Viime viikko

Rosarion veneessä

Calabash

Hedelmäkorimme

Vain soppa puuttuu

Lauantai on aina toripäivä ja tänään siitä tuli koripäivä. Ostettuamme paikallista kaunista käsityötä olevan korin täytimme sen hedelmillä ja vihanneksilla. Tonnikalasiivut kylmälaukussa hyppäsimme jollaan ja kävimme tervehtimässä Riittaa ja Jormaa, jotka olivat tulleet näyttämään ”turisteilleen” saarta. Turisti on hauska nimi Suomesta saapuville vieraille. Kävimme myöhemmin heillä iltapäiväkaffella ja veimme tuliaisina itseleivottuja mokkaleivoksia. Niska on laittanut minut vieläkin uintikieltoon, harmi!
Ruokana: Salaatti tuoreesta tonnikalasta ja paikallista patonkia.

Sunnuntai täällä Dominicassa tarkoittaa pyhää, niin kuin meillä aikoinaan. Kaikki kaupat ovat kiinni, bussit eivät kulje laisinkaan ja koko kaupunki on hiljainen. Ainoat äänet tulevat kirkonkelloista ja kukoista.
Joka aamu heräämme savunhajuun, sillä veneemme on lähellä rantaa, missä paikalliset polttavat roskansa. Samalle rannalle tulee äiti uittamaan vaippaikäistään, heittäen samalla vaipan mereen – heidän toiseen roskikseen. Jäteauto kulkee täälläkin näet maksusta. Osoite on kaatopaikka.
Kävelimme tänään Cabrits-vuorelle kuvaillen luontoa ja nauttien kauniista iltapäivästä 4 tunnin ajan.
Illalla on perinteinen BBQ, jonka oppaat järjestävät joka sunnuntai. Hyvän ruoan ja ranskalaisten (ihmisten siis) seurassa meni ilta reggaeta kuunnellen. Oppaamme Martin haaveili Suomeen tulosta ja lumesta, jota ei ole koskaan nähnyt.

Maanantaina keskityimme suunnittelemaan kesää, sillä jonnekin olisi päästävä hurrikaania suojaan. Joko vene on nostettava ylös telakalle, jossa sen voisi tietty samalla huoltaa ja maalata pohjan. Tai sitten on purjehdittava tarpeeksi kaukana esimerkiksi Cartagena- Panama suunnassa. Hentti soitteli muutamille telakoille, eikä ollut liene ainoa soittaja, sillä puhuvat mielellään vain mustaa valkoiselle – eli sähköpostitse. Kyselylomakkeen täyttäminen vaati meiltä sanakirjan siltikään ymmärtämättä kaikkia sanoja. Saarivaihtoehdoista Grenadaa ja Trinidadia on kehuttu.
Iltakävelyn teimme ylös vuorille keräten samalla sitruunaruohoa ja lehtiä nimeltään Bayleaf. Iltateehen riittää yksi lehti, ruohonpätkä ja kanelinpala. Paikallisen papan tekemä hunaja kruunaa maun.
Tuttumme Rosario Italiasta saapui taas veneellään naapuriimme, oli käynyt jo kiepin pohjoisilla saarilla ja kutsui meidät illalliselle tiistaina.
Päivän ruokana tonnikalalasagne, jonne upotin loput paistetut tonnikalat. jälkiruokana hedelmiä ja kondensoitua maitoa.

Tiistaina ajoin Hentin jollalla kaupungille, josta matka jatkui bussilla pääkaupunkiin hakemaan lääkkeeni, joita ei löytynyt paikallisesta apteekista. Pomppiva matka sinne on liikaa niskalleni, joten menin Bigpapaan netteilemään ja siivoilin venettä. Iltapäiväkävelylle lähdettäessä juttelimme kaverin kanssa joka asuu perheineen puuhun tekemässä majassa. Taitava kaveri, koristeli Calabasheja (mikä lie oikein kirjoitus), puussa kasvavia avokadonnäköisiä vihreitä hedelmiä, joista käytetään vain kuori. Kuoresta valmistetaan astioita, hauskoja varjostimia lamppuun ja ties mitä.
Iltapäiväkävelyllä kävelimmekin puita tähystellen laitakaupungilla. Bingo - ja kauniisti kysyttyämme omistaja kiipesi puuhun ja lahjoitti kaksicalabashia.
Rosario oli valmistanut saalistamansa kalan välimeren tyyliin. Sen seurana oli riisistä ja kurpitsasta valmistettuja ”palloja” jotka oli pyöritelty korppujauhoissa ja paistettu öljyssä. Todella herkullista!
Vene oli hieno ja hän oli tehnyt sen itse! 50 jalkaa hienoa käsityötä tehtaan tekemän muotin sisällä.

Keskiviikko aamupäivä meni sahaillessa calabasheja ja koverrellessa sisällystä pois lusikalla. Koristelu vaatii terävän veitsen eikä salli lipsahduksia. Mutta hauskaa se oli ja kipoista tuli 4 astiaa.

Pitkästä aikaa snorklailin yrittäen saalistaa kampeloita. Muutamien yritysten jälkeen osuin, mutta veitseni osoittautui liian tylsäksi ja kala pääsi karkuun. Hentti onnistui vaihtamaan sinkit potkuriakseliin henkeä pidättäen, pudottamatta ruuvia tai itse sinkkiä ruohoiseen pohjaan.
Parintunnin iltalenkillä löysimme kaksi calabashia. Bongasimme myös harvinaisen näyn – 4 hevosta ja vieläpä kohtuu hyvin hoidettuja. Tontteja oli myytävänä joka puolella 5-15 per eekkeri, olivat vaan unohtaneet laittaa, onko se us - vaiko caribiandollareita.
Yömusiikiksi tiedossa reggaeta aamutunneille saakka.
Ruokana oli pekonipapukastike riisin kanssa.

Torstai

Netteilyä Papassa, ei vastauksia telakoilta ja postissakin sanottiin, että suomipaketin tulo voi kestää 3 kuukautta, viimeksi puhuivat viikoista…
Odottelu on turhauttavaa. Päätimme odotella vielä maanataipostin ja tulkoon paketti milloin lystää meidän puolesta. Olisimme ennättäneet käydä pohjoisessa monta saarta tällä aikaa, jos olisi etukäteen arvattu paketin viipyvän näin kauan.
Vedenhakua maista kanistereilla, niin ei tarvitse kuunnella vedentekokoneen pörinää. Aurinko lämmittää kanisterissa olevan veden hetkessä sopivaksi pesuvedeksi ja sitä on kiva käyttää uinnin jälkeen.
Ruokana Big Papassa syötyä kalaa ja kanaa.

Perjantai

Reppu ja kylmäkassit mukaan jollaan, tiedossa kauppareissu lahden toisella puolella olevaan markettiin. Näimme jenkkiveneessä tuuligeneraattorin, jota olemme harkinneet ja kysäisimme miten se toimii heidän mielestään. Saimme kutsun 53 jalkaiseen!!!!!! veneeseen ja siellähän meinasi eksyä. Konehuonekin oli isompi kuin meidän salonki. Veneessä oli pyykin- ja astianpesukoneet ja julmetun suuri näyttöruutu. Vettä 1000 litraa, kolme jääkaappia, jonne voisi laittaa vaikka anopin. Sähköiset vinssit toimivat ruorin viereltä nappia painamalla, samoin ankkurivinssi. Keulapotkurikin oli teleskooppimallia. Oli siinä köyhille ihmeteltävää! Tom ja Kirstin mukavassa seurassa parituntinen vierähti niin, ettei meinattu muistaa olevamme kauppaan matkalla. Niin ja se generaattori oli kuulemma hyvä.
Kauppa on melko eurooppalainen, verrattuna muihin marketeihin. Sieltä saa tuoretta lihaa ja kanaa, mitä muualla myydään vaan pakasteina, kuten niin monesti näissä lämpöisissä maissa. Hintataso on tietty kalliimpi.
Ruokana jauhelihatäytteisiä paprikoita. Lahjareseptejä tulee käytettyä säännöllisesti ja nytkin muistelimme antajaa lämmöllä.

Maakravut Pauli ja Miska, osa 2 - Dominica

Räväkän saarten välisen purjehduslegin jälkeen ankkuroitiin Dominican pohjoispäässä Portsmouthin lahteen. Jollalla Big Papan laituriin ja pian oltiinkin kuin ihan eri planeetalla! Pienten ja TODELLA vaatimattomien asumusten lomassa juoksenteli kanoja, kukkoja, koiria, kissoja ja leikkiviä lapsia ja kaikki olivat iloisia ja hymyilivät leveästi. Monista mökeistä raikui reipas reggaemusiikki ja siivoustouhut olivat menossa kaikkialla, vaikka puitteet eivät kovin hienot olleetkaan. Kaikki tervehtivät iloisesti ja olivat aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita meistä turisteista. Paljon olen matkustellut, mutta vastaavaa en ole kokenut vielä missään.

Ensimmäisenä iltana Domincassa piti heti nautiskella harvinaisella herkulla, eli valosaasteen puutteella - siis pimeydellä. Makasin kannella pitkät tovit ihaillen tuhansien tähtien kirjomaa taivasta. Kun otti vielä kiikarin avuksi, niin tähtien määrä näytti loputtomalta - mitä se todellisuudessa onkin. Tähtitaivas saa ainakin minut aina uppoamaan ajatuksiin avaruuden äärettömyydestä ja kuinka mitättömän pieni täplä maapallomme siinä on. Mieltä liikuttavaa on myös ajatus, että tähdistä silmiin tuleva valo on ollut matkalla jopa tuhansia vuosia (teleskoopeilla näkyy jopa satoja miljoonia vuosia matkannutta säteilyä). Eli näemme pitkälle menneisyyteen!  
Päivät Dominicassa menivät kuin hujauksessa paikallisesta elämänmenosta nauttiessa ja saaren luontoa tutkiessa. Snorklasimme edelleen niin paljon kuin vain suinkin ehdimme. Ihan veneen vieressä oli uponnut perävaunu, jonka suojissa uiskenteli satoja erilaisia kaloja. Iso langustikin majaili renkaan alla. Hieman kauemmas kun ulotti tutkimusmatkan, niin tuntui että loputtomasti nähtiin uusia lajeja ja aina vain ihmeellisempiä asioita.
Snorklaaminen värikkäitä meren eläviä ihaillen oli kaikilta osin mahtava kokemus. Yhtenä hyvin monista kohokohdista voi mainita vaikka upean parven seepioita, jotka kelluivat liikkumatta vieri vieressä aivan nenän edessä ja jokainen niistä tuijotti lonkerot tötteröllä herkeämättä minua silmiin. Myös uiminen osana tuhansien kalojen parvia oli lähes unenomainen kokemus. Myrkylliset siipisimput ("lionfish") olivat nekin upea ja hieman pelottava näky. Harmi vain, että ne ovat karibialla vieraslaji, joka muodostaa suuren uhan riuttojen alkuperäisille kalalajeille.

Dominica on hirmuisen vehreä saari. Harvaan asuttu ja pääasiassa trooppista metsää ja sademetsää. Saarella sataa päivittäin, joten vedestä ei ole pulaa. Saarelle on rakennettu paljon luontopolkuja joista yksi EU:nkin tukema reitti kulkee koko saaren halki etelästä pohjoiseen. Noin 4 päivän patikka.

Yhdellä luontopolulla, jossa ei koko aikana näkynyt ketään muuta, sain seurata suurta määrää maa- ja erakkorapuja touhuissaan. Maaravut (Gecarcinus lateralis) ovat haastavia havaita kuvaamisesta puhumattakaan. Ne oleskelevat kaivamiensa tunnelien läheisyydessä ja livahtavat piiloon jo siinä vaiheessa kun etäisyyttä on n.20 metriä. Ja jos jää paikalle odottamaan, niin ne eivät ilmesty koskaan takaisin näkyviin!? Lyhyen zoomin kanssa vaati kärsivällisyyttä, että sai edes jonkinlaisia kuvia näistä vesseleistä. Toisessa kohtaa luontopolkua eli tuhansittain erakkorapuja. Paikoin piti tarkkaan katsoa mihin astuu, ettei tallonut niitä alleen. Niiden kuvaaminen olikin sitten paljon helpompaa. Minuutin odottelu ja rapu uskalsi tulla kuoresta ulos jatkamaan askareitaan. Lutuisia olioita! Luontopolut olivat tulvillaan myös mm. liskoja ja gekkoja Niiden kuvaaminen oli myös melkoista kuurupiiloa.

Kaiken kaikkiaan Dominica oli todella hieno kokemus. Vaikka olimme saarella vain vähän yli viikon, niin tarinaa siitäkin riittäisi vaikka novelliksi asti. Lämpimästi voin suositella. Itse aloin melkein jo katsella sopivaa taloa eläkepäviä varten :)

Jatkuu viimeisessä osassa...

VÄLIAIKA TIETOJA

Tänään on 9 kuukautta kulunut lähdöstä Matin satama-altaasta

Väliraportin aika. Aloitan KULKUVÄLINEESTÄ eli kelluvasta kodista. VENEEN PINTA on ollut kovilla Englannin ruostesateessa, Espanjan metsäpalon noesta, Afrikan hiekasta ja täällä Karibialla suolavedestä sekä paahtavasta auringosta. Olemme vahanneet sen kahdesti lähdön jäljiltä eikä kolmas olisi pahitteeksi. Kaikki uudemmat ”ruostumattomat ja haponkestävät” metalliosat ovat muuttuneet ruskeiksi, sen sijaan alkuperäiset 70- luvun metallit pysyvät kirkkaina. Alumiiniosia olemme suojanneet laiskasti eli silloin tällöin.

KNAAPEISTA  yksi hajosi Kap Verdellä, saatiin korjattua.

KAASUPULLOT ovat ruostuneet ollessaan ankkuriboksissa, samoin venttiili on hapettunut ja uusi osa Suomesta on jossain matkalla, ollut jo 4 viikkoa. Paikka keulassa on niin hassun kokoinen, etteivät sinne mahdu paikalliset pullot, joten on tyytyminen suomisysteemiin. 

POHJAMAALI, AWL- merkkinen, on pitänyt kasvuston tosi hyvin poissa. Maalasin kolme kerrosta sinistä ja kaksi punaista – on helppo tietää koska jäljellä on vain kaksi kerrosta, jos alkaa sininen pilkistää. Pesen pohjaa varovasti perunankuorimakintaalla snorklaten, temppu toimii hyvin, kiitos Jorman (s/y Draconis) neuvon.

 SINKKIEN vaihtaminen vedessä on haasteellista ja jätän homman Hentin huoleksi. Potkuriakselissa on menossa jo kolmannet sinkit, muutama puolikas on lipsahtanut jo pohjaan vaihdettaessa, ruuvaaminen snorklaten ei ole niitä helpoimpia juttuja.

LAKKAUKSIA olen uusinut tai lisäillyt 2-3 kertaa ja taas voisi lakata kaikki uudelleen. Löytää uutta lakkaa, joka sopii varmuudella entisen kanssa, tietää lisää harmaita hiuksia.

ANKANNOKAN tiikkiset puuosat hajosivat ja teetätimme Dominicassa uudet samanmoiset.

PRESSU on ollut murheenkryyni, venynyt eikä pidä kunnolla vettä, kankaan valmistajalta ei kuulu selvitystä, missä vika voisi olla. Kärsitään.

Verhoiluliike Nastan tekemät VERHOILUTYÖT ovat tosi nastoja, toimineet tosi hyvin. Sunbrellan kangas hylkii hyvin likaa ja on helppohoitoinen. Kiitos Elinalle sen löytämisestä ja sisustusvinkeistä. 

Kaksi AURINKIPANEELIA on välillä liian vähän, tuuligeneraattorilla saisi virtaa myös harmaina päivinä, joten se lienee seuraava hankinta.

GENERAATTORIA olemme käyttäneet silloin tällöin sen pieniruokaisuuden vuoksi. Siitäkin hankautui vetonaru rikki, selkeä valmistusvirhe. Vaseliini ja jeesusteippi auttoivat.

PURJEISTA ainoastaan genuan yksi ommel on pettänyt ja se oli helppo korjata. MESAANIN puomin nivel halkesi. Uusi osa saatiin Barbadoksen metallipajalta. MASTON isonpurjeen RULLAMEKANISMIN ”kotelo” repesi alhaalta ja sekin saatiin korjattua Barbadoksella.

VINSSIT rahisevat, täytyy purkaa atomeiksi, kunhan ollaan telakalla.

AUTOPILOTTI Raymarine on toiminut uskollisesti, samoin muut navigointilaitteet, paitsi TUULIMITTARI, joka sai johtoihinsa vettä. Vika korjattu.

VANHA VAIHDELAATIKKO huollettuna toimii taas kuin uusi. IVECON MOOTTORI toimii hyvin, paitsi MITTARIPANEELI on hapettunut ja vaatii CRC suihketta kuukauden välein, kiitos suolaveden.

SUZUKI- PERÄMOOTTORI käy ja ei käy. Vikaa vain ei meinaa löytyä. Roskat polttoaineessa, tulppa ja tyhjäkäynti on eliminoitu. Ajellaan rantoja pitkin varmuuden vuoksi.

KUUMANVEDENVARAAJA vaan vuotaa, vaatii kai hitsauksen. Haalealla vedellä peseytymiseen tottuu.

 WATERMAKER toimii moitteettomasti ja kaksistaan ollessaan vesi riittää hyvin. Tarvittaessa hyvää, juotavaa vettä on saanut maista kadulla olevista kraanoista.

JÄÄKAAPPI toimii hyvin, eikä keelcooler- systeemi lämmitä sisätilaa. 40 litraa riittää kahdelle hyvin.

MAAT JA MAILIT

Matkaa on kertynyt 6713 meripeninkulmaa. Viimeisenä kahtena kuukautena ei juuri lainkaan...
Olemme olleet 15 eri maassa, 35 eri vierasvenesatamassa ja 15 eri ankkurilahdessa, joissakin useampaan kertaan.

Tulliviranomaiset eivät ole kertaakaan astuneet veneeseemme, papereita sen sijaan olemme täyttäneet ison nipun alkaen Espanjasta. Passeihin olemme saaneet vain kaksi leimaa. 

TERVEYS

Merisairautta emme ole vielä poteneet, eikä liiemmin flunssaa. Niskavaivat poislukien meitä ei ole vaivannut muu kuin köyhyys. Sitä on paikkailtu parturoiden, soittaen ja kirjoitellen.

KOTIMAA

Kaverit ja sukulaiset ovat pitäneet meitä ajan tasalla tapahtumista ja säästä. Hentin äitikin on oppinut soittamaan satelliittipuhelimeen. Vuodenaikojen puuttuminen on miinus ja lumitöitä olisi kiva tehdä välillä. Kuumuudesta huolimatta Hentti olisi valmis menemään saunaan koska tahansa.

Vaikka ennakoimme kaiken mahdollisen, asuntoomme tupsahtaa kuitenkin joku lasku tai veropaperi. Hannes, Linnea ja Marie ovat hoitaneet niitä eteenpäin sekä katsovat asunnon perään. Automme tottelee nykyisin Savon-murretta äitini antaessa ajo-ohjeita isälle.

Yhdeksän kuukautta on mennyt nopeasti, lähes kaikki ollut helpompaa kuin luultiin, tietoa on saanut helposti tai sitten kantapään kautta. Elämässä ei ole nykyisin kelloa tai stressiä ja ihmettelemme joskus,mistä sitä sitten irtioton jälkeen ottaa kiinni?

Helpotusta hospitaalista

Vanha tuttu niskavikani tulee ja menee. Mutta tällä kertaa se teki tuloaan monta kertaa ja viimein iskettyään kohteeseen, ei mennytkään pois. Makasin 36 tuntia enemmän tai vähemmän keulapunkassa tuskaillen olotilaani. Lopulta annoin periksi ja Martinin vaimo vei minut paikalliseen sairaalaan, Hentti mukana henkisenä tukena. Olin varustautunut vihkolla, johon olin kirjoittanut muutamia tärkeitä sanoja englanniksi – kuten niskatyrä, nikamat ja puristus jne. Vihko sattui olemaan meidän infovihko Karibian saarista ja ankkurilahdista.

Sairaalan tuloaula oli tumma, ankea ja vailla yhtäkään ihmistä. Kaukana vasemmalla näkyi muutamia ihmisiä ja jonkinlainen luukku, jonka takana oli mies.  Kysäisin häneltä mitä tehdä, ensikertalainen kun olin. Sain neuvoksi lähestyä keltaisen t-paidan omaavaa naista - siinä oli jono ensiapuun. Puiset penkit muistuttivat 60- luvun puutarhatuoleja ja niiden päällä oli siniset kovamuoviset patjat. Maalatuihin seiniin oli maalattu quiet please. Seiniin oli teipattu tietoa niin käsien pesusta, rasismista, hivistä, karieksesta kuin denguekuumeesta.

Ovesta lappoi sisään tummaa ja vaaleaa miestä sekä naista, osa taisi olla henkilökuntaa päätellen siitä, että koko asu oli roosan tai persikan värinen. Keltapaitaisen jälkeen kuulimme kaukaa sisältä huudon ” next” ja kaipa se minua huuteli. Sisällä ei näkynyt ketään, mutta ääni käski istuutua. Otin vihkon, kirjoittaen siihen nimeni ja osoitteeni sekä ikäni ja kaivoin vanhat, loppumaisillaan olevat lääkkeet syliini, miettien mistä tarinani aloittaisin. Se oli turhaa, sillä valkoisiin pukeutunut hoitaja tyrkkäsi kuumemittarin käteeni ja osoitti kainaloa, nyökäten samalla hyväksyvästi vihkoa.

Pöydällä oli pitsiliina ja sen päällä oli kaikenlaista sairaanhoitoon liittyvää tilpehööriä. Viereisessä huoneessa oli muutama sänky miehitetty potilailla ja yksi seisoi minun vieressä kuumeenmittaukseni ajan. Hoitaja kirjoitti hänen tiedot ja diagnoosit valtavan kokoiseen kirjaansa (80 senttiä leveä) ja samat tarinat potilaan omaan vihkoon, joka oli jo melkoisilla hiirenkorvilla. Nainen taisi olla vakio asiakas, päätellen sivujen määrästä. Silmäilin kauhulla omaa muistiinpanovihkoa, tajuten samalla, että jokaisella on oma sairaskertomusvihko ja minulla vain kertomukset ankkurilahdista. No onhan siinäkin tarinaa. 

Kummallinen nimeni kirjattiin hänen ”raamattuun” samoin verenpaine, pulssi ja lämpötilani. Terveydentilani kirjattiin myös omaan vihkooni. Kyseltyään hetken kivuistani ja silmäiltyään lääkkeitäni, hän sanoi ”come” ja lähti huoneesta viittoillen peräänsä. Kävelimme aulaan ja takaisin etsien ilmeisesti lääkäriä. Come uudestaan ja taas mentiin. Tällä kertaa onnisti, sillä lääkäri raidallisessa pikeepaidassa ja hiekanvärisissä farkuissa sattui olemaan käytävällä. Taas minua vietiin kuin pässiä narussa. Pääsin sisälle toiseen vastaanottohuoneeseen, jossa oli vaaleapunaiset seinät, turkoosinsiniset listat ja tietty pitsiliina pöydällä. Huoneessa oli jopa ultra.

Lääkäri lueskeli vihkostani taudinkuvan ja kyseli lisää, katseli aikansa lääkkeitäni. Tuttuja olivat lääkkeet ja jotain vastaavia löytyisi täältäkin. Reseptit hän kirjoitti minun veneilyvihkoon ja selosti vielä varmuuden vuoksi nikamien ja hermojen toiminnan niskassani. Eipä tainnut olla valelääkäri, vaikkei ollutkaan valkoisissaan. Kiitin kovasti ja kyselin minne menen suorittamaan maksun. Hän kysyi mitä tarkoitan ja kysyin uudestaan maksupaikkaa. Ei täällä käynti maksa mitään, kaikki on ilmaista. No jopas jotakin. Vielä maailmassa saa jotain ilmaiseksi.

Apteekkiin seuraavaksi vihkon kanssa lääkkeitä ostamaan. Annoin ajatuksissani suljetun vihkoni naiselle tiskin takana. Tutkiskeltuaan sitä aikansa hän totesi nimeni olevan Port Elizabeth. Voi hemmetti, väärä sivu! Pyytelin anteeksi ja käänsin sivun, jonne oli kirjoittanut nimeni. Etsin myös lääkereseptisivun esille. Sain lääkkeet irrallisina pakattuna pikkuiseen minigrip-pussiin ja niiden hinta oli muutama paikallinen killinki. Olin saanut lääkkeet ja uuden nimen, päivähän oli varsin onnistunut.

 Hei Janne ja Eva siellä kotisuomessa, muistakaa ottaa pitsiliinat mukaan töihin seuraavalla kerralla!

Terveisin Elizabeth Port

Story from Martin

This time our guide Martin is telling you his typical day:

Kl 5.30 I start my day by praying, because people in Dominica are conscious of god. Then I drink hot chocolate or coffee. Then I clean my yard and do breakfast to my kids. After that I take shower head off to bay. 

In a typical day, I pick up the clients from their boats and head up to the Indian River. We leave the engine boat and take the rowing boat, because it is not allowed use engine. Along the way we are able to see and hear birds and my explanation about the river and history. 

If we are lucky, we can see kingfisher, heron and our national bird – jack parrot!   Then we disembark up a small dock up the river. Walking throw the plantation we will see four sorts of a bananas and other fruits and herbs. For example guava and mango, most times coconuts. Relax for a while in the jungle eating fresh coconuts. Prepare to head down. I have very strong muscles because of rowing every day. 

After dropping the clients back to their boats I usually check out if somebody needs a help. And how I can make their stay more enjoyable. Sometimes I give to them fresh fruits. Sometimes hiking and birdwatching. We have 166 types of birds, 90 types of orchids and ferns 188 types. And different kind of butterflies 55.

I am 43 years old and I have studied to become a tour guide here in Portsmouth. And some of my training program was facility from nature and conservancy and Caribbean tourism organization –CTO. I have been a tour guide since 1992, quite many years, but still I am like a young boy!

Some of my hobbies are singing, dancing and serving. I am playing guitar – base or rhythm. Rest of the day I am with my family.

 I invite you to come and visit my nature island!

Wishes Martin Providence