Yhteydenpito kotimaahan

Millä ja miten täällä maailmalla pidetään yhteyttä kotimaahan? Ja kuinka kalliiksi se oikein tulee?

Ihan ensiksi on mainittava, että kännykkäriippuvuus on menneen talven lumia ja kapine kulkee nykyisin harvoin matkassa. Kaikki turha läpätys puhelimen kanssa on jäänyt kotimaahan ja sitä käytetään vain tositilanteissa, kuten ” Hei Isä, kuis tää Iveco taas saatais toimimaan?”
Maihinkin sen harvoin jaksaa pakata mukaan, vaikka vesitiiviitä pakkauksiakin on, kiitos Herra Piikkioksasen….

Kaikesta huolimatta me elämme kolmen kännykän loukussa, joista yksi on pyhitetty Prepaid- liittymille ja ne kaksi on varustettu Suomi- muistikortilla.
Niihin on valittu kaikista halvin kuukausiliittymä, joka maksaa alle euron kuukaudessa. Siten vanha numero säilyy ja kustannukset ovat olemattomat. Soitetut puhelut maksavat kolmisen euroa ja vastaanotto 1,60 euroa minuutilta.
Kiitos EU:n, soittaminen kaikilta Ranskan saarilta on edullista. Puhelut maksavat 0.359 e minuutti ja puheluiden vastaanotto 0.009 e min ja tekstarit 0.001e kpl. Mutta kun puhelimen käyttö on jäänyt vähäiseksi, ei niitä halpoja hintoja muista hyödyntää Ranskan maissa ollessa.

Ei EU-maissa käytämme Prepaid- liittymää, johon on helppo ladata lisää puheaikaa melkeinpä missä kadunkuppilassa, jossa on kyltti ”TOP UP HERE”.

Satelliittipuhelinta käytämme vain tarvittaessa yli kolmen vuorokauden mittaisilla reissuilla, sillä sen käyttäminen vaatii melko tarkkaa kohdistusta satelliittiin. Kaiken lisäksi se muuttaa puheenääntä sen verran, että kotijoukot luulevat meidän olevan ympäripäissään…
Siihen saa helposti ladattua puheaikaa eikä itse puhelimen käsittely ole kummempaa kuin tavallisen kännykän.

Skype on helppo tapa pitää yhteyttä, mutta 6-7 tunnin aikaero tekee yleensä sen, ettei kukaan kavereista tai tutuista ole koneen äärellä. Paitsi Tuijan tarkka korva kuulee aina kutsuni.
Lisäksi se vaatii melko vahvan nettiyhteyden, mikä on joskus hankala löytää.

Ja tietenkin sähköpostilla tieto kulkee molempiin suuntiin helposti.

Olemme tasaisin välein kirjoittaneet niitä vanhan hyvän ajan postikortteja. Tuppaa vaan unohtumaan kenelle ja milloin niitä on lähetetty viimeksi. Joulukortit ovat siinä asiassa helpompia – kerran vuodessa ja kalenterista a-ö ja homma hoidettu…

Ps. Meillä oli taas joulu, kun serkkupoika saapui nuorikkonsa kanssa kassi täynnä tuliaisia.

Olemme kurvanneet Anguillan kautta tänne BVI:lle eli Brittiläisille Neitsyt Saarille. Siitä sitten seuraavalla kerralla.

 

Terveisin       Arja          &         Hentti