Dominica- Guadaloupe

Päivät menivät nopeasti, kuuden ihmisen liikkeelle saaminen on aina oma hommansa ja retket veivät tietenkin oman osansa ajasta.  Jarkko taikoi meille kulinaristisia nautintoja linsseistä sopan muodossa sekä hirvisäilykkeestä tuli taivaallista kastiketta. Hedelmät ja vihannekset ovat täällä tuoreita eikä niiden hinta ole tähtitieteellinen, joten useimmiten nautimme aamiaisella hedelmiä puuron kanssa.

Vinse ja Olwe oppivat snorklaamaan tosi nopeasti ja sitä harrastettiinkin monta kertaa päivässä. (Ihme ettei pojille kasvanut eviä loman aikana.) Koralleja ei ollut paljon lähivesissä, mutta ei se meitä haitannut, sillä näimme kaloja murenoista kampelaan. Ja koska aurinko paistaa täällä niin voimakkaasti, oli meillä kaikilla t-paidat suojana, ettei iho palanut kirkkaassa vedessä.

Olwe nauttii elämästä

Vinsen sormet ja rapu

Tuleva kapteeni Olwe

Sannakin pääsi ohjaamaan

Kummipoika Vinse

Rannalla on kaksi isompaa ravintolaa, joista toinen, Blue Blay, on erikoistunut hyvään ruokaan. Aamuisin sinne kannettiin puolitoista metristä kalaa, joka takasi illan annoksien tuoreuden.Keittiöstä tuli yleensä palaneen käryn tuoksu, mutta lopputulos oli aina priima. Kokki hääräili lilan värinen suihkumyssy päässä ja näytti enemmänkin olevan matkalla suihkuun. Paikkoja ei ollut montaa, mutta joka ilta ravintola oli täynnä.

Toinen, Big Papa, on rento reggae paikka. Joskus musiikki jatkui siellä aamu neljään saakka ja sitä sai kuulla veneessäkin, halusipa tai ei. Päädyimme eräänä iltana kuuntelemaan koko porukalla reggaeta – kolme laihaa kaveria soitti musiikkia epävireessä olevilla laitteilla ja musiikki tuli ulos puurona, mutta kun sitä oli aikansa kuunnellut, ei sitä enää huomannut. Hiekka lattiana ja yksinkertaisesti kyhätyt pöydät merenrannalla varmistivat aidon Karibialaisen tunnelman.

Vieraillamme ei ollut aiempaa purjehduskokemusta ja sen takia yritimme odotella leppoisampia tuulia. Kuitenkin ensimmäiset viisi päivää olivat tuulisia eikä säätiedote luvannut sen parempaa tuulta, päätimme startata sunnuntaina kohti Guadaloupea.

Onneksi matka ei kestänyt neljää tuntia enempää, sillä sivutuulen nostattamat aallot kastelivat ensikertalaiset suolavedellä ja veneessä oloa voisi verrata pesukoneen linkousohjelmaan. Osalla tuli pahoinvointia eikä ensimmäinen purjehdus varmastikaan ollut niitä mukavampia kokemuksia. Mutta meistä kaikista nuorin, Olwe, osoittautui ilmiömäiseksi ruorinpyörittäjäksi! Hän sihtasi tiukasti horisonttiin ja teki ruoriin automaattisesti korjaavan liikkeen niin tarvittaessa. Eipä ole kukaan aiemmin pystynyt samaan