Saint Martin

Hentti muumilaksossa video....

Olemme St Martinilla, Ranskan puoleisella osalla saarta, jossa kirjauduimme sisään. Mutta hassua kyllä, voimme kruisailla jollalla (aina kun se toimii…) Hollannin puolelle, eikä kukaan kysele perään.

Bussit kulkevat molempien maitten välillä nonstoppina eikä passien perään kysellä. Silti jos siirrät veneesi ankkuriin Hollannin puolelle, joudut kirjautumaan sisään ja ulos maasta! Meidän silmissä tässä ei ole logiikkaa, mutta kaipa viranomaisilla on joku hyvä selitys, miksi juuri veneellä siirtyminen maiden välillä vaatii kalliit sisään - ja uloskirjautumiset.

 Video paikallisesta kalanperkauksesta

Hollannin puoli on tunnettu halvasta elektroniikasta. Mutta kuulemma halpuuden takana onkin takuu tai sen oikeastaan sen puuttuminen. Tuotteet ostetaan tehtailta ilman takuuta edulliseen hintaan. Ja hyväuskoiset turistit ostavat loman aikana edukasta elektroniikkaa. Ilman tehtaan takuuta. Menisiköhän tällainen Suomessa läpi?

Dominican jälkeen tuntuu kuin olisimme Euroopassa – suurin osa ihmisistä on valkoihoisia, juuri kukaan ei tervehdi sinua, ostettavaa tavaraa on yllin kyllin joka puolella. Tiet ovat leveitä ja asfaltoituja. Bussit ovat busseja eivätkä pakettiautoja. Katukuvasta puuttuvat kanat ja vuohet. Eikä missään kuulu enää reggaeta eikä kukaan kävele heiluvin lantein musiikin tahdissa. On ihanaa, kun sen on saanut kokea ja sitä aikaa voi aina muistella hymyssä suin!

Sää täällä Karibialla on tasaisen tuulinen, paikalliset puhuvatkin ”Christmas Wind” eli Joulu Tuulesta, jota jatkuu aina maaliskuuhun saakka. 10 m/s pitää ilman raikkaana ja saa meidät välillä palelemaan.
Täällä useamman vuoden veneessään asuneet pitävät merivettä liian kylmänä uimiseen tähän vuodenaikaan. Veden lämpötila on vielä kelvannut  meille uimiseen, onhan se lähemmäs 30 asteista.

Suzuki toimii jo meno ja paluumatkan verran. Serena puuosat ovat saaneet jo pari kerrosta uutta lakkapintaa. Istumme Shrimpsissä, joka on yhdistetty pesula ja nettilä.  Pyykit heiluvat edessä olevissa pesukoneissa iloisesti ja pian saamme ne raikkaina ja puhtaina kuivumaan veneen kannelle. Lähellä olevasta kaupasta saa ruokaa mielin määrin. Elämä hymyilee jälleen.

 Sanovat, jotta purjehtijoilla on maailman huonoin muisti!  Järkyttävän venematkan jälkeen tai kaikkien vastoinkäymisten jälkeen yksi kaunis auringonlasku saa unohtamaan tuon kaiken kamaluuden. Ja kippari miehistöineen huokaisee vain – eikö olekin kaunista ja ihanaa tämä elämä!