Syksyn sävelet

Syksyinen sää, sadetta ja räntää. Kaipaako sitä lämpöisiä aikoja ja aurinkoisia päiviä? Sen sijaan,että raaputtaa jäätä autonikkunoista, voisikin pulahtaa snorklaamaan tai että pukisi hellemekon toppatakin sijaan?
No höh, eihän niitä voi verrata samassa sarjassa. Aurinko ja snorklaus kuuluu Karibialle ja kirpeä sää tänne Pohjolaan.
Molemmissa on oma charminsa, on vain osattava nauttia siitä mitä meille annetaan. Vaikka se räntä tuntuisi huonolta, ennustaa se meille kuitenkin kaunista tulevaa talvea - sitä minkä karibialaiset niin mielellään kokisivat, jos vain voisivat.

Olemme aloittaneet uudessa kotikaupungissa englanninkielen opiskelun - opiskelun, jossa keskustellaan vain englanniksi. Yritämme ylläpitää  kielitaitoa, se kun tuppaa unohtumaan helposti, ellei sitä käytä.
Hyppäsin taas pitkästä aikaa hevosen selkään. Karmeaa, kuinka kaikki ratsastukseen käytetyt lihakset ovat kadonneet ja istunta on hukassa,.Ihan kuin aloittaisi kaiken alusta. Yksi tunti viikossa ei ihmeitä tee, mutta jatkan sinnikkäästi, kaipa se joku päivä alkaa sujumaan.

Välillä lueskelemme kavereiden purjehdusblogeja maailmalta. Joku ystävistä myy venettä Jenkeissä, osa on jatkamassa matkaa ja osa on menossa kotimaahansa tienaamaan rahaa, jotta pääsisi taas matkalle.
Muutamien kanssa pidämme yhteyttä ja tavoitteena on tavata joku päivä joko heidän kotimaassaan tai Suomessa.
Hentti soittelee onnellisena uudella kitarallaan. Kitara on tällä kertaa Martin ja muistuttaa meitä Dominican oppaastamme, Martinista. Sanojen ja sointujen hakeminen netistä on ollut iso urakka, mutta nyt alkaa kappaleita olla varastossa melkoinen määrä. Naapureillekkin alkaa olla kappaleet tuttuja...
 Elämme nykyisin siis melkoisen tavallista elämää.

Asianajajasta ei ole kuulunut mitään, puhumattakaan vakuutusyhtiöstä. Eli ocdottelemme kiltisti, mitä tuleman pitää.