Joulumme
alkoi oikeastaan torstaina. 18.12. Aika monta päivää ennen
jouluaattoa.
Silloin
tuli Hentille soitto DHL:ltä ja kysyttiin josko olisi kotona, kun
olisi joku lähetys tulossa kotiovelle.
Hentti
oli onneksi kotikatumme toisella puolella ja pääsi
vastaanottamaan 25 kg painoista pakettia.
Paketti
oli lähetetty Martiniquelta sunnuntaina taikka maanantaina ja oli
siis jo torstaina Suomessa.
Niinkuin
sitä on odotettu ja loppujen lopuksi kun saimme oikean henkilön
kanssa yhteyden, alkoi tapahtua!
Suuri
kiitos kuuluu Nicolas Tamicille, joka laittoi paketin postiin,
vaikkei siinä vaiheessa ollut saanut meidän rahalähetystä täältä
Suomesta tililleen.
Hän
kertoi sähköpostissa toimineen Joulupukkina ja siten halusi
ilahduttaa meitä kaiken huonon tuurin keskellä.
MERCI BEAUCOUP NICOLAS!
Avasimme paketin ja sieltä löytyi vaikka mitä aarteita.
3 läppäriä,
Spot, 4 passia, ajokortti, koruja, Hentin laulunsanoja (joko löytäjä
on ollut musiikin harrastaja taikka sitten niitä suomen-ja
ruotsinkielisiä sanoja on luultu tärkeiksi asiakirjoiksi...)
Mukana
oli myös lokikirjat numero 1 ja 3. Yes.
Löytyipä
sieltä rakkaat Canon ja Olympus- kameratkin.
Garminin
käsi Gps ja karttaplotteri.
Kaikki
veneen ja meidän tärkeät asiapaperit.
Lista
on melkoisen pitkä, mutta ihana.
Koneita
ei olla vielä uskallettu käynnistää, antaa niiden kuivua rauhassa
ja osa koneista on ilman latureita, sillä nehän ovat veneessä.
Vaan eiköhän niistä jotain toimintaa saada ulos.
Osa
tavaroista oli ruosteessa, osa homeessa, mutta yleisesti ottaen
tavarat olivat melkoisen hyvässä kunnossa.
Ja
kuten sanottu, vaikkei mikään vempain toimisi, on niillä melkoisen
suuri tunnearvo.
Suurin
onnenaihe kuitenkin on lokikirjat – niissä on niin paljon tarinaa
ja muistoja.
Voiko Joulua alkaa enää paremmin viettää?