Tänään oli vuorossa hevosesta luopuminen( vai pitäisikö sanoa hevosen lahjoittaminen), joka sinänsä ei tuntunut surulliselta, sillä Caprin osaltahan paikka pysyy samana ja uudet omistajat ovat "sisään ratsastaneet" Capria jo jonkun aikaa.Hevonen sopii hyvin heidän käyttötarkoituksiin -osaava ja kiltti, ikää kertynyt komeat 29-vuotta, joten turhanpäiväiset hölmöilyt on jo tehty kauan sitten.Joten turvallinen niin lapsille kuin aikuisillekkin, lapsiakin voi laittaa kaksin kappalein selkään ja vaikka ilman satulaa.Teimme paperit, joissa heistä tuli uusia omistajia ja kävimme läpi hoito- ja ruokintaohjeita.Valitsimme haavavastaavaksi toisen omistajista, joka on sairaanhoitoalalla
ja toiselle lankesi vastuu rehujen hankkimisesta.Lupasin pitää "satulasulkeiset" eli puretaan suitset ja satulat osiin pestään ja kasataan, jonka jälkeen ne pitäisi sopia hevoselle.Siinä piisaa ohjelmaa pariksi tunniksi ja lupasin tilata samaan yhteyteen hampaiden raspauksen,voidaan odotella sitten hevosen heräämistä rauhoittavista varusteita pesten.Kakkukahvit kruunasivat juhlallisen hipposhetken..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti