoitettu, ettei helikopteri pelastakaan meitä, vaan joku alus.
Sinne jäivät kassit takahyttiin, kun loppujen lopuksi helikopteriin lähdettiin. Taskuihin ei mahtunut paljon tavaraa.

Kun Turun Meripelastuskeskukselta soitettiin elokuussa, että kauppa-alus on nähnyt Serenan Kanarian suunnalla, alkoi taas ihmettely, varsinkin vakuutusyhtiön kanssa.
Kyselivät kovasti, mitkä suunnitelmat meillä on veneen suhteen.
Kerroin, että ollaan mietitty kovastikin, mitä tehdään, jos vene löytyy.

Vaihtoehtoja olisi muutama.
1. Lento Kanarialle ja paluu lennolla vaikka Jolla ja perämoottori kotiin. Seuraavalla lennolla taas jotakin jne... eli ei mitenkään järkevää ja erittäin kallista.

2. Serena pakataan rahtialukseen ja tuodaan Eurooppaan tai Suomeen. Maksaa varmasti paljon.

3. Serena purjehdittaisiin Suomeen, mutta Karibian kautta, sillä virrat ja tuulet tekevät Eurooppaan tulon melko haastavaksi. Karibialta paluu on tietenkin touko- kesäkuussa. Kukas saataisiin purjehtimaan veneellä, jossa ei elektroniikka toimi ja moottorikin lienee rikki? Meistä kumpikaan ei halua purjehtia juuri nyt ja uiminenkaan ei kuulu himoharrastuksiin enää.

4. Vene nostettaisiin pukeille Kanarialla. Se täytyisi tyhjentää homeisista patjoista ja tavaroista, joista kertyy varmasti siirtolavallinen roskaa. Ja jos sitä ei ole "putsattu" aiemmin, mitä jollalle, perämoottorille etc tehtäisiin? Ja miten se sitten saataisiin kalliin säilytysajan jälkeen Suomeen?

Kaikki 4 vaihtoehtoa tuntuvat melkoisen kummallisilta.

Tosiasia vain on, että siellä kelluu meidän omaisuutta yhden kerrostalokaksion verran.
Yksin.
 Ja me vain ihmettelemme vakuutusyhtiön kanssa miten tässä näin pääsi käymään!