Paulilla ja Miskalla tuli tutuksi ainakin merenpohjat täällä Karibialla, sen verran innokkaasti snorklasimme joka päivä. Snorkalusta haittasi ainoastaan kova tuuli, joka heikensi näkyvyyttä. Pojat ovat teknisen osaamisen eksperttejä ja kahden viikon aikana tuli hoidettua eräskin tekninen juttu kuntoon. Kaikilla Suomivieraillamme on taipumus herätä aikaeron takia ajoissa ja niinpä meitä on hemmoteltu valmiilla aamiaisilla. Nyt on sitten sekin lysti loppu
.
Jokaisella on ollut omia suosikkireseptejä, joiden laittaminen on haasteellisempaa veneen pienissä ja erilailla toimivissa tiloissa, mutta hyvää on lopputulos ollut. Vaan nyt on sitten sekin lysti loppu, jatkossa on tyytyminen omiin kokkailuihin.
Paulilla ja Miskalla oli mutkikas lähtö täältä Dominicalta Martiniquelle. Tiistaista lentoa varten olikin jo lähdettävä lautalla sunnuntaina Roseausta. Se tiesi paria hotelliyöpymistä Fort de Francessa ja pomppivaa merimatkaa. Sää täällä on ollut erittäin tuulinen ja outo, paikallisetkin ovat ihmeissään jatkuvista sateista ja tuulenpuuskista. Tuuli yltyy hetkessä 15- 20 m/s, joten voitte kuvitella millaista on meno saarten välissä.
Jollan moottori oli päässyt yöllä veneemme alle, eikä meinannut käynnistyä, oli kai hörpännyt merivettä sisäänsä. Lopulta kone käynnistyi ja Hentti sai ajettua pojat maihin. Tuuli oli niin kova, että ajamiseen tarvittiin kaksi reissua ja kassit piti pakata jätesäkkeihin, etteivät ne kastuneet aallokossa. Tilattu taksi saapui ja matka Roseaun sai alkaa. Sunnuntai on pyhä päivä täällä, jolloin kaupat ovat kiinni eivätkä bussit kulje. 95 % ihmisistä käy sunnuntai kirkossa ja sinne pukeudutaan kauniisiin pyhä vaatteisiin.
Ankkurissa olo on ollut ongelmaista. Kannella olevat painavatkin tavarat lentävät mereen, ellei niitä ole sidottu tiukasti kiinni ja veneiden ankkurit pettävät tämän tästä. Poikien lähtöaamuna erään katamaraanin ankkuri irtosi ja se ajautui kiville - omistajat olivat itse retkellä. Kesti hetken, ennen kuin kukaan ymmärsi mennä auttamaan, sillä heidän jolla oli paikalla ja kaikki luulivat kipparin olevan ajan tasalla. Serenan ankkuri on kai kasvanut kiinni pohjaan, sillä vene pyörii tasaisesti ympyrää. Pohjassa näkyy ankkuriketjun laahaamaa jälkeä hiekassa, usein sieltä bongaa rauskuja.
Näytimme Helsingin Sanomista helmikuista kuvaa Katajanokalta paikallisille. Ihmisten on vaikea uskoa, että meri on jäässä ja siinä kulkevat laivat Ruotsiin, saati että sen päällä voi joinakin talvina ajaa autolla. Annoin esimerkin heille: hyppää autoon ja aja sillä meren päällä Guadaloupeen! Eivät voineet ymmärtää, miten se on mahdollista. Valtaosa ihmisistä ei ole koskaan nähnyt lunta ja niinpä oppaamme Martin on kiinnostunut tulemaan Suomeen perheensä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti