S/Y Serena: Audi parka

Ei käväissyt pienessä päässä Suomimatkan alussa nollata trippimittaria. Kilometrimäärä mittarissa on lisääntynyt tuhansissa eikä sadoissa ja valtatiet sekä mutkaiset pikkutiet ovat tulleet renkaille tutuiksi. Bensanhinta on tasan euron kalliimpaa kuin Karibialla ja valtavat huoltoasemien ”ostohelvetit” tyrmistyttävät valikoimillaan – Alkon tuotteista sanakirjoihin.

Palvelun taso hintoihin nähden on melkoinen…Mutta kuvittelepas seuraavaa: Tulet kampaamoon hiustenleikkaukseen. Kampaaja käskee sinun pestä hiukset itse lavuaarin päällä. Pyyhkeet ja shampoot löytyvät lavuaarin läheltä. Ota kampa hyllystä ja istu tuoliin - kampaaja voi aloittaa hiusten leikkauksen.
Valmiiksi saatuaan sinä lakaiset kiltisti lattian ja siivoat paikat. Sitten siirryt kassalle maksamaan.

Eli – ajatteletko koskaan, kun menet huoltoasemalle kahville tai syömään – keräät tuotteet itse, kaadat kahvin ja maksat kassalla. Kannat kaiken itse pöytään ja syötyäsi siivoat pöydän kantaen tarjottimen kiltisti sille ilmoitetulle paikalle. Kaikesta tästä itsepalvelusta maksat melkoisen hinnan!
Pidän tuosta Ruotsinpojan filosofiasta enemmän: Ikean edullinen hinta, kun teet itse työn.

Ikea on löytänyt tiensä tänne Kuopion perukoille, mutta Leppävirran puolukka- ja sienimetsät vetivät meitä enemmän puoleensa. Isä vei ykkössijan marjan poiminnasta – kaksi isoa ämpäriä tunnissa, minä hyvänä kakkosena puolitoista sankoa samassa ajassa. Mimmi (eli äitini) ja Hentti toimivat navigaattoreina ja parhainten paikkojen nuuskijoina. Yhteissaalis kahden päivän aikana oli lähemmäs kymmenen sankoa. Marjojen siivoaminen sujui imuriin asennettavalla putsausvempaimella alla tunnissa. Sienien suhteen ei ollut kehumista – vaja korillinen päivässä mustatorvisieniä ja kantarelleja. Taidan luottaa enemmän saariston metsiin sieniasioissa.

Kesän alussa otimme vanhempien tuplaikkunat pois ja nyt on syksy koputellut ikkunoihin sen verran, että laitoimme ne takaisin, pesun kanssa tietenkin. Täytyy aina välillä maksaa kalavelkoja takaisin, kun vanhukset ovat aikoinaan auttaneet meitä rakennusprojekteissa.

”Loma ” Suomessa loppuu kolmen viikon kuluttua ja joku kysyikin jo, onko haikeaa lähteä?
On ja ei – syksyn pimeys muistuttaa siitä tulevasta loska-ajasta, joka on inhottavinta vuodenaikaa. Sen vaihtaa mielellään aurinkoon, lämpöön ja snorklaukseen. Sen sijaan Grenadassa odottava veneenpohjan hionta ja maalaus ei houkuta, miljoonista moskiitoista puhumattakaan.