Serena parka.Ranskan Sotalaivaston ottama kuva ei juurikaan muistuta sitä Serenaa, joka oli kotimme kahden vuoden ajan.
Iso masto on kadonnut ties minne ja milloin. Olisiko se iso aalto vaurioittanut mastoa?
Mesaanin masto on katkennut ja kaikki staagit roikkuvat meressä.
Purjeenriekaleet roikkuvat surullisesti ankannokasta. Tutka ja tuuligeneraattori ovat pudonneet mereen.
Muutama ikkuna on muistona doghousesta.
Hentin sitoma jolla on ja pysyy kannella.
Vene ui melkoisen syvällä, joka tarkoittaa, että sisällä on paljon vettä.
Kumpi lienee sitten parempi vaihtoehto - että vene uppoaa Atlantin pohjaan vai päätyy kodiksi Karibialaisille?
Vene on kuulema kamalassa kunnossa sisältä, niinkuin me arvelimmekin.
Kassimme on tulossa joku kaunis päivä Helsinkiin. Siellä ei välttämättä ole paljon ehjää jäljellä, mutta jos tietokoneista saisi pelastettua edes kuvat, tuntuisi se jo juhlalta.
Siitä sitten seuraava tarina...
8 kommenttia:
Surullista katsottavaa! Onneksi itse selvisitte "ehjin nahoin" onnettomuudesta.
Niinpä. Kaikesta huolimatta olemme onnekkaita.
Aika hurjan näköistä. Varmasti mielessä liikahtaa monenlaista tunnetta, kun kuvaa katsotte. Oikein sydämestä ottaa vierastakin.
Huh huh, en sån syn. Sorgligt :(
Den optimism som går att läsa i era texter i denna blogg på sistone, talar ändå om den positiva attityd ni fortfarande har till livet. En storm kan skaka till grunden, men livet fortsätter med nya, kanske lite lugnare äventyr.
Ha det gott i höstrusket,
Carola
Huh, miten kolkkoa katseltavaa! Onneksi selvisitte itse! Toivotaan, että kassissa olisi ehjiä aarteita teille!
Marjo
No juu, eipä kuva herättänyt meissä mitään hinkua alkaa korjaamaan venettä... vaikka yleensä kiinnostutaankin niistä karmeimmista projekteista!
Och vi tycker, att det tar otroligt länge, före en kapsäck kommer till Finland...
Oi voi. Onhan kuitenkin onni, että Serena löytyi, ettei tarvitse miettiä ja miettiä. Ja saatte jotakin konkreettistakin muistoa. Peukutan tietokoneen puolesta!
Kassin tulo kestää ja kestää.....
Lähetä kommentti