Sumuisia päiviä

Viime ajat ovat menneet kuin unessa - ei juuri tiedä mitä ja milloin on tapahtunut vai onko ollenkaan tapahtunut. Mutta oletan, että Roban turbokierteestä tähän päivään eletty aika meni jotenkin seuraavanlaisesti:

1.       Veneen vesille laskun yhteydessä köli sai vähän neniinsä,jouduimme tekemään avanteen ja  samalla vahvistuksen metallipalkin avulla.

2.       Koko primerointi-  ja myrkkymaalausurakka  kölin osalta alkoi uusiksi (8 kerrosta !)

3.       Lasikuitupölyn peseminen pohjasta, kannelta ja sisältä (aika homma)

4.       Uusi yritys vesille laskuun, samalla jännittäen PITÄVÄTKÖ kaikki uudet läpiviennit vuotamatta.

5.       Mastojen asennus.

6.       Tavaroita pakattiin asunnolla ja lastattiin kaappeihin veneellä. Osa säilytystilasta on menetetty uusien toimintojen vallankaappauksen johdosta.

7.       Sirkkelöitiin viimeisiä puuosia veneeseen, ennen kuin sirkkeli vietiin säilöön vuosiksi.

8.       Turusta täytyi hakea viimeisiä hankintoja veneeseen ja uusi Elvispuku oli myös valmis.

9.       Uimatason teko. (Yhdistetty pöytä)

10.   Haastatteluja radioon ja lehtiin (jostakin olivat kuulleet lähdöstämme)

11.   Ruoripilotin asennusta ja muita sähkötöitä.

12.   Jollan pesu, verhojen ompelua, pankki- ja veroasiat lähtökuntoon.

13.   Palapeli 20 patjan kanssa- mikä kuuluu minnekkin.

14.   Koepurjehdusta  ja kalibrointia

15.   Loppusiivoaminen  asunnolla ja veneellä.

16.   Lähtöjuhlat ma 20.6 lähisukulaisille, asiakkaille ja kavereille.

Lähdön tunnelmaa

Kauan aikaa sitten mietimme itse lähtöä, ja päädyimme aikaisemmista vuosista viisastuneena ottaa aikalisän. Yleensä lähtöä edeltävinä päivinä on kiire ja stressi, saati sitten kun on lähdössä vähän pidemmälle matkalle. Alkumatka menee kireällä tunnelmalla ja melkeinpä murha-ajatuksia hautoen. Niinpä päätimme Paraisilta lähtöpäiväksi maanantain (kaikki haluavat yleensä olla viikonloput veneilemässä tai mökillä) ja juhannus vietettäisiin Korppoossa ”surunauhanaapureiden” Ansun ja Arin luona. Sieltä matka jatkuisi hyvin levänneinä kohti Gotlantia, Korppoosta  mukaan saamme ammattikokin ja hyvän purjehdustaidot omaavan Evan, Hentin siskon. Mutta ennen lähtöä oli asiakkaiden ja kavereiden pyynnöstä juhlat venehallissa. Saimme lähtölahjaksi itse toivomia reseptejä ja hyödyllisiä tavaroita veneeseen ja erilaisia laululahjoja, jopa cd:n, johon oli äänitetty maamme laulu suomeksi ja ruotsiksi.  Vaikka olinkin päättänyt olla vetistelemättä, oli nenäliinalla kuitenkin kokoajan käyttöä. Kaiken lähtövalmistelujen keskellä ei ole ennättänyt ajatella varsinaista lähtöä, mutta hallissa se konkretisoitui. MINÄHÄN EN NÄE NÄITÄ IHMISIÄ VÄHÄÄN AIKAAN!!!!!! Viimeinen näky Airiston Kruunun laiturista irtautuessa oli ihmiset valkoisia nenäliinoja heiluttaen, osa laulaen, osa soittaen ruotsinkielistä lähtölaulua laiturilla seisten, osa juosten laitureita pitkin, niin pitkälle kuin niitä riitti. Kamera ei ollut mielessä lähdön hetkellä, mutta ei tarvinnutkaan, sillä kuva heiluttavista ihmisistä painui mieleen ja pysyy siellä.

Toivottavasti kaikki tulivat kuvatuiksi! Iso kiitos!

Aamu Seilissä

Viime aikoina uni velka on kasvanut ja nyt oli sopiva aika levätä. Nukuimme hartaasti ja pitkään. Aamupala löytyi pöytään vasta iltapäivällä ja loppuaika on mennyt ihmetellessä ja tavaroita hakien. Päällimmäisenä  ajatuksena pyörii: me tosiaan ollaan nyt matkalla jonnekkin!