BVI - USVI - BVI

BVI  ESTA  US CUSTOMS BORDER PROTECTION  ST THOMAS  PUERTO RICO  R.T FAST FERRY  USVI

Sanoista tekoihin. Jotta pääsemme Puerto Ricoon tai Yhdysvaltojen Neitsyt Saarille tarvitsemme matkustusluvan eli Estan. Sen saaminen netin kautta ei ollut hankalaa – ja kopionkin sai helposti Marinan konttorista.
Esta , passit ja varmuuden vuoksi kaikki venepaperit repussa olimme maanantaiaamuna klo 6.15 ostamassa lippuja lauttaan, jolla pääsee St Thomasiin, jenkkiläisten neitsyt saarille (USVI)

Odottelimme 50 muun matkustajan kanssa lauttaan pääsyä ja lopulta kuulutus antoi siihen luvan.
Paitsi meille huono- onnisille. Me kun olimme ostaneet tietämättämme liput toiseen pattiin, joka oli tietysti myöhässä. Ihmettelimme, päästäänkö sitä ollenkaan ja koska ja minne. Turvatarkastajanaiset alkoivat hosua, jotta meidän on äkkiä mentävä vaihtamaan liput, jotta päästään niiden 48 muun matkustajan mukaan.

Marsimme tiskille, lipunmyyjän ihmetykseksi. Hän soitti pomolle ja antoi luurin minulle, johon minä ihmeissäni yritin selostaa tapahtumien kulkua, ”että kun ne turvatarkastajat käskivät” jne. Kukaan ei tuntunut tietävän mistään mitään ja naiset alkoivat tapella keskenään ottelua Turvatarkastajat vastaan Lipunmyyjä. Viimemainittu voitti ja ilmoitti meille, jotta paatti on tulossa.

Tulihan se. Ja olimmekin sitten ainoat matkustajat kylmässä, meluisassa ja dieselinkatkuisessa aluksessa, joka nieli aallokkoa tunnin verran ennen Charlotte Amalieta. Aloimme ymmärtää turvatarkastajien viimeisen huudon – älkää koskaan ostako lippuja muuhun kuin Road Town Fast Ferryyn…

Olimme nyt sillä pelotellulla Amerikan alueella. Passit, kaikki kymmenen sormea ja silmät kävivät koneellisen syynin ja lopulta leima pamautettiin passiin. Saamme hurvitella omalla veneellä tämän jälkeen 3 kuukautta Amerikan alueella. Wau.

Järjestelmä on erikoinen ja meidän mielestä outo. Miksi ei voisi mennä omalla veneellä USVI:lle ja saada leimaa passiin? Vaan kun se ei kuulemma käy.

Kustannukset muodostuivat seuraavasti:
Esta ja niiden tulostus               24 euroa
Ulos BVI:ltä                                    5 dollaria
Matkaliput                                   55 dollaria
Eli reilut  60 euroa per nenä. Eikä siis tarvita enää viisumia. Helppoa kun sen osaa.

Hentti JAG  55 vuotta...

BVI eli British Virgin Islands

Yli 40 saarta, jonne on ripoteltu 23 500 asukasta. Pääsaarella Tortolassa niistä asuu 19 600. Joten voit helpolla matematiikalla laskea 39 saaren olevan melko asumattomia.
Sen sijaan saarten lyhyet välimatkat ja kirkkaat vedet houkuttelevat tänne valtaisan määrän turisteja.
Yksi ryhmä niistä löytyy vuokra- ja charterveneitten kansilta. Tai loistoristeilijöiltä. Ja loput majoitetaan resortteihin.
Tyypillinen luksusresortti majoittaa 200–300 asiakasta ja työllistää yhtä monta työntekijää. Googleta esimerkiksi Peter Island Resort ja Falcon´s Nest Villa, niin pääset jyvälle hinnoista ja tasosta…
40 jalkaisen purjeveneen saat vuokrattua ilman kapteenia 4000 euron hintaan.

Asumattomille saarille on rakennettu rantabaareja, jonne työntekijät tuodaan lautoilla.
Tai ravintola on tehty kelluvaksi. Vanha kuunari kantaa nimeä Willy T ja drinkin juonnin lomassa voit hypätä kannelta mereen.

Miten me sitten sovimme sekaan tänne rahamiesten mekkaan? No, ei oikein mitenkään.

Siksi pysyttelemmekin enemmän vedenpinnan alapuolella, missä raha ei ratkaise.
Täällä on uskomattoman hienoja snorklauspaikkoja, jossa voi bongata samaan aikaan rauskun, jolla on seuralaisena tonnikala ja losserokala. Vieressä ui kilpikonna ja yli merin mittainen barrakuda lipuu hiljaa ohi. Välillä tuntuu, ettei niska ennätä kääntyä niin nopeasti kuin katsottavaa piisaa. Tosin ankkurilahdissa on ikävän paljon juomatölkkejä ja pulloja, kiitos meidän veneilijöiden….olisi sekin metalli paremmassa käytössä kierrätettynä.

Pienen pieni saari nimeltä ”The Indians” teki meihin kaikkiin vaikutuksen kirkkaalla vedellään ja runsailla kalalajeillaan. Saari on lähellä Norman Islandia ja kuuluu luonnonsuojelualueeseen. Poijussa saa kukin vene olla vuorollaan 90 minuuttia, jotta muutkin ennättävät nauttia saaren antimista.

Muuten itse luonto on melkoisen kuivaa katseltavaa. Etelänpuoleiset rinteet ovat kitukasvuista ja auringonpolttamaa ryteikköä. Pohjoisrinteillä näkyy vähän enemmän vihreää. Mutta saat olla onnekas, jos bongaat maalla jonkun eläimen. Luvatuista 200 lintulajista olemme nähneet vain reilut 5 %.
 Yleisimmin nähty pelikaani johtaa Top Ten listaa.
2.fregatti
3.sinijalkasuula
4.lepinkäinen
5.turtledove (kyyhky)
6.lehmähaikara
7.green heron (haikara)
8.bananaquit (kolibri)
9.valkojouhipyrstö
10.ani
11. sääksi
12.flamingo
13.american kestrell (haukka)

American kestrell

Flamingo

Suula

Green heron

Bananaquit

Cattle eagret

Valkojouhipyrstö

Erilaisia tarinoita (BVI)

Aurinko painuu horisontin taakse.  Generaattori surisee kannella ja vedentekokone sylkee vettä ulos veneen kyljestä. Makeaa vettä tulee tankkiin 20 litraa tunnissa.
Naapuriveneen amerikkalainen mies tuli tervehtimään ja kertoi vaimonsa sukujuurien olevan Suomesta. Toinen naapuri huuteli innoissaan omistavansa Lohi- merkkisen jollan, joka on valmistettu Suomesta. Hyvä Suomi. Näin pienessä lahdessa pieni kotimaamme on näinkin tunnettu!

Toissa päivänä hinasimme Oliverin ja Dominiquen jollaa, jonka moottori ei käynnistynyt. Hinatessamme saimme loistoidean kutsua hauskasen pariskunnan lasillisille. Ja niin istuimme iltaa tarinoitamme vaihdellen. Pauli ja Päivikin saivat nähdä, kuinka helposti uusia tuttavia löytyy.

Seuraavana iltana istuimme D&O:n veneessä, jonne oli kutsuttu myös Malcom ja Wilma naapuriveneestä.
Isäntäpariskunta omistaa Kanadassa motellin, jossa he työskentelevät puolet vuodesta ja toinen puolisko vuodesta purjehditaan täällä saarien lomassa.

Toisella pariskunnalla olikin erikoisempi tarina. He asuvat ja pitävät huolta isosta purjeveneestä, jonka omistaa iäkäs (ja varakas) pariskunta. Pakastimessa on oltava valmiina ilmoitettu lukumäärä illallisia ja päivällisiä sekä vene on tuotava valmiiksi pariskunnan ilmoittamaan satamaan ennen purjehdusta. Purjehduksen ajaksi Malcom ja Wilma majoitetaan hotelliin ja he siirtyvät lentäen ilmoitetulle saarelle, jonne purjehdus päättyy. Muun ajan saa käyttää haluamallaan tavalla. Ei hassumpi työ?

Jos siellä kotimaassa on tositeeveeohjelmat suosittuja, niin täällä ilmaista kansanhuvia ovat muiden ankkuroinnit, tai kaipa pitäisi sanoa yritykset.
Vuokrakatamaraanit vievät tilastoissa voitot kuuden tai kahdeksan kerran yrityksillä. Ihmeellisimpiä ankkurointeja on ollut 5 solmun vauhdissa pudotettu ankkuri, ajon jatkuessa samalla vauhdilla kunnes ankkuri pysäyttää veneen. Sama vene nosti samalla tekniikalla ankkurin ylös peruuttaen samalla nopeudella, kunnes katin keula osoitti taivasta. Nousihan se, vaan miten kävi vinssin?

Pilkkopimeässä täyteen lahteen kovalla nopeudella saapunut katti vei voiton sokkoankkuroinnissa. Pieni taskulampuksi ristitty kapine näytti haaleaa valoa, jonka keilassa olisi näkynyt ainoastaan valopoiju. Mutta hyvällä tuurilla sekin vene sai ankkurin pohjaan toisella yrittämällä.

Moni veneilijä täällä pelkää poijuun ottamista tai satamaan ajoa – sen verran lapsenkengissä ovat veneilytaidot, vaikka veneellä liikutaankin yli puolet vuodesta.  Röyhistelkää rintaanne Suomiveneilijät – lyhyestä sesongista riippumatta päihitätte nämä veneilijät mennen tullen!

BVI eli Brittiläiset Neitsyt Saaret

Tarponien ruokintaa

Paddle Board  on suosittu. Suomalainen Vahine takana.

Geokätköilyä

Päivi rommilla

Kuvasatoa

Anguilla

Jos joku olisi kysynyt pari vuotta sitten missä päin maailmaa on Anguilla, tuskinpa olisin osannut vastata.

Vaan niinhän se Kolumbuskin hurautti saaren ohi vuonna 1493 kohti St Martinia. Saari on näet niin matala, että sen korkein kohta on vaatimattomat 60 metriä meren pinnasta, eikä se näin ollen sattunut Kolumbuksen silmiin.

Rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä - nimet muodostuivat saaren muodon ja korkeuden mukaan. Espanjalaiset kutsuivat saarta ”Anguilla ” eli ankeriaaksi ja arawakit puolestaan ”Malliouhana”, mikä tarkoittaa nuolen muotoista merikäärmettä.

Saaren n.14 000 asukasluku on lähtöisin pitkälti vapautetuista Afrikan orjista ja köyhistä valkoisista. Kuivalla saarella on aikoinaan kasvatettu tupakkaa ja ruokosokeria - huonolla menestyksellä. Myöhemmin yritettiin tehdä rahaa kalastuksella, suolalla ja vuohilla, mutta niin kuin kaikilla muillakin saarilla, on se turismi helpoin keino saada rahaa. Sillä kauniita hiekkarantoja saarella piisaa. Ja hyvin suojeltuja, asumattomia pieniä saaria lyhyen venematkan päässä pääsaarelta on lukuisa määrä.

Korkealla hintatasolla turistien määrä pidetään kurissa ja veneilijöitäkin hillitään kansallispuiston kovilla säännöillä ja maksuilla. Mutta ei kasinoita, ei diskoja.
Mutta liekö juuri siitä syystä saarella on vielä sielu tallella. Ainakin meidän vierailu Road Bayssä oli hieno – leppoinen elämänmeno ja ystävällisiä ihmisiä joka puolella, alkaen maahankirjautumisesta, missä meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Niin lämmintä vastaanottoa ei ole saatukaan koko Karibialla!

Pauli ja Päivi saivat unelmapurjehduksen St Martinilta Anguillaan. Kilpikonnat uivat veneen vierellä molemmilla saarilla turkoosin kirkkaassa vedessä, kun lempeä sivutuuli vei venettä eteenpäin.
Kävimme Prickely Pearin saarella snorklaamassa rauskujen ja tonnikalojen kanssa. Päivi korkkasi uuden suolanmakuisen harrastuksensa pudottautumalla jollasta korallien viereen. Siitä se alkaa.
 
  

Yhteydenpito kotimaahan

Millä ja miten täällä maailmalla pidetään yhteyttä kotimaahan? Ja kuinka kalliiksi se oikein tulee?

Ihan ensiksi on mainittava, että kännykkäriippuvuus on menneen talven lumia ja kapine kulkee nykyisin harvoin matkassa. Kaikki turha läpätys puhelimen kanssa on jäänyt kotimaahan ja sitä käytetään vain tositilanteissa, kuten ” Hei Isä, kuis tää Iveco taas saatais toimimaan?”
Maihinkin sen harvoin jaksaa pakata mukaan, vaikka vesitiiviitä pakkauksiakin on, kiitos Herra Piikkioksasen….

Kaikesta huolimatta me elämme kolmen kännykän loukussa, joista yksi on pyhitetty Prepaid- liittymille ja ne kaksi on varustettu Suomi- muistikortilla.
Niihin on valittu kaikista halvin kuukausiliittymä, joka maksaa alle euron kuukaudessa. Siten vanha numero säilyy ja kustannukset ovat olemattomat. Soitetut puhelut maksavat kolmisen euroa ja vastaanotto 1,60 euroa minuutilta.
Kiitos EU:n, soittaminen kaikilta Ranskan saarilta on edullista. Puhelut maksavat 0.359 e minuutti ja puheluiden vastaanotto 0.009 e min ja tekstarit 0.001e kpl. Mutta kun puhelimen käyttö on jäänyt vähäiseksi, ei niitä halpoja hintoja muista hyödyntää Ranskan maissa ollessa.

Ei EU-maissa käytämme Prepaid- liittymää, johon on helppo ladata lisää puheaikaa melkeinpä missä kadunkuppilassa, jossa on kyltti ”TOP UP HERE”.

Satelliittipuhelinta käytämme vain tarvittaessa yli kolmen vuorokauden mittaisilla reissuilla, sillä sen käyttäminen vaatii melko tarkkaa kohdistusta satelliittiin. Kaiken lisäksi se muuttaa puheenääntä sen verran, että kotijoukot luulevat meidän olevan ympäripäissään…
Siihen saa helposti ladattua puheaikaa eikä itse puhelimen käsittely ole kummempaa kuin tavallisen kännykän.

Skype on helppo tapa pitää yhteyttä, mutta 6-7 tunnin aikaero tekee yleensä sen, ettei kukaan kavereista tai tutuista ole koneen äärellä. Paitsi Tuijan tarkka korva kuulee aina kutsuni.
Lisäksi se vaatii melko vahvan nettiyhteyden, mikä on joskus hankala löytää.

Ja tietenkin sähköpostilla tieto kulkee molempiin suuntiin helposti.

Olemme tasaisin välein kirjoittaneet niitä vanhan hyvän ajan postikortteja. Tuppaa vaan unohtumaan kenelle ja milloin niitä on lähetetty viimeksi. Joulukortit ovat siinä asiassa helpompia – kerran vuodessa ja kalenterista a-ö ja homma hoidettu…

Ps. Meillä oli taas joulu, kun serkkupoika saapui nuorikkonsa kanssa kassi täynnä tuliaisia.

Olemme kurvanneet Anguillan kautta tänne BVI:lle eli Brittiläisille Neitsyt Saarille. Siitä sitten seuraavalla kerralla.

 

Terveisin       Arja          &         Hentti