BUDJETTEJA

Moni suunnittelee matkallelähtöä ja miettii budjettia. Moni kyselee matkalle lähteneiltä budjettia. Veneilijät vertailevat keskenään budjetteja. Kuinka monella on sitten budjetti ja pitääkö se?
Joutuuko tiukan budjetin mukana elävä sanomaan kiitos ei naapuriveneilijöiden kutsuessa "Happy Houriin"? Vai meneekö budjetti sekaisin kun on niitä "Happy Houreita"?
Paljon kysymyksiä eikä yhtä vastausta.

Olemme jutelleet monien veneilijöiden kanssa ja suurin osa on sitä mieltä, että tiukat budjetit eivät pidä – aina tulee jotakin hauskaa, mihin voi rahansa haaskata tai jotakin ikävää mihin ne häviävät.
Hauskanpito liittyy yleensä ruokaan sekä juomaan ja ikävä liittyy veneen yllättäviin korjauksiin.

Budjetin laskeminen on osaltaan haasteellista, sillä mitä kaikkea siihen laskee, kun asumismuoto on niin kummallinen?

Itse emme ole (uskaltaneet) pitäneet tarkkaa kirjaa kuluista, joten ei ole yöunet menneet sen takia.

Mutta eräs ahkera pariskunta oli merkinnyt 5 vuoden ajan kaiken ylös ja laskenut keskiverto kuukauden kulut. Kolme vuotta oli kulunut Välimerellä ja kaksi Karibialla. Lopputulos oli n. 2400 euroa kuukaudessa. Melko hyvä, kun ottaa huomioon, ettei ole tuloja lainkaan. Ja oliko siinä laskettu esimerkiksi eläkkeen menetykset ym. joita ei tule ajatelleeksi.

Ruotsalaisen pariskunnan kuukauden kulut jakautuivat seuraavasti ja valuuttana on euro

Elintarvikkeet, hygienia  740
Ravintola, baari, pyörä- ja autovuokrat 250
Puhelin ja netti  138
Satamamaksut 270
Veneen ylläpito 300
Diesel 70 (moottoritunteja 3000 viiden vuoden aikana eli 600 vuodessa, olisiko ladattu akkuja?)
Lennot kotimaahan 126
Veneen vakuutus 138
Huonekalujen varastointi kotimaassa 110
Muut kustannukset 200

Yhteensä noin 2400 euroa

Täytyy muistaa,että summat ovat keskiarvoja. Satamamaksut Välimerellä vastaan nolla-ankkuroinnit Karibialla. Absolutisti tai oluenrakastaja. Perfektionisti veneenhuoltaja tai holtiton suheltaja.....

Budjettien tasoittamisesta on kuultu monta tarinaa. Mutta parhaimman tarinan palkinnon vei saksalainen pariskunta. Heillä on veneessä viikkohinta, joka sisältää kaiken, kun jalkasi veneeseen laitat. Sukulaiset ja tuttavat saavat pulittaa 1000 eurolla ja perheenjäsenet selviävät 500 eurolla.
Tarina ei kertonut, olivatko siellä edes lapset kyläilleet...

Salsan ja saksien tahdissa (PUERTO RICO, CULEBRA)

Väittävät, että naapuriveneen "Blue Guitar" omistaa itse Eric Clapton...

Culebran saari on vetänyt meidät latino imuunsa. Salsa soi kuppiloissa ja radiossa. Viime lauantaina olimme kuuntelemassa livenä paikallista musiikkia. Soittajat lipuivat puoli kymmenen aikaan ravintola Dinghy Dockiin ja alkoivat viritellä erityyppisiä rumpujaan lattialle. Lattia on yhtä kuin laituri, sillä jolla sidotaan ravintolan lattian reunaan ja pompatessa ylös oletkin jo ravintolassa, parhaassa tapauksessa suoraan pöydässä. Sinne ei siis kannata kiivetä minihameessa tai hiprakassa. Meri on valaistu ja siinä ui 15 kappaletta suuria Tarponeja, joita ihmiset ruokkivat ruoantähteillään.

Kolme henkinen bändi laittoi tuolit laiturin/lattian reunaan.  Yhdellä rummuttajalla oli kaikki sormet teipattu iloisen värisellä teipillä, toinen asetteli isoa vatsaansa rumpujen lähelle ja pian musiikki alkoi verkkaisesti. Sormet ja kämmenet taputtelivat rumpuja ja rytmi nopeutui pikkuhiljaa.

Kuulijoiden lantiot alkoivat liikkua, espanjankielistä laulua alkoi kuulua yleisön joukosta ja rumpujen rytmikäs ääni kuului tyynessä illassa. Salsan tahti veivasi niin nuorta kuin vanhaakin lantiota Ankin ja minun tanssiessa paikallisten naisten kanssa.

Olimme tutustuneet muutama päivä aiemmin näihin hauskoihin hollantilaisiin, Keimpeen ja Ankiin. Ja päätimme illan rytmien jälkeen yrittää San Juanissa salsakursseja, jos vaan saamme tilaisuuden. Lieneekö sattumaa, mutta hollantilaisten kanssa ajatukset vain menevät aina niin yksiin ja hauskanpito on taattua.

Jollassa on ollut iloiset kampaamomainokset esillä (kiitos Sannan) ja viime päivinä kaupungin laiturista onkin tullut minun salonkini.

Ank sai uuden villin frisyyrin ja tänään minulla oli asiakkaita aina Etelä-Afrikasta saakka.
Reippaat kaksoset tulivat koputtamaan veneen kylkeen, josko minulla olisi aikaa leikata koko perheen hiukset. Mikä ettei. Tavattiin laiturilla ja siitä sitten alkoivat hiukset lennellä.
Kova tuuli toimi fööninä ja perheen jäsenet peilinä.

Sain taas tilaisuuden kuulla mukavan tarinan. Perhe on purjehtinut jo muutaman vuoden ja teini-ikäiset kaksostytöt tekevät joka päivä 6 tuntia koulutehtäviä ja loppuaika on vapaata. Reissuaikaa on vielä kaksi vuotta jäljellä ja matka jatkuu kohti New Yorkia, minne mahtaa hieno tulla veneellä!

Siinä jutellessa selvisi, että he tunsivat s/v Shilohin Johnin & Hollin sekä Johnin & Shirleyn, joiden kanssa vietimme aikaa marras - joulukuussa.

Viime viikolla Teemua parturoidessa USVI:lla tuli amerikkalainen turisti kysymään itselleen hiusten leikkuuta.
Kuultuaan minun kotimaani, hän alkoi innoissaan kertoa olevansa Suomalaista sukua. Isovanhemmat olivat Suomesta ja/tai Ruotsista. Nimiltään Viitala ja Lindström. Voisi olla vaikka Paraisilta…

Kyllä elämä on sattumia täynnä – istut hiekkarannalla parturituolissa, johon olet joutunut sattumalta ja sattumalta parturi on Suomesta.

Välillä saan tosi vaativan asiakkaan saksieni alle

Buenos Dias, Puerto Rico. Culebran saari

Saaret pysyvät Neitsyinä, sillä olemme nyt ”Spanish Virgin Islands” ja saari on nimeltään Culebra.
Pitkästä aikaa näimme hyvin viitoitetun väylän, joka johti Deweyhin, saaren pääkaupunkiin. Ja mainittakoon tässä vaiheessa, että asukkaita koko saarella on 2000…
Luulimme paikkaa ihan tuppukyläksi ja arvelimme, mahtaako sitä saada ruokaakaan kaupasta, mutta saimme pitkän nenän.
 
Maahantulo muodollisuudet hoidettiin maailman ystävällisin tavoin, jollalaituri on uskomattoman hieno, ihmiset ystävällisiä ja kaupasta saa kaiken tarvitseman ja vielä puoleen hintaa siitä mitä BVI:ltä!!! Eli lahdessa on meille kaikki tarpeellinen, jopa Dinghy Dock Restaurant, jossa on hyvä netti ja palvelu. Ja palokunnan mäellä käyskentelee pari hyväkuntoista hevosta.

Hieno parturipuodin maalaus

Eikä faunan puolestakaan ole valittamista.

Eilen olimme lähdössä ankkurilahdesta rantaan. Irrotin ensimmäisen narun ja heitin sen jollan pohjalle. Samassa sieltä pomppasi leguaani mereen ja sukelsi pitkään. Sain viritettyä kameran ja napattua pari kuvaa. En tiedä kumpi oli enemmän ihmeissään tapahtuneesta – minä vaiko eläin, mutta olisipa ollut kiva nähdä, kun se kiipesi jollaan ja nautiskeli auringosta jollan keinuessa nätisti aalloilla!

Vuokrasimme pyörät ja poljimme läähättäen ylämäkiä pitkin ja alamäkiä hurjasti viilettäen kohti Flamenco Lagoonia. Huomasimme vasta tulomatkalla, että Hentin etupyörä oli nippanappa kiinni…

Ottaa koville nämä ylämäet

Short Billed Dowitcher & Black Necked Stilt

 

Ranta kuhisi pieniä rapuja, metsässä huutelivat villinä oleva kanat sekä kukot kilpaa ja lagoonin pohjukassa oli melkoinen suma lintuja. Otimme kamerat esille ja siirryimme kuvaamaan eri paikkoihin. Kuulin melkoisen molskahduksen, mutta ei huutoa ja pian kuului toinen samanmoinen. Päättelin, ettei se voinut olla Hentti, sillä mitään noitumisen ääniä ei kuulunut. Kuvasin vielä hetken lintuja, ennen kuin ne kaikki lennähtivät säikytettyinä pois.
Pääsimme puhe-etäisyydelle ja kysyin, mikä ihme siellä molskahti? Kuulemma isoja leguaaneja pudottautui puusta veteen! Mikä leguaanipäivä meillä olikaan.

Tulomatkalla bongasimme vielä kauriin (vai mikä se nykyisin on Eu-direktiivien mukaan?) kävelemässä rauhallisesti lagoonin jättömaalla.

Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa näin paljon eläimiä.

Autoissa täällä on villin lännen meininki. Autoja on paljon - golfauton mallisia, jeeppejä ja avolava-autoja, joiden konepelti saattaa olla täyteen liimattu tinasotilaita. Virallinen rekisterikilpi tarvitsee olla ilmeisesti vain takana ja etuosan saa koristella miten haluaa. Mutta liikenne sujuu joustavasti ja poliiseja näkee joka puolella. Varkauksia ei täällä kuulemma harrasteta.

Palokunnalla on jo henkilökunta ulkona odottamassa keikalle lähtöä

Joten Culebra pääsee meidän suosikkilistalle Dominican seuraksi!

Rikas mies jos oisin...

Täällä Karibialla näkee usein melkoisen kokoisia luksusjahteja. Jotta saat kuvan kokoluokasta, kuvittele, että heidän kalastusvene on samankokoinen kuin meidän Serena. Kannella on helikopteri, vesijettejä ja kaikkea vesiharrastuksiin liittyviä härpäkkeitä.

Uteliaisuus herää, kun niitä näkee ympärillä – mitä ne maksavat ja ovatko ne yksityisveneitä vai vuokraveneitä?

Saimme vähän hintatietoja vuokraveneestä, hulppeasta sellaisesta meidän tuttavalta…
Yksi viikko maksaa 500 000 euroa. Jaha. Ja sitten ei kun laskemaan.

Jos Hentin palkka kokonaisuudessaan olisi laitettu sivuun noin 30 vuoden ajan, voisi hän nyt vuokrata jahdin viikoksi. Ihanaa. Mutta sitten ei rahaa olisikaan jäljellä dieseliin, saati satamamaksuihin. Mutta olisi viikon ajaksi julmetun kokoinen kelluva linna käyttöön…