Paraisten Venekerho 50 - vuotta

Istun Vaioni ääressä olohuoneessa, lumenvalkoinen näkymä sekä makuunhuoneen ikkunasta että olohuoneen ikkunasta saa minut hyvälle mielelle. Lunta - tuota kauan kaipaamaani lunta on nyt satanut sen verran, että kaikkialla on niin valoisaa.

Orava hyppii kerrostalon edessä olevissä männyissä iloisena, muutamat linnut lennähtelevät puusta toiseen. Täytyy myöntää, että kaipaan vähän omakotitalon aikoja – sai luoda lunta ja ruokkia lintuja...

Mutta toisaalta on niin helppo laittaa ovi kiinni lähtiessään ja olla huoletta viikonlopun poissa, asunto on yhtä lämpöinen takaisin tullessa ja kaikki toimii.

Ajelemme Hyvinkää -Parainen väliä aina kun on tarvis tai hyvä syy.

Viime viikonloppuna oli se viime mainittu, sillä Paraisten Venekerho täytti komeat 50 vuotta.

Kerron pienen tarinan, kuinka ”meidät kalasteltiin” aikoinaan Venekerhon jäseniksi.

Meillä oli siihen aikaan Kenguru – niminen pitkäkölinen Dragon Snapper- merkkinen vene. Hidas ja kömpelö. Purjehdimme Ahvenanmaan ympäri ja olimme jossain vaiheessa vastatuulessa kapeassa rännissä. Eihän sillä veneellä luovittu, joten pikkuruinen moottori vei meitä eteenpäin. Takaa tuli hurjaa vauhtia purjevene luovien kovaa vauhtia. Muistutin Kengurun kapteenia väistämisvelvollisuudestamme, johon hän tietävästi tokaisi, että kyllä me ennätetään alta pois. Toisin kävi. Purjevene joutui muuttamaan takiamme kurssia ja meitä hävetti... Saavuttuamme vierasvenesatamaan, ainut vapaana oleva paikka sattui olemaan kyseisen purjeveneen vieressä.

Olimme velkaa ainakin konjakit, ellei enemmänkin.

Illan aikana selvisi, että olimme törttöilleet itse Paraisten Venekerhon kommodorin edessä, mutta onneksi konjakkia oli paljon eikä Herrasväki Ruotsalaiset olleet tosikkoja. Päädyimme kompromissi ratkaisuun - ei muistella pahalla ja jotta liitytään Venekerhoon.

Ja tässä sitä nyt sitten istuttiin Marjaanan ja Sepon pöytäseurana Venekerhon 50 -vuotis juhlassa Paraisten VPK talolla. Näin se elämä järjestää.

Pöydät oli katettu kauniisti ja meriaiheisesti. Hyvä ruoka tarjoiltiin pöytiin ja meidän tehtäväksi jäi vain nauttia juhlista. Siinä istuessamme, mietimme, olemmeko ainoat venekerholaiset, jotka eivät asu Paraisilla eivätkä käytännössä omista venettä? Aika absurdi juttu...

Vaikka pukukoodina olikin tumma puku, oli Hentin Karibialta ostetulta paidalla niin erikoinen tarina, että se sai hoitaa valkoisen paidan virkaa.

Illan mittaan jaettiin kaikille ansioituneille mitaleja ja meidän hämmästykseksi meidätkin pyydettiin lavalle. Eihän meidän saavutukset ole mitään verrattuna kerhon toimeliaisiin jäseniin ja heidän lukuisiin pyytettömiin työmääriinsä nähden. Mutta suurella kunnioituksella otimme tunnustuksen vastaan – Vuoden Purjehtijat pokaalin.

Illan musiikista vastasi LBB eli Low Budget Band. Kyllä iltapuvut saivat kyytiä ja hiki virtasi, kun pojat soittivat musiikkia. Tarjolla oli musiikkia jokaiseen makuun ja vuorokausi oli jo vaihtunut sunnuntain puoleen, kun pääsimme painamaan päämme ”Bed&Breakfast Raitojen” kotiin.

Isot onnittelut Paraisten Venekerholle vielä kerran ja kiitos tunnustuksesta!