Translate

maanantai 20. helmikuuta 2012

Uudet vieraat, uudet kujeet


Martinique

Meidän joulu



Karnevaalit  täälläkin


Paulilla himo kiipeillä mastoon

Karnevaaleissa jo pienestä pitäen



Ruukuntekijät



Aamu- uinti Karibialla

Meillä on ollut joulu joka kerta vieraiden saapuessa. Kasseista on löytynyt kirjallisuutta Karibian saarista sekä upeita mainoksia houkuttelemaan pitkähiuksisia veneilijöitä minun rannalle kyhättyyn parturi salonkiin. On ollut kotimaisia kuivattuja marjoja ja sieniä sekä maakunta herkkuja. Lakritsaa ja pihlajanmarjakarkkeja.  Kassillinen näkkileipää ja hapankorppuja, joihin Annet ja Jacqkin ihastuivat.

 Ja mikä hauskinta, olemme saaneet suomenkielisiä lehtiä luettavaksi – niitä ei ole nenän eteen sattunut sitten ihan äsken. Nykyisin kaikki luettava on englannin- tai ranskankielistä eikä niitä jaksa lukea enemmän kuin on pakko. Luontolehdessä on hienoja kuvia Suomen talvesta, joilla voi säikytellä karibialaisia. Helsingin sanomista sai lukea, että siellä on laskiainen ja penkkariajot.  Lumi näytti kyllä meidän silmissä oudolta ilmiöltä. Olemmekohan muuttumassa ”etelän immeisiksi”?

Serkkupoika(mies) Pauli ja poikansa Miska saapuivat illan pimeyteen Martiniqueen. Poimimme heidät Anse Mitanin rannalta jollaan. Matkalla Serenaan näimme jokaisen poijun olevan miehitettynä, ei suinkaan veneillä vaan ”rokkitiiroilla”. Royal Tern on lintu, jolla on hauska takatöyhtö ja piiiiitkä nokka. Se näyttää aina siltä, kuin se olisi juhlinut tukkansa sekaisin.

Vierailla on aina tuhat asiaa opittavana veneilyn ja jolla-ajelun saloista. Se mikä on meille itsestään selvää viiden vuoden kokemuksella, on maakravuille herkästi hebreaa, mutta kyllä kaikista leivotaan merikelpoisia muutamassa päivässä. Mutta asia jota emme ole harjoitelleet kenenkään kanssa, on veneen omatoiminen ajaminen ja koneen käynnistys. Voisi olla paikallaan, nimittäin…

Kävipä tässä Dominicalla, että kapteeni kavereineen oli illalla rantakuppilassa. Veneessä oli naisihminen yksinään, eikä kuulunut veneen vakiokalustoon. Veneen ankkuri oli irronnut ja nainen huristeli jo kovaa vauhtia kohti Panamaa, ennen kuin havahtui tapahtuneeseen. Eipä tiennyt miten kone käynnistyy saati sitten miten löytyisi jarruja. Löysi kuitenkin hätäsoihdun ja sai siten hälytettyä apua. Onneksi rannalta huomattiin ja riennettiin apuun.
Mitä tästä opimme – kun juhlitaan, Henttihän voi jäädä veneeseen…

Karibialla on merkillinen juhla-aika. Dominicalla avattiin karnevaalisesonki pariviikkoa sitten vauhdikkaasti ja jatkoa seuraa ensi viikolla. Täällä meno on selkeästi vaisumpaa vai pitäisikö sanoa sivistyneenpää. Katsojista kukaan ei tanssinut eikä rommi virrannut. Muutenkin Martinique on kovin Eurooppalainen Dominican jälkeen. Ruoka ja juoma ovat Suomen hinnoissa, viini ja patonki tietty halvempaa. Mutta lupaavat hyviä snorklauspaikkoja ja niitä aiomme metsästää. Samoin geokätköjä, sillä se on vieraittemme harrastus. Ettei vaan jouduttais kävelyille sademetsiin…




4 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Kiitos Arja, kun jaksat kirjoitella. Oikein liukasta laskiaista teillekin.

Peggy kirjoitti...

Tuli kolmen päivän blogitauko (apua) kun kävimme Mindyn kanssa Tukholmassa moikkaamassa Halosta. Ei muuten lunta sielläkään. Mindy kävi hiusten leikkuussa... Aamulla kun saavuimme taas Turkuun, saimme kuulla että Victoria oli saanut aamuyöllä prinsessan (23.2) Ei ihme että nukuin levottomasti.
Haleja sinne maakrapujen veneilykouluun, och samma på svenska.

Arja ja Hentti kirjoitti...

Wautsi mitä siellä pohjolassa tapahtuu, täällä ollaan uutispaitsiossa kun netteily on kiven takana!
Kai Mindyllä on vielä piiiitkä tukka?????

Peggy kirjoitti...

Jou määän, on vielä piiiiitkä tukka! Don´t worry, be happy!