Tällä kertaa tarinaa plokiin rustaavat maakravut Pauli ja Miska.
Osa1 - Martinique.

Arjan ja Hentin irtiotto toi mahdollisuuden lähteä kauas Karibialle purjehtimaan ja tartuimme näin mahtavaan tilaisuuteen kuin seepia Hentin onkeen! Sopivan ajankohdan ja lentojen löytäminen teetti vähän työtä, mutta lopulta koitti lähdön hetki. Lennot menivät kuin silmänräpäyksessä - ainakin jos vertaa kuinka kauan sama taival vei Serenalla. Perillä Fort de Francessa, pienen taksiseikkailun jälkeen, odotti "DiffiGulf" -charter boatin iloinen vastaanottokomitea ja pian oltiin asetuttu veneen kodikkaisiin oloihin. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa! Meistä ei tosin ensimmäisenä iltana seuralaisiksi ollut - väsymys ajoi unten maille melko pikaisesti.

Kun saavuimme lentokentältä veneelle, oli täysin pimeää. Joten oli aika hieno tunne ensimmäisenä aamuna herätä kuumaan auringonpaisteeseen ja kömpiä hytistä ihailemaan kirkkaan sinistä vettä ja upeaa merimaisemaa. Ensimmäinen toimenpide oli tietysti hyppääminen uimaan. Arvaatte varmaan että vesi ei tuntunut kovin viileältä.

Ensimmäinen viikko vietettiin Martiniquella. Opeteltiin vene-elämää ja nautittiin ihanasta valoisuudesta ja kuumasta auringosta. Käytiin snorklaamassa ympäri saarta monessa hienossa paikassa ja täytyy myöntää, että ensikertalaiseen tuo vedenalainen maailma teki sykähdyttävän vaikutuksen. Wau. Nähtiin lukematon määrä mitä erilaisimpia meren elaviä, kaloja ja koralleja. Tätä pitää saada lisää! Arjan ja Hentin opastuksella snorklaamisen opettelu sujui kuin leikkiä vain.

Aika pian opittiin myös muita karibian purjehtimisen rutiineja;

- Elämään ahtaissa tiloissa vähällä vedellä ja minimaalisella sähkön kulutuksella.
- Etsimään tavaroita veneen uumenista (eli "Arja hei, missä on.")
- Välttämään suolaveden pääsyä vaatteisiin tai veneeseen kaikin keinoin (suolavesi saa kaiken haisemaan pahalta).
- Sahaamaan jollalla veneen ja rannan väliä suolavesiroiskeita vältellen.
- Rahtaamaan kanistereilla vettä rannasta
- Sulkemaan ja avaamaan pressuja ja luukkuja sadekuurojen rytmissä monta kertaa päivin öin.
- Katkonaiseen uneen, kun kova tuuli ja maininkien keinutus metelöi veneessä (puhumattakaan Dominicalla kuuteen asti aamulla raikaavasta reggaesta). Kuumankostea ilma viimeistelee asian.

Tämä saattaa kuulostaa siltä, että olosuhteet olisivat kurjat. Mutta ainakin meille seikkailuhenkisille tämä oli vain jännää vaihtelua. Ja jos jokin mahdollisesti hetken harmittaa, niin se huuhtoutuu pois mielestä sillä sekunnilla kun nousee kannelle auringonpaisteeseen, katsoo ympärilleen ja hyppää laidan yli lämpöiseen veteen.

Reissun purjehdusosuus aloitettiin saaren suojassa Fort de Francesta St Pierreen. Osa matkaa mentiin uudenkarhean Ivecon voimin, kun tuuli tyyntyi. Mukavaa ja leppoisaa. Bongailtiin lukematon määrä lentokalojen pyrähdyksiä.

St Pierre on mukava ja todella mielenkiintoinen pieni kylä. Raju tulivuoren purkaus v. 1902 tuhosi kaupungin ja tappoi kaikki 30.000 asukasta kahta lukuun ottamatta; yksi putkassa ollut vanki ja yksi kylän laidalla asunut maanviljelijä säästyivät. Kaupunki ei koskaan toipunut entiseen loistoonsa ja vanhoja raunioita on joka puolella kylää. Laitesukeltajalle paikka on varmasti hieno. Kylän edustalla makaa kymmenkunta purkauksen upottamaa hylkyä 30-100 jalan syvyydessä. St Pierren rannassa oli voimakkaat mainingit. Vene keinui aika reippaasti ja ankkurin pitävyyttä arvuuteltiin useaan kertaan.

Seuraavana aamuna lähdettiin purjehtimaan kohti Dominicaa. Tällä kertaa ei ollutkaan kyseessä mikään sunnuntaipurjehdus drinkkejä siemaillen! Saarten välissä aallokko oli aika rajua ja matkan aikana meidän ylitse pyyhkäisi 4 saderintamaa, joissa tuuli nousi salamannopeasti hurjiin lukemiin. Aiempaa purjehduskokemusta isommilta vesiltä ei meillä ole, joten välillä oli aika jännät fiilikset. Ei auttanut muuta kuin luottaa kokeneeseen kippariin ja miehistöön ja hienosti he homman hoitivatkin.

Jatkuu seuraavassa osassa .