Ostoksilla (St Martin)

Rautakaupat ovat yksi niistä mukavimmista kaupoista, sieltä kun löytyy aina jotakin tarpeellista. Ja mikä parasta, siellä ei mies mutise, että tarviitsä nyt ihan oikeesti tommosta…
Karibian saarilla on melkoinen kirjo rautakauppojen suhteen. Pienimmissä putiikeissa hyllyistä ei löydy montaakaan tavaraa ja joissakin taas kaikki on tiskin takana, mutta auttavainen ihminen aina lähellä. Isot varastot ovat ulkona, pakkastahan täällä ei tunneta. Tällä saarella lienee Karibian suurin ja modernein rautakauppa ACE. Kerroksia on jopa kaksi- ensimmäisessä maalit ja masiinat, toisessa sisustus ja puutarha.

Hintataso on melko suomalainen, voit löytää laadukkaita koneita ehkä hiukka halvemmalla.
Suomalaista Mirka- hiekkapaperia ei mikään voita ja sitä tarvitaan veneessä aina. Hintaan kaksi dollaria arkki.

Venetarvikeosasto on melko laaja ja huomattavasti edullisempi kuin venetarvikeliikkeessä.
Mutta hauskinta on ovella seisova vartija, joka urhoollisesti rei’ittää kassakuitin joka kerta sieltä poistuttuamme. Kysyttyämme, miksi, hän vastasi rehellisesti silmiin katsoen, ettei hänellä ole aavistustakaan. Mutta kun pomo käskee, niin on parempi totella. Siinäpä vasta Vuoden Työntekijä!

Venetarvikeketjuja täällä on kaksi – Island Waterworld ja Budget Marina. Molempia löytyy melkein joka saarelta ja hinnat melko samat molemmissa. Putiikin koko vaihtelee maan vaurauden mukaan. Täällä on isot rahat kyseessä, saarihan kuhisee isoja jahteja - omia ja vuokrattavia. Ja kun on veneistä kyse, niin ainahan siellä on joku paikka rikki. Myytävää tavaraa siis piisaa.

Asioimme viimeksi Budget Marinassa ja kassalla oli melkoinen jono. Avuksi hyppäsi muhkean hiuspehkon omistava mies. (Näissä maissa muhkeus peitetään monesti sukkahousukankaasta tehdyllä hatulla, niitä saa ihan kaupasta erivärisinä). Roland pyyteli anteeksi, ettei yleensä ole kassalla, vaan ajatteli auttaa…Siinä vaiheessa meidän oli myöhäistä vaihtaa jonoa.

Viisi tuotetta meni näppärästi tietokoneelle, mutta sitten kaveri sai koneen sekaisin. Vanessa, help me, please. Mutta Vanessalla oli täydet kädessä oman kassan kanssa. Välillä piti juosta myymälän poikki hakemaan hintaa tai koodia, välillä juostiin asiakkaan perään ulos, kun oli unohtunut ottaa kuittaus. Tai kysäistiin asiakkaalta, että myydäänkö meillä tällaistakin ja mikähän tuote mahtaa olla? ( oli perämoottorin suojakuori) Vanessa säntäili edestakaisin ja meidän Roland soitti apua tietokoneen elvyttämiseen.

 Aika kului. 20 minuuttia ja molemmissa kassajonoissa naurettiin, ehdoteltiin kahviota tai olutautomaattia ajankuluksi. Kukaan ei hermostunut, ei jonossa eikä kassalla.
Puolituntia ja sitten kone alkoi toimia. Viimeinen moka meiltä oli, että tarjottiin pankkikorttia – lukijoita kun oli 4 kappaletta, eikä Roland tiennyt mihin ja miten kortti laitetaan. Arvuuttelimme aikamme ja kokeiltiin eri vaihtoehtoja, kunnes Vanessa saapui taas paikalle. Maksu suoritettiin ja nyt vain seuraillaan tilejä, että meniköhän se oikein…

Ruokakaupassa saa muuten olla tarkkana saako vanhaa tavaraa. Nakkeja ja juustoja myydään, vaikka päiväys on mennyt monta päivää sitten ohi. Normaalihinnalla tietty. Kun on pari kertaa saanut ostokset suurella vaivalla veneeseen, vain huomatakseen että juusto on vanhaa ja alkaa homehtua, ennenkuin sen saa jääkaappiin, on läksynsä oppinut. Nyt ei mikään epäkurantti tuote livahda ostoskoriin ennen tarkkaa syyniä.

 

Pankkiautomaatti, josta saa rahaa nousematta autosta

Muutama postilaatikko

On siinä posteljoonilla lukemista

Postilaatikko tämäkin

Kyltti onneksi varoittaa ajamasta väärään suuntaan tai muuten....

Piikit eivät taivu renkaan alla....