Matkamme aikana säilytin venekansiossa joitakin merkityksellisiä asiapapereita. Esimerkiksi asioista, joita oli tehty ensimmäistä kertaa elämässä.
Kuinka hauskalta tuntuikaan löytää veneen kansioista Kielin kanavan maksukuitti.Siinä muistui mieleen elämämme ensimmäinen kanavakruisailu Serenalla.
Tai "Declaration for yacht" arrival - ilmoitus Barbadokselle saapumisesta, päivätty 4.1.2011 klo 12.45. Päällimmäisenä muistui mieleen kävelymatka Bridgetownin laivaterminaaliin, jossa ilmoittauduttiin tulleeksi maahan. Kävellessä trooppinen kuuma ilma, värikkäin vaattein pukeutuneet iloiset ihmiset, vapaana juoksevat kanat aivan turkoosin sininen meren vieressä tekivät melkoisen vaikutuksen. Ja virkaintoa puhkuvat viranomaiset, jotka esittivät kummalllisia kysymyksiä, kuten "onko teillä kuolleita veneissä". Alkoholia oli vielä Atlannin ylityksen jälkeen ( papereden mukaan) 6 litraa...Vaikka papereissa onkin homeen ja Karibian tuoksu, on ne mukava säilyttää muistona, samoin kuin kaikki kuoletetut kortit, Kelan Eurooppa kortti tai meriveden huuhtomat valokuvat, joista ei enää tunnista ihmisiä. Kaikki nuo ovat selvinneet meidän kanssamme onnettomuudesta kotiin. Sen kunniaksi ne pääsevät joku päivä taulun muodossa kotimme seinälle.
Tavallinen Nokian simpukka känny lähti käyntiin muina miehinä. Vaikka olikin Hanneksen mukaan saanut veneen kallistaessa kuulema aimo huuhtelun merivettä päällensä ollessaan veneen sisäpuolella olevalla hyllyllä.
Spotti vilkkui valoaan paketista purettaessa. Kunhan saamme ostettua uudet erikoispatterit, selviää, toimiiko kapistus vielä moitteettomasti.
Koruista tuli kuin uudet pienen kiillotuksen jälkeen. Mukava muisto 50- vuotisjuhlista.
Canon starttasi käyntiin saatuaan uutta virtaa akkuunsa. Muistan, kuinka ostimme tänäkesänä uuden Canonin menetetyn tilalle ja ostaessamme sanoin Hentille "ja eikös meidän tuurilla saada se vanha kamera vielä takaisin ja sitten meillä on kaksi digijärkkäriä" Ja niinhän meillä nyt on!
Vaan voidaanpahan nyt molemmat kuvata vaikka samaa kohdetta ja vertailla otoksia.
Läppäreitä on nyt 4 eikä vesitiiviillä koneella täällä Hyvinkäällä tee juurikaan mitään, sen verran vähän on vettä ympärillä.
Mutta ehkäpä meillä on joku päivä vaikka vene ja käyttöä vesitiiviille koneelle?
Ranskalaisen sota-aluksen miehistö oli irroittanut - yllätys, yllätys - karttaplotterin, joka muuten oli aikoinaan Hentin 50 - vuotislahja. Siitä puuttuu tietty johdot, mutta eiköhän siihen sellaisen jostain saa.
Kapistus voisi vaikka toimiakkin. Koneen sisälle taisi jäädä Euroopan kortti.
Lokikirjoja olen plaraillut varovaisesti. Ei niinkään, etteikö Helmiveneen tekemät kirjat olisi kestäneet moista myrskyä, vaan lähinnä tapahtumat juuri ennen onnettomuutta muistuvat mieleen vahvoina. Vaan joku päivä voisin laittaa johonkin blogitekstiin otteita kirjasta.
Kylläpä oli onni, että oli laadukkaat, käsinsidotut lokikirjat ja lyijykynällä kirjoitettua tekstiä. Jäipähän niistäkin muistot tallelle. Kiitos kuulu Virpille hyvästä työstä!
Meidän joulupaketista on siis ollut iloa pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti