Parhaat lomakohteet

Seitsemän viikkoa sitten pakkailimme täällä kotona tavaroita toiveikkaina. Tänään asuntomme lattialla on kasa likaisia ja kosteita vaatteita. Venetavaraa. Asiapapereita. Lokikirjoja (löytyi sittenkin!) Muutama pari kenkiä. Loput tavarat saapuvat aikanaan meriteitse Suomeen. Tuli halvemmaksi ja helpommaksi lähettää ne, kuin raahata niitä mukana lentokentältä toiselle.

 Aikaeroon tottuminen on ollut vaikeaa. Ensimmäisenä iltana sammuimme kuin saunalyhdyt ennen kahdeksaa ja nukuimme kellon ympäri. Viime yönä uni ei tullut laisinkaan, vasta aamukuudelta tuli pieni väsymyksen tunne, kellohan oli silloin Karibialla vasta 23.00.

Unettomuuteen vaikuttaa varmasti vielä vene – tuosta kummajaisesta kun ei meinaa päästä eroon mielessään ei sitten millään.

Koetan kertoa matkamme päätapahtumat, jotta pääset kärryille, mitä siellä tapahtui. Tarinasta tulee sekava, mutta niin oli matkakin…

Seuraavat asiat on hoidettu sandaalinpohjia kuluttaen, 30 asteen helteessä ja yleensä ylämäkeen kävellen. Ja sattuneesta syystä asianajaja ei työskennellyt lähelläkään puuseppää tahi poliisi lähellä rannikkovartiostoa. Puhe – ja kirjoituskielenä oli tietenkin Karibian-englanti, epäselvä sellainen… 

•        Kävimme 6 kertaa poliisilaitoksella, neljällä eri sellaisella. Yhdellä         kertaa Suomen Kunnia Pääkonsuli oli mukana.

•        Kävimme 2 kertaa asianajajalla

•        Viisi eri neuvottelua veneen arvioimisesta, joista viimeinen onnistui, sillä halusimme mustaa valkoiselle

•        3 käyntiä puusepällä - tilasimme vanerilaatikot merikuljetukseen

•      3 käyntiä agentilla, joka hoiti merikuljetuksen

•        6 käyntiä kuljetusliikkeellä, joka hoiti merikuljetuksen, lisäksi lukuisia soittoja ja sähköposteja

•       4 käyntiä vakuutusyhtiössä, merikuljetus asiaa hoitamaan

•        Satamassa kaksi eri kertaa

•         Rannikkovartioston komentajan juttusilla 8 kertaa

•       Prepaid liittymän ostoreissu ja toisella käynnillä ostettu lisää puheaikaa, paikallispuheluihin upposi 20 -30 euron verran rahaa

•        Torilla kuusi kertaa

•        Ruokakaupassa 10 kertaa

•        Rannalla neljä kertaa

•        Pyykkikoneen ja rummun pyöritystä 14 kertaa

• Lisäksi kannoimme 11 jätesäkillistä haisevaa ja märkää tavaraa Serenasta maihin. Siivousta olisi voitu helpoimmin mitata hikilitroissa.

•  Yövyimme Cool Running Apartomentoksessa yli 40 yötä. Johtaja Sinclair muisti meitä hienolla viinipullolla. Vartijat ja siistijät pitivät hyvää huolta meistä. Asunto oli muutaman minuutin matkan päässä veneeltä. Loistovalinta sijainniltaan.

• Veneillallisilla olimme Mona F:ssä ja Skye:ssä yhteensä 4 kertaa

• Ravintola-  tai katukuppilalounaita / illallisia kertyi 16 ja hinnat niissä vaihtelivat 6 -24 euroon.

• Muutama litra olutta, viiniä tahi rommia, kuka sellaisia jaksaa laskea..

Saimme siis ensimmäiseksi selvitettyä asianajajan kanssa hinauspalkkion tai tarkemmin, että sellaista ei tarvitse maksaa.

Tilasimme arvion veneen kunnosta ja myyntiarvosta.

Seuraavaksi siivosimme veneen myyntikuntoon. Järkyttävän sotkun selvittely oli hidasta puuhaa niin sisällä kuin kannellakin. Kuumuus ja porottava aurinko ei juuri asiaa auttanut. Saimme molemmat yliannoksen pistävistä säteistä.
Lajittelimme vaatteita ja tarvikkeita omaan käyttöön, loput lahjoitimme niitä tarvitseville.

Kävimme tekemässä poliisilaitoksella rikosilmoituksen ja pyysimme kauniiden sanankäänteiden varustetun kirjeen kanssa raporttia Serenan saapumisesta Grenadaan. Saimme sen lomamme viimeisenä iltapäivänä. Raportissa kävi ilmi, että poliisit olivat löytäneet kalastajan veneestä mm jollamme, ensiapupakkaukset & tussilla merkatut säilykepurkit, joissa suomenkieliset tekstit. Loput tavarat olivat kaiketi piilotettu tai niissä ei ollut tunnistamisen helpottamiseksi suomenkielistä tekstiä. Rikospoliisi tutkii asiaa ja yrittää selvittää varastettujen tavaroiden olinpaikkaa. Ei liene helppo homma, sillä kalastaja oli matkalla Trinidadiin.

Veneen omistajuudesta oli alkuun vaikea saada selvää – periaatteessa jos emme olisi ilmaantuneet kolmen kuukauden aikana, olisi löytäjä saanut pitää sen. Mutta näin ollen vene on meidän, kun saavuimme papereidemme kanssa Grenadaan. Kiitos Ranskan merivoimien, jotka ne meille pelasti keskeltä Atlanttia.

Myynti-ilmoituksia laitoimme kaupan ilmoitustauluille, veneilijöitten aamuvehariin, veneen kylkiin ja minne ikinä niitä vain sai jättää. Blogisivuille.

Muutama utelias kävi katsomassa, vain todetakseen, että ”liian paljon hommia”.

Tuo pieni saari ei ollut niitä parhaimpia myyntiapajia, sillä kaikilla veneilijöillä yleensä oli jo vene ja harva paikallinen tarvitsi pitkänmatkan venettä. Ja jos varallisuutta oli riittävästi, mitä ihmettä tehdä projektiveneellä?

Aikamme kävi vähiin ja niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jättää vene sinne myyntiin ja toivoa parasta.

Miten myynti ja kauppakirjat sitten täältä käsin hoidetaan onkin toinen juttu, mutta se on sen ajan murhe.

Pesukone pyörii, mietimme miten tästä eteenpäin?

Mennyt 7 viikon aika sotki melkoisesti elämämme ja budjettimme. Nyt vain pitäisi löytää taas arki.
Ja käydä taistoon vakuutusyhtiötä vastaan.

Taas yksi jätekasa

Hentin lahjapelastusrengas lähti jo neljännelle ylitykselle, nyt kontissa

Kirjoja, astioita ja muuta sälää

Asuntomme Cool Running Apartomentoksen huippuhyvä vartija Dwayne.