Paikallisia ajopelejä

Hurrikaanin jäljiltä lojumaan jäänyt paatti.Venezuelalaiset purkavat niitä osiin ja vievät metallin kotimaahansa.

 Tämä ajopeli löytyi tullin läheltä, hoitaa kuljetuksia vielä täyttä häkää.

Näin upeita vihanneksia myytiin postin edessä, rautakaupan takana.

Perjantai eli postipäivä

 Puristin greippimehua aamiaiselle, yhdestä greipistä tulee yksi iso mukillinen hyvää mehua. Greipit ovat  täällä mehukkaita ja niitä kasvaa joka puolella. Laitoin uuden satsin jogurtttia tulemaan - sitä kun ei myydä joka kaupassa. Keitän 6 dl vettä, sekoitan siihen 12 vettä ja 6 dl maitojauhetta sekä 2-3 rkl maustamatonta jogurttia. Hyvä jogurtti valmistuu 5-6 tunnissa,sillä lämpötila on täällä siihen sopiva.

Pyykit, roskat ja vesiastiat mukaan jollaan ja vetinen matka maihin alkoi tutusti. Roskien suhteen täällä ei ole selkeää käytäntöä. Toisinaan joku paikallinen( usein aineita nauttineena)  soutaa kanootilla veneen viereen tarjoten roskien kuljetus palvelua maksua vastaan. Vielä ei ole selvinnyt, menevätkö roskat tienvarteen, mihin ne voi itsekin viedä vai onko heillä jalostuneempi muoto jätteidenkäsittelystä. Onneksi pulloista maksetaan pantti ja niitä kierrätetään täällä ahkerasti. Sen sijaan metallia tai kompostoitavaa tavaraa ei eritellä lainkaan. Harmi, sillä niin paljon kun täällä syödään hedelmiä.

Lähdimme aamukävelylle tietä ylöspäin. Rinteessä näytti asuvan vauraampaa väkeä, sillä talot olivat uusia ja suurikokoisia ja yleensä pihassa seisoi hieno maasturi. Television tai radion ääni kuului joka puolelta. Televisio näyttää olevan must tässä maassa, sillä pienimmissäkin puuhökkeleissä on aina televisio, mutta pyykit pestään käsin tienvieressä olevien vesipisteiden läheisyydessä.

Vastaamme käveli nainen kantaen pään päällä isoa muovisaavia. Saavi oli täynnä vihanneksia ja hedelmiä, joita hän myi talosta taloon. Tarjosi meillekin ja koska ne olivat niin hyvännäköisiä, ostimme reppuun täytettä. Keräsin teinviereltä sitruunaruohoa ison nipun ja löysimme maahan pudonneita mangoja. Harmi vain, kun ne eivät olleet ihan kypsiä. Mangoja tulee tänä vuonna paljon ja sato valmistuu huhtikuussa.

Kolibrit lentelivät puissa ja näimme suuren liskon, josta onnistuin nappaamaan kuvan. Yleensä ne vilistävät vauhdilla karkuun. Vuohet laiduntavat mitä ihmeellisimmissä paikoissa, joskus ne saavat olla vapaana, joskus on solmuinen köysi kaulasta kiinnitettynä puuhun.

Rannalle palatessa fregatit ja pelikaanit lentelivät saalistaen kaloja kirkkaasta vedestä. Joskus kalastajat heittävät niille rippeitä mereen ja silloin alkaa kova taistelu.

Palasimme veneelle syömään linssikeittoa lounaaksi ja paikallista patonkia kyytipojaksi. Pian saamme startata jollan ja tehdä reissun postiin, jospa paketti Suomesta olisi nyt saapunut.

Iloinen Adina

Kävellessämme kaupungille, näimme usein iloisen tytön siivoavan pikkuruisen talon kuistilla. Eräänä päivänä, kyselimme tuleeko siistiä. Tulee kuulemma. Tutustuimme tyttöön ja hänen perheeseensä. Hentti keksi idean, josko Adina kirjoittaisi pienen jutun blogiin kertoen elämästään ja koulustaan. Adina kirjoitti mielellään ja valitsi kirjoituspaikaksi veneemme. Pikkusisko Ashley tuli mukaan ja heillä oli hauskaa kiikaroidessa kotia veneestä, samoin vessa oli suuri kummastuksen kohde. Julkaisin jutun sellaisena kuin kirjailija sen kirjoitti. Koulussa on kuulemma tietokone, mutta harvalla on vielä kotona konetta.

Täällä kaikki käyttävät kaunista kouluasua, joka meidän silmin näyttää kuumalta, mutta hehän ovat tottuneet lämpöön eritavalla kuin me. Koululaiset tervehtivät aina kohteliaasti ja kävelevät reippaasti. Adina kertoi, että koulussa opiskellaan jopa maataloutta! Vihreällä saarella kun kerta ollaan!

Arkielämää edelleen Dominicassa

Viime yö ei poikennut juuri edellisistä. Heräämme vuorotellen vinkuviin tuulenpuuskiin ja sadekuuroihin. Tarkistus ankkurin pitävyydestä tapahtuu joko kurkistamalla keulaluukusta tai kävelemällä puoliunessa ulos. Sadekuurot puolestaan pitävät huolen, että keulaluukkua avataan ja suljetaan vuoronperään. Hälytyskellona toimii varpaiden päälle osuva sade.

 Söimme aamiaiseksi omatekoista jogurttia ja paikallisia banaaneja, joita Martin toi taas ison nipun lahjaksi. Joimme kolmistaan aamukahvit keskustellen linnuista ja luonnosta. Siinä rupatellessa unohdin keulaluukun auki ja sade pääsi kastelemaan lakanaa ja patjaa, mutta tuuli kuivasi ne hetkessä.  Kello 9.00 Hentti haki jollalla puusepän, joka on tehnyt uuden tiikkisen ankannokan ja kuskannut sen verstaalta polkupyörällä rantaan.  Kovat aallot ovat pistäneet entisen säpäleiksi ja uuden tekeminen vaati tarkkoja mittauksia sekä muutamia jollamatkoja, hinta-arvio oli kuitenkin vain 20 euroa. Loppujen lopuksi hän pyysi työstä tarvikkeineen vain 12.50, joten annoimme vähän ylimääräistä ”matkakuluihin”. Minulle jäi vielä lakkausoperaatio ennen kuin kapteeni ruuvaa sen kiinni.  Inspiraatiota odotellessa…

 Pesin käsipyykkiä uimatasolla seisoen meriveden huuhdellessa varpaita. Ohi viiletti jollia, kuka oli menossa hakemaan vettä maista, kuka vei koiria lenkille ja joku lienee menossa hedelmäostoksille. Kaikki vilkuttivat iloisesti ohi ajaessaan. Paikalliset oppaat kuskaavat veneillään ihmisiä retkille tai vuokraveneitten matkustajia maihin. Veneet nielevät kymmenen matkustajaa kerrallaan, jollaan mahtuu vain 2-5 kelistä ja jollasta riippuen. Mahtavatko vuokraveneilijät olla tottumattomia jolla-ajeluihin vai kyllästyneitä matkojen määriin porukan ollessa sen verran iso?

Olen yrittänyt saada Sannan tuomia hiusmainoksia pysymään veneessä tai jollassa, mutta tuuli vie aina voiton ja täytyy odotella parempaa keliä. 

Odottelemme myös pakettia Suomesta. Kaasupullot ovat ruosteenpeittämät ja venttiili oikuttelee, lienee hapettunut kovissa olosuhteissa. Hannes laittoi uuden kaasuventtiilin jo kaksiviikkoa sitten postiin. Posti saapuu saarelle maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina, joten joka toinen päivä on käveltävä katsastusreissu keskustaan. Postissa pakettien seuranta tapahtuu manuaalisesti kirjaamalla vihkoon saapuvat (ja kaiketi lähtevät) eikä heillä näytä olevan yhtään tietokonetta. Vaan vihkossa ei näy yhtään Suomesta tullutta pakettia.

Lähdön tunnelmia

Paulilla ja Miskalla tuli tutuksi ainakin merenpohjat täällä Karibialla, sen verran innokkaasti snorklasimme joka päivä. Snorkalusta haittasi ainoastaan kova tuuli, joka heikensi näkyvyyttä. Pojat ovat teknisen osaamisen eksperttejä ja kahden viikon aikana tuli hoidettua eräskin tekninen juttu kuntoon. Kaikilla Suomivieraillamme on taipumus herätä aikaeron takia ajoissa ja niinpä meitä on hemmoteltu valmiilla aamiaisilla. Nyt on sitten sekin lysti loppu

. 

Jokaisella on ollut omia suosikkireseptejä, joiden laittaminen on haasteellisempaa veneen pienissä ja erilailla toimivissa tiloissa, mutta hyvää on lopputulos ollut.  Vaan nyt on sitten sekin lysti loppu, jatkossa on tyytyminen omiin kokkailuihin. 

Paulilla ja Miskalla oli mutkikas lähtö täältä Dominicalta Martiniquelle. Tiistaista lentoa varten olikin jo lähdettävä lautalla sunnuntaina Roseausta. Se tiesi paria hotelliyöpymistä Fort de Francessa ja pomppivaa merimatkaa. Sää täällä on ollut erittäin tuulinen ja outo, paikallisetkin ovat ihmeissään jatkuvista sateista ja tuulenpuuskista. Tuuli yltyy hetkessä 15- 20 m/s, joten voitte kuvitella millaista on meno saarten välissä. 

Jollan moottori oli päässyt yöllä veneemme alle, eikä meinannut käynnistyä, oli kai hörpännyt merivettä sisäänsä. Lopulta kone käynnistyi ja Hentti sai ajettua pojat maihin. Tuuli oli niin kova, että ajamiseen tarvittiin kaksi reissua ja kassit piti pakata jätesäkkeihin, etteivät ne kastuneet aallokossa. Tilattu taksi saapui ja matka Roseaun sai alkaa. Sunnuntai on pyhä päivä täällä, jolloin kaupat ovat kiinni eivätkä bussit kulje. 95 % ihmisistä käy sunnuntai kirkossa ja sinne pukeudutaan kauniisiin pyhä vaatteisiin.

Ankkurissa olo on ollut ongelmaista. Kannella olevat painavatkin tavarat lentävät mereen, ellei niitä ole sidottu tiukasti kiinni ja veneiden ankkurit pettävät tämän tästä. Poikien lähtöaamuna erään katamaraanin ankkuri irtosi ja se ajautui kiville - omistajat olivat itse retkellä. Kesti hetken, ennen kuin kukaan ymmärsi mennä auttamaan, sillä heidän jolla oli paikalla ja kaikki luulivat kipparin olevan ajan tasalla. Serenan ankkuri on kai kasvanut kiinni pohjaan, sillä vene pyörii tasaisesti ympyrää. Pohjassa näkyy ankkuriketjun laahaamaa jälkeä hiekassa, usein sieltä bongaa rauskuja.

Näytimme Helsingin Sanomista helmikuista kuvaa Katajanokalta paikallisille. Ihmisten on vaikea uskoa, että meri on jäässä ja siinä kulkevat laivat Ruotsiin, saati että sen päällä voi joinakin talvina ajaa autolla. Annoin esimerkin heille: hyppää autoon ja aja sillä meren päällä Guadaloupeen! Eivät voineet ymmärtää, miten se on mahdollista. Valtaosa ihmisistä ei ole koskaan nähnyt lunta ja niinpä oppaamme Martin on kiinnostunut tulemaan Suomeen perheensä kanssa.

Uusi kirjailija Adina

Pikku kippari Ashley

Kouluasu

my name is adina i am 14 year old i live in lagoon,   dominica is a good  place to be  dominicas   sea  is clean  .dominica is clean and green dominica is a nice. we have nice people were we live .i have 2 sister and 1 brother and a set brother I live with my mother and my set  father   dominica has  clean river.you shoud come and live in dominica.      I love u all  by

My schoolday:I goes to pss it is a good school be we have nice teacher in the school I am in 102 my teaher  name is miss mills she is a good teacher  I love maths I have a lots of friend in my school. I start school at 8 to 1     every  day good by to u all

Kampaamokäynti

Yleensä pysähtymiset saarille tai satamiin ovat lyhyehköjä ja uutta nähtävää on paljon. Harvoin ennättää nähdä kaiken haluamansa ja lähtiessä onkin tunne, että joskus voisi tulla ajan kanssa uudestaan. Dominicassa aikaa on ollut reilusti. Olemme saaneet tietoa parantavista kasveista, syötävistä hedelmistä ja vihanneksista.  Paikalliset elävät lähellä luontoa ja käyttävät sen antimia päivittäin. Useimmilla kasvaa omalla tontilla banaaneja, greippejä tai mangoja. Teet haudutetaan itse poimituista lehdistä ja niillä on monia parantavia vaikutuksia.

Olemme kokeilleet jamssimuhennoksen tekoa ja syöneet tuoreita, makeita greippejä jälkiruoaksi.  Yksi iso greippi maksaa 25 senttiä. Tuoreen tonnikalan saa torilta kahdeksalla eurolla. Iso nippu banaaneja maksaa alle euron. Kahvikupillinen Big Papasissa maksaa sen sijaan kaksi euroa, mutta saatpahan juoda sen merinäköalapaikalla. Muuten hinta tuntuu kohtuuttomalta, sillä lähes joka plantaasilla kasvaa kahvia. 

Söimme eilen jäätelöt kaupan rappusilla. Kanat juoksentelivat pienten poikastensa kanssa ympärillä nokkien maasta ja roskapusseista ruokaa. Reggae soi lähes joka asunnossa ja pienimpiä opetetaan ennen kävelyä heiluttamaan lantioita ja jalkoja sen tahdissa. Ei ihme jos reggae on täällä veressä.

Kadulla vastaantulijat tervehtivät meitä turisteja aina iloisesti tai kohteliaasti – hello tai good day. Kaikkialla saat apua, jos sitä tarvitset. Ja auttavaisuus on aitoa, ei teennäistä. Perheiden lukumäärä on suuri ja asunnot ovat pienempiä kuin meidän autotallit. Mutta silti lapset ovat aina iloisia ja huolehtivat pienemmistään. Viimeksi olen nähnyt elämäänsä tympääntyneitä nuoria Helsingin Sanomien sivuilla, jossa kuva oli otettu ostoskeskuksesta. 

Hiukseni ovat kuin paikallisten rastapötköt, johtuen alituisesta snorklaamisesta suolavedessä. Kaupungilla on pari ”kauneussalonkia”. Ensimmäinen on leikkimökin kokoinen, jonne pujahdetaan sisään kanaverkkoporteista. Toinen on useamman huoneen käsittävä liikehuoneisto, jossa on kuivaajia riveittäin ja pari muovista pesulavuaaria. Uskaltauduin kysymään hiustenleikkausta, mutta pääsaksija oli flunssassa eikä kukaan uskaltanut saksia kummallisia hiuksiani. Otin sitten pesun ja föönauksen, jospa tulisi kerrankin pestyä lämpöisellä ja runsaalla vedellä. Kampaaja näytti vähän harmistuneelta, sillä kirjan lukeminen keskeytyi.

Minut ohjattiin epämukavalle pesupaikalle ja hanasta tuli alkuun kylmää vettä. Eipä tuo haitannut pesijää, miksi siis minuakaan. Shampoota laitettiin reilusti ja kynsillä hangaten päännahkani jynssättiin pariin kertaan. Hoitoainettakin laitettiin, vaan eipä tuo auttanut, melko sotkussa oli latvat, kun kampaaja alkoi kuivatella.

Paikalliset haluavat litteitä ja suoria hiuksia, eikä turistikaan voi muuta haluta. Niinpä kampaaja litisti ja suoristi hiuksiani rajuin ottein ja pelkäsin jo niskassa olevan verinaarmuja. Välillä hiukseni olivat matkalla föönin moottoriin ja ne revittiin sieltä irti. Jossain vaiheessa tulos ei miellyttänyt tekijää ja hiuksiin suihkutettiin etikkavettä ja föönaus alkoi alusta. Lopputulos oli Hentin mielestä takaa hieno, mutta edestä kamala. Kovasti kiittäen maksoin 30 ECD, joka on noin 6 euroa ja painelimme ulos hihittämään lopputulosta. Ei tullut puhdasta ja kuivaa, saati lämmintä vettä, mutta tulipahan käytyä. Taidan antaa hiusteni vaan kasvaa...