Torstai tai perjantai?

Veneen säilytystapoja

Korjaajan arkae

Kasvillisuutta

 

Torstai tai perjantai 11 ja 12.8

Olimme odotelleet eilisen päivän ja päätimme että meillä ei ole enää aikaa moiseen. Niinpä vaivasimme kysymyksillä kaikkia veneilijöitä, jotka odottelivat sillan aukeamista. Missä saa veneen ylös, missä hintaluokissa moottorit voivat olla ilman turisti lisää, missä voisi olla lähin korjaaja? Neuvoja tuli ja melkein liian kanssa, mutta saimme lopulta korjaajan, numero kolme, paikalle ja hän tuntui asialliselta. Hän sukelsi konehuoneeseen ja tutki tutkimistaan. Jokin pieni sprintin tapainen oli irti, muttei se selittänyt eilisten öljyjen läpitulemista. Hän oli yhtä ymmällään kuin kaksi aiempaakin, mutta suositteli kuitenkin vanhan korjaamista eikä missään tapauksessa uuden moottorin vaihtamista. Sovittiin yrityksestä siirtää vene varovasti ajaen hänen verstaan lähelle perjantaina, jotta hänellä olisi omat työkalut lähellä. Päivät ovat menneet sekaisin odotellessa siltojen vieressä lukuisten veneiden kanssa, joten suihkuun meneminen veneen takaosassa ei houkuttanut, joten reippailin rohkeasti lähellä olevaan kuntosaliin kysymään suihkumahdollisuutta ja lottovoittohan meille tuli siitä käynnistä sillä heillä oli SAUNA ja hyvä sellainen eivätkä he huolineet edes rahaa käynnistämme.  Itse kuntosalin sisustus oli tyylikäs ja rento. Harmi ettei kamera ollut mukana. Hauska yhteensattuma lauteilla oli Ruotsalainen sairaanhoitaja, joka on asunut Hollannissa yli kymmenen vuotta.  Kylläpä oli kuva saunoa pitkästä aikaa. Yö meni keinuen, tuuli oli taas melkoinen ja aamulla alkoi proomuralli, ne näyttävät ajavan mielellään aamuaikaan. Hyppäys vaatteisiin ja kello kuuden sillanavaukseen kuunnellen kokoajan konehuoneesta tulevia ääniä - onko tuo ääni kuulunut ennen? Pääsimme kuitenkin hyvin (12 sillan jälkeen) Danielin luo ja hän alkoi tutkia tarkemmin vikaa. Ihmeellistä, mutta öljy pysyi laatikossa eikä hänkään voinut ymmärtää, mitä on tapahtunut. Hän antoi hyviä neuvoja koneen huoltamisesta sekä suositteli ajamaan koneelle ja vaihdelaatikolla niin kauan kuin ne kestävät. No selvittiin pelkällä säikähdyksellä.  Danielin tuntiveloitus oli kohtuullinen, lisäksi saimme matkaan hyvät neuvot, joten muutaman sadan euron lasku 30 000 euron koneenvaihto-operaation jälkeen tuntui pikku summalta. Pääsimme jatkamaan iltakuuden aikaan ja pääsimme niinkin pitkälle kuin tutun rautatiesillan viereen. Harmiksemme se oli juuri auennut viimeisen kerran klo21.13 ja seuraavan kerran aamulla klo 6.00. Ihmettelimme muille veneilijöille sen olevan mystistä, sillä se oli auennut kahtena edellisenä iltana klo 22.24. Miettivät varmaan, miten me voimme sen tietää. Aamukuuden aikaan taas vilkutus siltavahdille ja nyt vannottiin, ettei tulla Goudaan vaikka olisi mitä juustoa myytävänä, sen verran monta kertaa on menty paikkoja edestakaisin. Soitto Hannekselle jotta yritetään ennättää Englantiin ensi viikoksi ja Marie sai puolestaan luvan ottaa lennon Hollantiin ja paluun Englannista ensi viikolla. Jatkoimme kohti Willemstadia ja matka sinne oli ehkä koko Hollannin osuuden rumin, sillä se oli täynnä telakoita, romuttamoita ja teollisuusalueita. Mutta itse määränpää oli kaunis ja ne rumuudet unohtuivat saman tien. Matkan aikana ajattelin Hollantilaisia työmatkoja. He voivat valita melko monta erilaista kulkuneuvoa: polkupyörä, juna, mopo tai skootteri, lautta, kantosiipialus, vene, auto tai kävellen. Ja lieneekö käyttöjärjestys sama?

Päivän menu oli Miilunpolttajan spagetti ja valkosipuli marinoidut palkopavut.Ja Fammun antamat matkakorput jälkiruoaksi