 |
| Nettilässä |
 |
| Iso ja pienet pojat puussa |
 |
| Paikallista laidunmaata ja cattleeagret karjan seurana |
 |
| Puhelinkoppeja löytyy joka kulmalta |
Saimme veneemme kiinni poijuun eikä kestänyt kauan, kun vene kiinnittyi kylkeen ja ranskaa puhuva henkilökunta tuli keräämään tietoja veneestämme sekä rahaa poijusta. Yö maksoi 9 euroa, mikä tuntui ilmaisten ankkuripaikkojen jälkeen mukamas kalliilta, vaikkei se sitä nyt edes ole.
Terre de Haut on yksi Guadaloupen kahdeksasta saaresta. Saari on pieni, asukkaita ei ole edes kahtatuhatta. Saarelle saapuu päivittäin monia matkustaja- aluksia tuoden mukanaan tuhansia turisteja. Suurin osa viipyy saarella vain muutaman tunnin ostellen vaatteita, matkamuistoja tai syöden paikallisia herkkuja ravintoloissa. Hintatasoa ei ole vaikea arvata – hinnat muistuttivat Suomen hintoja ja tuntuivatkin Domimican jälkeen kohtuuttomilta.
Ranskan kieltä kuuli kaikkialla ja harvempi puhui englantia. Katukuvassa näkyikin ranskalaisuuden parhaat puolet - kohtelias käytös, lukuisat ravintolat ja kahvilat. Paikalliset huristelivat betonisia katuja pitkin mopoilla, golfautoilla tai polkupyörillä. Autoja näkyi melko vähän. Iltapäivisin yleinen näky oli 3 koululaista, laskemassa alas jyrkkää katua yhdellä ja samalla pyörällä, jota kukaan ei liiemmin ohjannut. Näyttivät osaavan hommansa.
Saarella oli tarjota meille kivoja kävelyteitä, paljon eläimiä ja jopa koralleja. Mutta suurimmalla osalla oli kaipuu Dominicaan, joten palasimme sinne jo keskiviikkona. Paluumatka ei ollut yhtä paha, mutta ei sitä olisi yhtään kauemmin halunnut jatkaa.
Saarella oli tarjota meille kivoja kävelyteitä, paljon eläimiä ja jopa koralleja. Mutta suurimmalla osalla oli kaipuu Dominicaan, joten palasimme sinne jo keskiviikkona. Paluumatka ei ollut yhtä paha, mutta ei sitä olisi yhtään kauemmin halunnut jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti