Kap Verde saa jäädä

Tuuli on ollut voimakas viime päivät ja luvassa oli vielä kovempaa sekä korkeaa aallokkoa, joten kokeilemme startata torstain sijaan perjantaina tai lauantaina.
Mindelon kadut ja kujat ovat tulleet tutuiksi ja suuntasimme paikalliseen info”koppiin” kysymään neuvoa - sitä sai ja ranskankielellä tai paikallisella.. Peruskysymykseen mitä paikkoja saarella olisi, ei hän osannut kertoa. No entäpä miten bussilla pääsee saaren toiselle puolelle? Epämääräinen sormenhipaisu kartalla johonkin torin liepeille ja aikatauluihin vastaus oli, että usein. Matka-aika oli outo kysymys, eikä hän osannut sanoa kuinka kauan saaren toiselle puolelle bussilla köröttelee.
No olipahan erikoistunut postikorttien myymiseen ja pystyi niillä visioimaan, miltä muualla näytti.

Busseja ei näkynyt ja tingimme taksin ja menimme melko hiljaiseen pikkupaikkaan. Matka kesti 20 min ja tie oli mutkainen eikä muuta nähtävää varrella ollut, kuin hienoja tai rinteessä töröttäviä pelleistä kyhättyjä taloja. Muutama lehmä, koulu ja pari kilipukkia.  Baia das Gatas oli hiljainen paikka, missä oli puolivalmiita taloja myytävänä ja elämää melko vähän, ehkä joku päivä paikka on pullollaan aurinkoa nauttivia turisteja, jotka asuvat hienoissa hotelleissa. Sitä kai ne paikalliset toivovat.

Söimme lounaan paikallisessa ja ruoka oli erinomaista, vaan hintataso on kyllä kova, niin kuin paikallisetkin valittavat. Ruoka, pullo vettä, kaksi pientä olutta ja jäätelöt n. 20 euroa. Ja hinnat oli siis merkitty menyyn, joten ei tullut turistilisää.

Laaksot matkan varrella olivat yllättävän vihreitä, sillä täällä vaivaa kuumuus ja kuivuus. Torilla kuitenkin on myytävänä hedelmiä ja vihanneksia - hyviä sellaisia, joten kovalla työllä kai ne on saatu kasvamaan. 

Tänään kirjauduimme maasta ulos ja siinä menikin tunnin verran kaiken paperisodan ja paikkojen löytämisten jälkeen. Kahdessa eri paikassa täytyy ilmoittaa lähdöstään ja käteen on saatava planketti, jota näytetään Barbadoksella, että lähdetty on Kap Verdestä. Leimoja passiin ja papereihin tuli paljon, mutta mukavia olivat ja humoristisia kaikki niitä hoitavat.

Olemme ostelleet ohimennen tuoretavaraa kuten porkkanoita, papaijoita, kaalia, omenoita, appelsiineja, tomaatteja, kurkkuja sekä kesäkurpitsaa. Jogurtti on juoman muodossa ja säilyy huoneenlämmössä, joten sitä vaan myslin kanssa.
Diesel- sekä vesivarannot ovat täynnä, samoin univarastot.
vene on yltäpäältä hiekasta, mutta sunnuntaina se on vaihtunut varmaan suolaan.

Moni on kysellyt, että pelottaako meitä? No eipä sitä osaa pelätä, kun säätä ei osaa kolmeksi viikoksi arvuutella, mutta kaverit ovat luvanneet seurata säätä Suomesta Spotin mukaan ja lähettää varoituksia sateliittipuhelimeen, jos tiedossa on jotain myrskyä.

Näissä tunnelmissa ennen Atlantin ylitystä. Kipitän nyt paikalliseen internetin ihmemaahan ja yritän saada kuvia Kap Verdestä. Keep in touch.

Tuuli on ollut voimakas viime päivät ja luvassa oli vielä kovempaa sekä korkeaa aallokkoa, joten kokeilemme startata torstain sijaan perjantaina tai lauantaina.
Mindelon kadut ja kujat ovat tulleet tutuiksi ja suuntasimme paikalliseen info”koppiin” kysymään neuvoa - sitä sai ja ranskankielellä tai paikallisella.. Peruskysymykseen mitä paikkoja saarella olisi, ei hän osannut kertoa. No entäpä miten bussilla pääsee saaren toiselle puolelle? Epämääräinen sormenhipaisu kartalla johonkin torin liepeille ja aikatauluihin vastaus oli, että usein. Matka-aika oli outo kysymys, eikä hän osannut sanoa kuinka kauan saaren toiselle puolelle bussilla köröttelee.
No olipahan erikoistunut postikorttien myymiseen ja pystyi niillä visioimaan, miltä muualla näytti.

Busseja ei näkynyt ja tingimme taksin ja menimme melko hiljaiseen pikkupaikkaan. Matka kesti 20 min ja tie oli mutkainen eikä muuta nähtävää varrella ollut, kuin hienoja tai rinteessä töröttäviä pelleistä kyhättyjä taloja. Muutama lehmä, koulu ja pari kilipukkia.  Baia das Gatas oli hiljainen paikka, missä oli puolivalmiita taloja myytävänä ja elämää melko vähän, ehkä joku päivä paikka on pullollaan aurinkoa nauttivia turisteja, jotka asuvat hienoissa hotelleissa. Sitä kai ne paikalliset toivovat.

Söimme lounaan paikallisessa ja ruoka oli erinomaista, vaan hintataso on kyllä kova, niin kuin paikallisetkin valittavat. Ruoka, pullo vettä, kaksi pientä olutta ja jäätelöt n. 20 euroa. Ja hinnat oli siis merkitty menyyn, joten ei tullut turistilisää.

Laaksot matkan varrella olivat yllättävän vihreitä, sillä täällä vaivaa kuumuus ja kuivuus. Torilla kuitenkin on myytävänä hedelmiä ja vihanneksia - hyviä sellaisia, joten kovalla työllä kai ne on saatu kasvamaan. 

Tänään kirjauduimme maasta ulos ja siinä menikin tunnin verran kaiken paperisodan ja paikkojen löytämisten jälkeen. Kahdessa eri paikassa täytyy ilmoittaa lähdöstään ja käteen on saatava planketti, jota näytetään Barbadoksella, että lähdetty on Kap Verdestä. Leimoja passiin ja papereihin tuli paljon, mutta mukavia olivat ja humoristisia kaikki niitä hoitavat.

Olemme ostelleet ohimennen tuoretavaraa kuten porkkanoita, papaijoita, kaalia, omenoita, appelsiineja, tomaatteja, kurkkuja sekä kesäkurpitsaa. Jogurtti on juoman muodossa ja säilyy huoneenlämmössä, joten sitä vaan myslin kanssa.
Diesel- sekä vesivarannot ovat täynnä, samoin univarastot.
vene on yltäpäältä hiekasta, mutta sunnuntaina se on vaihtunut varmaan suolaan.

Moni on kysellyt, että pelottaako meitä? No eipä sitä osaa pelätä, kun säätä ei osaa kolmeksi viikoksi arvuutella, mutta kaverit ovat luvanneet seurata säätä Suomesta Spotin mukaan ja lähettää varoituksia sateliittipuhelimeen, jos tiedossa on jotain myrskyä.

Näissä tunnelmissa ennen Atlantin ylitystä. Kipitän nyt paikalliseen internetin ihmemaahan ja yritän saada kuvia Kap Verdestä. Keep in touch.