Aloitimme päivän ajamalla ensimmäiseen sulkuun kahden veneen voimin, Tommy Tukholmasta liittyi seuraamme ja niinpä voimmekin kutsua itseämme Skandinavia Cruisers. Vhf :n käyttö on ollut molemmissa veneissä vähäistä ja niinpä pojat keksivät ottaa oman kanavan käyttöön ja jotta kaikki eivät ymmärtäisi ketkä siellä tonttuilee, nimesimme meidän kutsunimeksi Takaminen kitaran mukaan ja Tommyn vastaavaksi Bach hänen trumpettinsa mukaan. Onpahan siinä ihmettelemistä, jos sattuvat kuulemaan. Täytyy vain muistaa, jos joku viranomainen huutaa joskus, ettei vastaa vahingossa Takamine, Takamine ,do you hear me. Matka meni iloisesti läpi kauniiden kylien ja ylösnousevien siltojen ali eikä se ollut hankalaa saati sitten hidasta. Matkanvarrella näimme tuhansia lehmiä laiduntavan kanavan vieressä ja mustia friisiläishevosia suurissa laumoissa, lampaita ja jopa aaseja. Talot ovat lähellä toisiaan ja toinen toistaan kauniimpia ja puutarhat rönsyilevät kukkia. Välillä pysähdyimme kanavan viereen odottelemaan sulkuvahtien ruokatauon ajaksi ja saimme siinä odotellessa tutustua Hollantilaisen veneeseen, jota hän oli rakentanut neljän vuoden ajan. Ei kuulemma niin tavanomaista rakentaa itse, mutta koska hänen isovelikin oli rakentanut, ei hänkään voinut olla ”Pekkaa pahempi”. Vene oli tilava ja vankasti tehty. Lahjaksi saimme häneltä kartan, jossa näemme kaikki kanavat koko Hollannin alueelta! Ystävällisiä nuo Hollantilaiset. Tällä hetkellä olemme Leuwaardenin alueella ja yövymme tässä kanavan reunassa. Kun pysähdyimme tähän, katsoimme vain syvyyden riittävän ja ettei vene hankaa reunaa vasten, mutta eipä tullut mieleen katsoa ylös puiden latvoihin, missä mastolla oli hyvät mahdollisuudet tarttua oksiin –läheltä piti, ettei tuulimittari olisi jäänyt muistiksi Hollantilaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti