Työ

Kun lähtee tuollaiselle matkalle, putoaa yhteiskunnan rattaasta melkoisen kauas. Monessa suhteessa.
Elämänarvot muuttuvat jo muutaman vuoden matkalla.Kiire häviää elämästä. Kännykkä ei ole tärkein kapistus kotoa lähdettäessä.Raha ei ole paras kaveri.Taikka televisio.

Muutaman vuoden kiireetön elämä on tehnyt sen, että "uskaltaa" tehdä erilaisia asioita.
Olen kokeillut viime aikoina työrintamalla aidan valttaus hommia, katon maalausta, porraskäytävän siivousta, saunojen pesuja, kotisiivousta ja maatalouslomitusta. Järjestänyt juhlatarjoiluja.
Verottajalta nousee tukka pystyyn, kunhan tulee veroilmotuksen aika, mutta antaa nousta vaan.Siinäpähän on ihmettelemistä työnantajien ja laskutettujen sekamelskassa.Mutta on tosi hauska kokeilla eri ammatteja.
Töitä on tupsahtanut bloginlukijoiden kautta ja osa on löytynyt netistä.

Nykyisin seuraan silmät kovana, miten rappukäytävät on tehty, onko siivousta ajateltu lainkaan. Jätän pyöräni kellariin siten, että siivoojan on helppo imuroida välistä.
Kävellessä tulee katsottua talojen aitoja sillä silmällä, josko niitä täytyisi maalata.Entä kuka hoitaa ikääntyvien ihmisten pihatyöt?

Tänään kävin Tarjoustalossa ja kassalla oli elämäänsä sekä työhönsä tympiintynyt nuori nainen. Tiuski asiakkaille ja oli epäkohtelias. Harmitti vietävästi hänen puolesta. Hänellä oli työpaikka ja kehtasi vielä käyttäytyä moukkamasesti.

Samoin eilen aamupäivällä loikki kerrostalon käytävällä miesporukka remonttihaalareissa kaljapullot kädessä, matkalla takaisin töihin. Tuiterissa jo ennen puoltapäivää ja omistavat sentään työpaikan. Mitä meitä ihmisiä oikein vaivaa? Asiat on kuitenkin hyvin melkeimpä kaikilla ja silti ollaan nenä nyrpyssä.