En tiedä miten joudun aina aamuherätysten uhriksi, mutta tänään Neil tuli hakemaan meitä jo kello kuusi aamulla. Ajoimme rakas vanha Fordin moottori kyydissä kohti Portsmouthia hakemaan uutta moottoria, Iveco merkkistä. Aamu varhaisella liikenne on vähäistä, joten saimme rauhassa ajella matkan. Aikaa siihen meni reilut pari tuntia mukaan luettuna muutamat harhaan ajamiset. Haikein mielin katsoin, kun moottori nostettiin trukilla halliin ja samalla saimme katsoa Hentin tulevaa joululahjaa. Siinä se oli puhtaan valkoisena ja hillittömän suuren näköisenä. Hevosvoimia siinä on kuulemma 100, hiukka enemmän kuin ex-hevosellani Caprilla nuoruusvuosina. Olin kuullut uusien moottoreiden olevan kooltaan pienempiä, mutta tämä jättiläinen oli mielestäni aivan lian iso Muumilaaksoon. Mutta mitäpä sitä nyt miesten ajatuksia sotkemaan. Siirryimmekin konehallista asiakastiloihin suorittamaan maksua. Tai niin ainakin kuvittelimme. Olimme maksaneet 500 euroa konetta tilatessa ja vanhasta saimme 500 ja loput ajattelimme maksaa debit-kortilla ja sinne oli siirretty valmiiksi rahaa. Ei muuta kuin kortti koneeseen ja tunnuslukua perään – vaan eipä muovinpalanen halunnutkaan taikoa rahaa. Toisella yrittämisellä sama tarina! Debitillä pystyimme maksamaan vain osan summasta ja uupumaan jäi vielä 3500 puntaa. Onneksi on olemassa Diners- kortti ja sillä saimme nostettua automaatilta puuttuvat rahat. Ironista oli, että myyjä ajelutti omalla autollaan meitä automaatille ja odotti kiltisti, kun Hentti nosti 10 kertaa maksiminoston eli 400 puntaa. Kaikki setelit olivat 10 ja 20 punnan seteleitä, joten meillä oli melko pullea nippu ja olo kuin Roope Ankalla. Takaisin firmaan ja sitten alkoi rahojen lasku, koko tiski oli täynnä puntia ja lopputulos miellytti myyjää. Kokonaissummaksi tuli 7960,80 ei enempää, ei vähempää. Toivottavasti oli alla Suomen hintojen, ellei, älkää kertoko meille.
Maksun jälkeen pääsimme lähtemään kotisatamaa kohti ja Neil halusi näyttää samalla rannikkoa autosta käsin. Brighton oli kaunis vanha kaupunki ja aivan rannassa oli hassuja pieniä mökkejä vierivieressä kolmensadan metrin matkalla.. Meidän niitä ihmetellessä, hän kertoi niiden olevan myytäviä tai vuokrattavia, tarkoitettuna lähinnä teen juontiin ja istuskeluun. Luo mielikuva istuvasi pienessä leikkimökissä rantaviivan tuntumasta, teekuppi kädessä ja naapuri puolen metrin päässä sinusta – hassuja nuo Englantilaiset, vai mitä.
Kävimme myös Beachy Head and South Downsin kansallispuiston reunalla – siitä oli yli sadan metrin suora pudotus alas mereen! Olipa se upea näky, mutta kyllä pelotti seisoa siinä reunalla, jos vaikka horjahtaisi alas. Ja kuulemma sitä tapahtuu, vahingossa ja tarkoituksella, meillä Suomessahan olisi varmaan aidattu koko alue jo ajat sitten estämään onnettomuudet.
Päätimme tutustua joku päivä alueeseen ajan kanssa, picnic reppu mukana, sillä bussit kurvaavat kuulemma paikan ohi monta kertaa päivässä. Yritän saada vangittua kameralla tunnelmat teillekin.
Huomenna täällä alkaa Regatta ja populaatio kasvaa, saapas nähdä pysyykö telakka auki, vai jäämmekö vangeiksi tiistaihin saakka, maanantai on pyhä päivä täällä. Satama henkilökunta on sulkenut hiljaa silmänsä meidän asuessa pukkien päällä, niinpä yritimme saada majoitusta B&B, hotelleista tai majataloista, mutta kaikki olivat loppuunmyytyjä, sillä tämä on viimeinen viikonloppu ennen koulujen alkamista, ja seuraava loma on kuulemma vasta jouluna. Kesälomakin alkoi kouluissa vasta heinäkuussa!
Joten nauttikaa siellä Suomessa pitkistä lomista.
Maksun jälkeen pääsimme lähtemään kotisatamaa kohti ja Neil halusi näyttää samalla rannikkoa autosta käsin. Brighton oli kaunis vanha kaupunki ja aivan rannassa oli hassuja pieniä mökkejä vierivieressä kolmensadan metrin matkalla.. Meidän niitä ihmetellessä, hän kertoi niiden olevan myytäviä tai vuokrattavia, tarkoitettuna lähinnä teen juontiin ja istuskeluun. Luo mielikuva istuvasi pienessä leikkimökissä rantaviivan tuntumasta, teekuppi kädessä ja naapuri puolen metrin päässä sinusta – hassuja nuo Englantilaiset, vai mitä.
Kävimme myös Beachy Head and South Downsin kansallispuiston reunalla – siitä oli yli sadan metrin suora pudotus alas mereen! Olipa se upea näky, mutta kyllä pelotti seisoa siinä reunalla, jos vaikka horjahtaisi alas. Ja kuulemma sitä tapahtuu, vahingossa ja tarkoituksella, meillä Suomessahan olisi varmaan aidattu koko alue jo ajat sitten estämään onnettomuudet.
Päätimme tutustua joku päivä alueeseen ajan kanssa, picnic reppu mukana, sillä bussit kurvaavat kuulemma paikan ohi monta kertaa päivässä. Yritän saada vangittua kameralla tunnelmat teillekin.
Huomenna täällä alkaa Regatta ja populaatio kasvaa, saapas nähdä pysyykö telakka auki, vai jäämmekö vangeiksi tiistaihin saakka, maanantai on pyhä päivä täällä. Satama henkilökunta on sulkenut hiljaa silmänsä meidän asuessa pukkien päällä, niinpä yritimme saada majoitusta B&B, hotelleista tai majataloista, mutta kaikki olivat loppuunmyytyjä, sillä tämä on viimeinen viikonloppu ennen koulujen alkamista, ja seuraava loma on kuulemma vasta jouluna. Kesälomakin alkoi kouluissa vasta heinäkuussa!
Joten nauttikaa siellä Suomessa pitkistä lomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti