Anguilla

Jos joku olisi kysynyt pari vuotta sitten missä päin maailmaa on Anguilla, tuskinpa olisin osannut vastata.

Vaan niinhän se Kolumbuskin hurautti saaren ohi vuonna 1493 kohti St Martinia. Saari on näet niin matala, että sen korkein kohta on vaatimattomat 60 metriä meren pinnasta, eikä se näin ollen sattunut Kolumbuksen silmiin.

Rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä - nimet muodostuivat saaren muodon ja korkeuden mukaan. Espanjalaiset kutsuivat saarta ”Anguilla ” eli ankeriaaksi ja arawakit puolestaan ”Malliouhana”, mikä tarkoittaa nuolen muotoista merikäärmettä.

Saaren n.14 000 asukasluku on lähtöisin pitkälti vapautetuista Afrikan orjista ja köyhistä valkoisista. Kuivalla saarella on aikoinaan kasvatettu tupakkaa ja ruokosokeria - huonolla menestyksellä. Myöhemmin yritettiin tehdä rahaa kalastuksella, suolalla ja vuohilla, mutta niin kuin kaikilla muillakin saarilla, on se turismi helpoin keino saada rahaa. Sillä kauniita hiekkarantoja saarella piisaa. Ja hyvin suojeltuja, asumattomia pieniä saaria lyhyen venematkan päässä pääsaarelta on lukuisa määrä.

Korkealla hintatasolla turistien määrä pidetään kurissa ja veneilijöitäkin hillitään kansallispuiston kovilla säännöillä ja maksuilla. Mutta ei kasinoita, ei diskoja.
Mutta liekö juuri siitä syystä saarella on vielä sielu tallella. Ainakin meidän vierailu Road Bayssä oli hieno – leppoinen elämänmeno ja ystävällisiä ihmisiä joka puolella, alkaen maahankirjautumisesta, missä meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Niin lämmintä vastaanottoa ei ole saatukaan koko Karibialla!

Pauli ja Päivi saivat unelmapurjehduksen St Martinilta Anguillaan. Kilpikonnat uivat veneen vierellä molemmilla saarilla turkoosin kirkkaassa vedessä, kun lempeä sivutuuli vei venettä eteenpäin.
Kävimme Prickely Pearin saarella snorklaamassa rauskujen ja tonnikalojen kanssa. Päivi korkkasi uuden suolanmakuisen harrastuksensa pudottautumalla jollasta korallien viereen. Siitä se alkaa.