Translate

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Ahvenanmaa


Ahvenanmaa eli Åland, niin kuin paikalliset sen sanovat


Tiesitkö sinä, että Ahvenanmaalla asuu noin 27 500 asukasta ja niistä 11 000 asuu Maarianhaminassa.
Kuntia on saatu mahtumaan näinkin pienelle paikalle jopa 16 ja se vaikuttaa monen arkipäivän askareisiin. Huonolla tuurilla lähin koulu on kahden kilometrin päässä, mutta ei satu olemaan oman kuntasi koulu ja niinpä joudut matkaamaan omaan kouluusi kymmenen kilometrin päähän.

Urheilullisille on harrastusmahdollisuuksia mielin määrin. Vihreitä jalkapallokenttiä ja urheiluhalleja täällä piisaa ja yleiskuva nuorista onkin hyvin urheilullinen, ja hitsi vie kaikki olivat vielä kohteliaskäytöksisiä.

Saari on tunnettu punaisesta graniitista ja sitä on käytetty paikallisten teiden päällysteiksi. Tuntuu juhlalliselta ajaa punaista tietä pitkin, olo on kuin kuninkaallisilla. Liikennerajoitukset ovat Ruotsin malliin joko 70 tai 90 kilometriä tunnissa eikä valvontakameroita näy, poliisikin lienee harvoin treffattu kaveri teillä….
Peura on sen sijaan tuttu näky teillä ja konepelleillä, viimemainittupaikka ei varmaan se mukavin.

Ahvenanmaalaiset ovat saaneet joululahjaksi Suomen pienimmän työttömyysprosentin ja suurimpina työnantajina toimivat kunta ja laivayhtiöt kuten Viking Line tai Eckerökonserni ja Paf  (uhkapelurit tietävät mistä on puhe)

Erikoisimpia Ahvenanmaalaisia tuotteita ovat varmasti OptiNovan tekemät erikoismetalliputket sairaalakäyttöön eikä kannata unohtaa Taffel Sipsin perunalastuja.

Mutta yksi mielenkiintoisimmista visiiteistä teimme Stallhagenin panimolle.

Miten vie Stallhagenin- oluen tie pulloon ja siitä suuhun

 

 



Voit tilata oluen omalla etiketillä, kuten presidentin juhliin...



Tästä se lähtee

 


Olimme yksi noista 40 000 vuotuisesta kävijästä, jotka siirtävät jalkansa sisään panimoon. Oppaana meillä oli Hentin männävuosien työkaveri ja pääsimme kierrokselle numero 258.

 Itse paikka on sijainnut Godbyssä vuodesta 2004 ja on kasvattanut vuotuista tuotantoaan alkuajan 24 000 litrasta nykyiseen 450 000 litraan. Olutta voidaan kutsua ”slow beer” eli hitaaksi olueksi, jonka valmistus kestää viitisen viikkoa vanhan saksalaisen perinteen mukaan.

Alkuvaiheessa murskataan maltaat ja lisätään vesi, pitäen lämpötila 48- 78 asteessa. Sen jälkeen lisätään aromihumala ja lämpötilaa nostetaan 90 asteeseen. Keiton loppuvaiheessa lisätään bitterhumala, joka antaa erikoisen kirpeän maun oluelle.


Mäski siivilöidään filtterin läpi ja käyminen aloitetaan jäähdyttämällä seos 9 asteeseen ja lisäämällä hiiva. Käymisprosessi kestää viitisen viikkoa.
Säiliöitä on11 ja jokaiseen mahtuu 5000 litraa olutta. Melkoinen käymälä, voisi sanoa.

Olut pullotetaan aina uusiin ruskeisiin lasipulloihin, jotka on tuotu joko Ruotsista tai Suomesta. Ja päälle laitetaan etiketti. Ravintola-, seura- ja jopa presidentin itsenäisyyspäiväoluet saavat omat persoonalliset etikettinsä.
Tumma pullo säilyttää oluen varmuudella moitteettomana 6 kuukautta, jos pidät sen pimeässä paikassa. Etkä juo sitä. 

Stallhagenin panimosta voit varata opastetun kierroksen, jossa pääset maistelemaan oluita eri ruokalajien kanssa. Ravintolaan voi piipahtaa aina ruokailemaan ja itse ravintoloitsija sattuu muuten olemaan se onnekas, joka löysi ne kuuluisat samppanjapullot yli 40 metrin syvyydestä! Saimme kunnian nähdä yhden niistä pulloista ja kuulla hänen tarinan pullojen löytymisestä. Kiitimme ja kumarsimme moisesta kunniasta.

Onnellinen sukeltaja pullonsa kanssa

Yksityiskohtaien tarina shamppanjapullojen löytymisestä


Isäntäperheemme on ihastunut kreikkalaiseen ruokaan ja saimme maistaa niitä gourmet- muodossa kera viinin tai paikallisen oluen. 

Ja kävimme katsomassa JIK- ifk p 99 jalkapallopelin, jossa pojat pöllyttivät Ruotsista tulleen joukkueen karvaaseen tappioon.



Ei kommentteja: